Mitä lapsille syysvaatekaappiin?
0
Kun talvi pääsee joka vuosi yllättämään autoilijat, niin minä olen äiti, jonka yllättää aina niin lasten kasvu, kuin vuodenajatkin. Ei ole kerta tai kaksi, kun meillä juostaan tukka putkella hakemaan kaupasta jotain, jota en uskonut vielä tarvittavan. Onneksi syksy on ollut pitkä, niin minäkin olen ehtinyt jopa vähän varautumaan.
Ainoa vain, että kumpikin tyttö on venähtänyt kesän aikana vähän varkain. Nilkat vilkkuvat molemmilla paljaina. Kiitos pitkän t-paita ja shortsikauden, sitä ei ole edes huomannut. Nyt me ollaankin koottu tytöille kylmän kauden garderobeja, jotta ne nilkat saataisiin piiloon ennen viileitä ilmoja.
Värimaailma pysyy jatkossakin kutakuinkin yhtä hillittynä, kuin aina ennenkin. Vaatteista löytyy mustaa, tummansinistä, harmaata ja valkoista. Jonkin verran myös hempeää vaaleanpunaista. Kuosit ovat edelleen hillittyjä, sekä klassisia, kuten perinteinen raita, pilkut ja tähtiä. Löysin myös Baby B:lle uskomattoman suloiset pingviinipöksyt. Mutta sen rohkeampia kuoseja meillä tuskin tullaan näkemään. Sen lisäksi tyttöjen vaatteista löytyy taas ripsua, röyhelöitä, pitsiä ja rusetteja.
Yksinkertaisen värimaailman vaatteita on helppo yhdistellä keskenään ja kaikki sopii yksiin sen kummempia miettimättä. Olen yrittänyt tällä kertaa painottaa vaaleisiin yläosiin ja tummempiin alaosiin. Kokoharmaat asukokonaisuudet ovat osoittautuneet omaankin silmään vähän tylsiksi.
Olen yrittänyt miettiä hieman hankintalistoja, mitä lapsille olisi hyvä hankkia. Jaan listat nyt teidän kanssa. Nämä on tehty sen perusteella, mikä on todettu meidän perheessä toimivaksi ja miten vaatteet kuluvat meillä, kun pyykkiä pestään keskitetysti noin kerran viikossa.
Postauksen kuvissa näkyy vaatteita, joita olen ehtinyt jo hankkimaan tytöille täksi syksyksi. Kuten sanoin, värimaailma on tuttu, turvallinen ja hyväksi havaittu.
Jos lastenvaate garderobit kiinnostavat, olen kirjoittanut aiheesta ennenkin. Vauvan ensimmäisten kuukausien kokonaisuudesta löytyy oma juttunsa, sekä vauvan kesävaatteista omansa.
Kokemuksia perhepäivähoidosta
Nyt kun bebe aloittaa maanantaina hoidossa, ajattelin jakaa kanssanne muutaman ajatuksen perhepäivähoidosta. Ennen, kuin laitoin lapseni perhepäivähoitoon, en tiennytkään kuinka paljon parjausta ja epäluuloja hoitajat saavat osakseen. Tässä kahden vuoden aikana olen kuullut aika uskomattomia juttuja ja minäkin olen päätynyt oikomaan väärinkäsityksiä, joissa on toimittu ennakkoluulojen mukaan.
Kokemuksia perhepäivähoidosta
Meillä ainakin on maailman paras perhepäivähoitaja. Joka aamu Little E juoksee ovesta sisään ja on niin innoissaan ettei ehdi moita sanoa. Iltapäivällä ei millään huvittaisi lähteä kotiin, kun päivällä on ollut niin kivaa. Kotiin kantautuu tasaiseen askarteluja ja piirustuksia ja kuulen jatkuvasti uusia, lauluja, joita hoidossa on opittu. Myös muut meidän alueen hoitajat on olleet tosi mukavia ja osaavia. Samoin meidän vakkarivarahoito, joka on läheinen ryhmis, on tosi kiva paikka. Little E odottaa usein, milloin pääsee käymään varahoidossa.
Liputan täysin perhepäivähoidon puolesta. Mutta tietysti en kehota ketään hakemaan pph:on, jos se ei tunnu lainkaan omalta. Meille tämä on sopinut.
Tänä syksynä tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Little E aloitti perhepäivähoidossa ja olen joka päivä kiitollinen siitä, että tyttäremme sai paikan kyseiseltä hoitajalta. Esikoinen on tänä aikana itkenyt tasan kaksi kertaa hoitoon jäädessään. Pääsääntöisesti harmi on tullut silloin, kun kotipäivä ei olisi huvittanut ollenkaan ja hoitoon ei ole päässyt.
Ryhmä on sopivan pieni, jolloin lapset saavat kukin riittävästi huomiota ja apua. Lisäksi siellä on viimeisen vuoden ajan ollut myös kolme muuta, Little E:n kanssa samassa kehitysvaiheessa olevaa lasta. Näin koko poppoo on saanut opetella täsmälleen samoja juttuja samaan aikaan. Tänä syksynä lapset ovat alkaneet leikkiä enemmän myös yhteisiä leikkejä, eikä vain vierekkäisiä leikkejä. Mikä on tietysti aika ihanaa. Lapsista on tullut jo tosi hyviä kavereita keskenään.
Tänä syksynä ryhmässä on Little E:n lisäksi kaksi isompaa lasta, jotka ovat vanhoja tuttuja. Näin ollen meidän Baby B saa olla aivan rauhassa porukan ainoa vauva. Mikä tuntuu minusta aivan ihanalta. Isommat on kuitenkin jo niin omatoimisia, että eivät tarvitse kaikessa apua ja hoitaja saa keskittyä vähän enemmän vauvaan.
Kevyt aloitus
Me aloitetaan BB:n kanssa tosi kevyesti, kun se on mahdollista. Ekalla viikolla sellaisia muutaman tunnin päiviä ja siitä sitten korotetaan. Ollaan viimeiset kaksi viikkoa hengailtu iltapäivisin hetki hoitopaikan pihalla, jotta bebe on saanut tehdä rauhassa tuttavuutta hoitajan kanssa. Tapaamiset on mennyt tosi kivasti. Varsinkin, jos minä en ole ollut välittömässä näkökentässä. Uskon, että eka päiväkin menee ihan hyvin.
Mutta täytyy kuitenkin ehkä sopia jotkut lounastreffit ensiviikolla, että saan jotain mielekästä tekemistä.
Omasta puolestani voin suositella perhepäivähoitoa, jos päiväkotien ryhmäkoot hirvittävät. En kuitenkaan missään nimessä sano, että tämä on ainoa oikea hoitomuoto. Meille tämä on sopinut. Kirjoitin muuten kaksi vuotta sitten postauksen; Vinkit päivähoidonensikertalaisille. Jos on hakemassa ensimmäistä kertaa päivähoitoon ja kaipaa neuvoa, niin kannattaa käydä lukaisemassa.
Onko teillä mielessä postaustoiveita liittyen päivähoitoon? Tyttöjen syysvaatteista on tulossa postausta lähitulevaisuudessa.
xx
Jenni S.