Pikku hiljaa takaisin elävien kirjoissa. Tänään on se päivä flunssassa, kun alkaa tuntua siltä, että ollaan voiton puolella. Jaksoin käydä suihkussa ja pestä hiukseni. Söin ensimmäistä kertaa muutakin, kuin leipää. Tuntuu, että jaksan tehdä vähän muutakin kuin tuijottaa sohvalla Netfilixiä. Olo on kuitenkin sen verran toipilas, että vielä en lähde lenkille tai jumppaan. Otan vielä hetken iisisti. 

Tänään ajattelin kirjoittaa teille muutaman randomin ajatuksen, jotka ovat pyörineet mielessäni viime aikoina. 

Postauksen kuvat, ovat kuten aihekin, sattumanvaraisia kännykkäräpsyjä kännykkäni uumenista. 

Neljävuotiaan neuvola on sellainen iso tarkastus, johon osallistuu päivähoito, terveydenhoitaja ja lääkäri. Meillä yhdistettiin päivähoidon osuus kuopuksen vasu-keskusteluun. Olen aina pitänyt näitä keskusteluja äärimmäisen ihanina ja hyödyllisinä. On mahtavaa päästä kuulemaan ammattilaisen mielipide oman lapsen kehityksestä. Meillä on tosi hyvä yhteys perhepäivähoitajan kanssa, joten tämä tekee asioista entistä helpompia. Meidän esikoinen kehittyy juuri niin, kuin pitääkin, mutta on aavistuksen kömpelö. Käytiin vajaa vuosi sitten asian tiimoilta, myös fyssarilla, mutta hän ei nähnyt kehityksessä syytä huoleen. Ja koska esikoinen on todella musikaalinen lapsi, niin pohdimme jos tanssiharrastus tukisi näitä molempia puolia, musikaalista vahvuutta ja motoriikkaa. Eikä tämä ole vain äidin ja isän idea. Esikoinen puhuu jatkuvasti siitä, miten hänestä tulee ballerina. 

Tässä flunssaa sairastaessa onnistuin löytämään kaksikin hyvää sarjaa. Ensinnäkin true crimen ystäville; Manhunt: Unabomber. Tästä vinkkasin jo Instagramissakin. (@bigmamashomeblog). Unabomber on Yhdysvaltoja kaksikymmentä vuotta piinannut sarjapommittaja. Unabomberin jäljittminen ja kiinniottaminen oli FBI:n kaikkien aikojen kallein operaatio. Itselle sarja kolahti. Se ei ole liian dokkarimainen, vaan oikeasti hyvä, viihteellinen sarja. Sarjassa käsitellään myös se, miten Ted Kaczynski osallistui todella kyseenalaiseen ihmiskokeeseen opiskeluaikanaan, mikä on aivan varmasti vaikuttanut häneen. 

Toinen sarja on edellistä huomattavasti kevyempi. Tartuin nimittäin viimein suositeltuun sarjaan Uraäidit. Sarja kertoo äideistä, jotka tasapainolevat perheen ja uran välillä. Itse luokittelen sarjan draamakomediaksi ja sieltäkin löytyy niitä huonoja mom jokeja, joita itse viljelen. 

Havahduin hetki sitten siihen, että meidän lapset (erityisesti esikoinen) on kaverisynttäri-iässä. Nyt perhekalenteriin pitää mahduttaa kaiken muun lisäksi myös lasten kaverisynttärit. Me päästään vielä helpolla, kun lapset ovat perhepäivähoidossa. Kummallakin on vielä yhteiset kaverit ja niitä on vielä aika vähän. Toinen etu on se, että meidän tytöt ovat saaneet joka kemuihin yhteisen kutsun. Pienemmän ei tarvitse odottaa kahta vuotta ennen, kuin pääsee juhlimaan, vaan pääsee jo nyt kavereiden mukaan. 

Sain meidän podin Stofyhin. Tuntuu ihan uskomattomalta, että jotain jota olen ollut tekemässä, löytyy Spotifysta. Pieni juttu, mutta iso meille. Edellisestä äänityksestä on viikko ja nyt alkaa olla jo kiire päästä höpöttelemään Erikan kanssa. Äänitetään seuraavan kerran vasta ensi viikolla, mikä ei haittaa yhtään, sillä meillä on kivasti materiaalia varastossa. Viestiä kyllä lähetetään jatkuvasti. 

Mieheni toi minulle kukkia. En muista milloin hän olisi viimeksi tehnyt niin. Ele on sinänsä pieni, mutta sillä on minulle iso merkitys. Mieheni ei vain pysty käsittämään, miksi maksaa parhaassa tapauksessa kymmeniä euroja jostain, joka kestää viikon. Minä taas rakastan kukkia ja olen monesti sanonutkin, että minua ei voisi ilahduttaa paremmin, kuin ostamalla kukkia. Lisäksi olemme sopineet, että aloitamme suhteemme korjaamisen pienillä asioilla. Isoja selvitellään sitten kolmannen osapuolen kanssa. Kukilla ilahduttaminen ja treffeillä käynti luokitellaan näihin pieniin asioihin. 

En ole haaveillut pakkomielteisesti yhdestäkään joulukalenterista ennen tätä