Heipä hei. Mitä teille kuuluu? Tänne kuuluu sellaista marraskuuhun kuuluvaa väsymystä. Olen iltaisin aivan poikki ja aamulla nukuttaisi keskimääräistä pidempään. Lääkitys tuntuu purevan, koska sellainen jatkuva päivittäinen ahdistus on alkanut helpottamaan. Silti niitä romahduksia tuppaa tulemaan edelleen säännöllisesti. Esimerkiksi edellinen päivä alkoi tosi hyvin ja hyvällä mielellä, iltapäivällä tuli romahdus, jonka seurauksena makasin suurimman osan iltaa.

Hyvä uutinen on se, että asiat psykoterapian eteen ovat taas edenneet. Minulla on kuukauden päästä psykiatrisen sairaanhoitajan aika. Ihanaa saada tätä asiaa eteenpäin. Itselläni on vahva luotto siihen, että saan psykoterapiasta apua näihin minun traumoihini.

Neule / Zadaa second hand

Housut / H&M

Hattu / H&M

Laukku / H&M

Kengät / Zadaa second hand

Korvakorut / Smiling design

Meillä oli aikuisten viikonloppu puolison kanssa. Ollaan valmisteltu lapsivapailla aika paljon niin joulua, kuin joulukalenteria. Minä etsin lapsille perinteiset pikkujoululahjat. Blogijoulukalenteri etenee hyvin. Niin hyvin, että minua ei enää edes epäilytä etteikö se toteutuisi. Toki nyt olen vääntänyt niin paljon joulusisältöä, että on ollut vähän vaikeaa keskittyä tähän tavalliseen sisältöön.

Sain viimein varattua itselleni myös ajan hammaslääkäriin. Minulla on aivan älytön hammaslääkärin pelko, jonka vuoksi olen vitkuttanut kyseisen käynnin varaamista vähän turhan pitkään. Nyt minulla on aika ja puolisoni on luvannut raahata minut tarvittaessa paikan päälle. Minulle isoimmat ongelmat on ajan varaaminen ja paikan päälle pääseminen. Siinä hammaslääkärin tuolissa pystyn istumaan tajuissani.

Ajattelin kysyä lääkäriltä saisinko kuunnella esimerkiksi podcastia toimenpiteen aikana, jos se helpottaisi omaa tilannettani. Jos ei, niin sitten pitää todennäköisesti miettiä jonkinlaista lääkitystä. Onko siellä muita hammaslääkärikammoisia?

Kertokaa toki kommenteissa mitä teille kuuluu juuri nyt? Mitä olette puuhanneet? Me saimme tänään naperot kotiin ja tästä alkaa taas se perus lapsiperhearki aikuisten ajan jälkeen.

Terkuin,

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Pikkujouluasu ja erobileiden suunnittelua

Neuleliivi ja kukkamekko

Teddytakki ja hieman kuulumisia

Lyhythihainen neule

Paljettihame

Heipä hei. Halusin kirjoittaa pitkästä aikaa rauhassa kuulumisia teille. Istun parhaillaan kotona yhden nuhanenän kanssa, jolla on tällä hetkellä ilmeisesti hyvät leikit lastenhuoneessa. Ainakaan minulla ei ollut lupaa mennä huoneeseen äsken häiritsemään leikkejä. Kumppanini lähti hetki sitten töihin ja isompi lapsi on koulussa. Eli hyvin perus arkea.

Tämä arki alkoi vajaa kaksi viikkoa sitten melkoisella rytinällä. Ainakin minusta tuntui siltä. En vain ehtinyt mukaan tai oikeammin mun pää ei ehtinyt mukaan.

Oireileva ahdistuneisuus

Eilinen ja oikeastaan viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika rankkoja. Lähinnä minu oireilevan ahdistukseni vuoksi. Ilmeisesti lapsen koulun aloitus, yhteenmuuttosuunnitelmat, oma koulu ja muutama oirehtiva trauma, olivat liikaa ahdistukselleni ja se alkoi oireilla. Suurin osa muutoksista on toki hyviä muutoksia, mutta ahdistuneisuushäiriöisellä myös positiiviset asiat saattavat aiheuttaa ahdistuksen pahenemisen. Tiedän, että oma oloni rauhoittuu ja tasoittuu taas ajallaan, mutta hetken aikaa on taas tosi rankkaa.

Eilinen oli erityisen rankka. Olin kotona kuin zombie ja kumppanini taisi kysyä minulta moneen kertaan, onko kaikki hyvin. Kaikki oli periaatteessa hyvin. Päivän ahdistuneisuus oli vain uuvuttanut minut niin, että kärsin järkyttävästä päänsärystä ja vaelsin kotona, kuin zombie. Plus itkin ihan kaikelle.

Positiivista tässä on se, että osaan taas itse aktivoitua sen suhteen, että haen itselleni hoitoa. Olen monessa mielessä sellainen ”poissa silmistä, poissa mielestä”-tyyppi, joten hyvällä jaksolla en osaa ajatella sitä, että keskusteluapu saattaisi esimerkiksi ennalta ehkäistä olon pahenemista tälle tasolle. Eli nyt kun ahdistus on taas mielessä, yritän saada itselleni jonkin jatkuvan avohoidon palvelun, koulupsykologin lisäksi. Koska ei se ole kenenkään edun mukaista, että olen noin puolen vuoden välein kuukauden päivät toimintakyvytön pahentuneen ahdistuksen vuoksi.

Mitä muuta kuuluu?

Vaikka ahdistus on haukannut ison osan voimavaroistani, niin muutenhan meillä menee aika hyvin. Esikoisen koulu on lähtenyt sujumaan ilman isompia ongelmia. Lapsi on toki todella väsynyt iltaisin, mikä kuuluu asiaan. Olen yrittänyt tukea häntä ja sanoittaa hänelle myös sitä, että on tavallista olla iltaisin väsynyt koulupäivän jälkeen. Esikoinen tuntuu ymmärtävän tätä hyvin ja sanoittaa tuntemuksiaan myös itse.

Myös nuorempi lapsi kriiseilee hieman uutta viskariryhmää ja sitä, että sisko ei olekaan enää samassa talossa hänen kanssaa. Ja tämä sopeutuminen tuntuu ottavan erityisen koville. Onneksi uudessa ryhmässä on vanhoja, tuttuja aikuisia ja kavereita. Kuulemma siellä on kehittynyt jo pieni kaveriporukka, jossa he touhuavat kaikkein mieluiten. Meidän päiväkodin aikuiset on kyllä niin ihania ja supereita, että en ole yhtään huolissani kuopuksesta, vaikka tässä pientä sopeutumiskriisiä onkin ollut.

Vaikka päiväkoti ei ole ainoa asia, johon pienen ihmisen pitää sopeutua, kun kumppanini viettää yhä enemmän ja enemmän aikaa meidän akssa saman katon alla.

Uiminen osaksi arkea

Olen niin ylpeä siitä, että olen saanut ujutettua uimisen ja vesijumpan osaksi arkea. Tajusin, etät meidän asumisrytmillä saan mahtumaan arkeen uimisen ainakin kerran viikkoon, mikä on ihan huippua ja aion pitää siitä kiinni. Uiminen on mulle todellinen henkireikä. Se helpottaa monesti ahdistusta ja on ainoa liikuntamuoto, josta jaksan oikeasti innostua. Tästä syystä haluan saada sen säännölliseksi osaksi omaa arkeani.

Päästiin viikonloppuna myös treffeille kumppanin kanssa. Tai pikemminkin valokuvausreissusta muotoutui treffit ihan vahingossa. Lähdettiin keskustaan, käytiin syömässä ja käveltiin Töölönlahden rantaa pitkin. Lopulta myös kuvattiin, sillä kumppanini haluaa auttaa minua tässä mitä teen ja helpoin tapa auttaa on opetella käyttämään minijärkkäriäni. Arvostan tätä avuntarjousta aivan valtavasti. Jo senkin takia, että hän sanoi ennen kuin oltiin ensimmäistä kertaa tavattu, että häntä on turha pyytää kuvaamaan mitään. : D Niin se mieli muuttuu.

Kaiken kaikkiaan minulle kuuluu hyvää. Saan ahdistuksen kuriin, tiedän sen ja muutenkin asiat järjestymään sen suhteen.

-Jenni

KUVAT: Mun muru / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Viimeaikojen kuulumisia

Keväiset kuulumiset

Parhaita juttuja just nyt ja hieman kuulumisia

Kuulumisia

Loman viimeinen perjantai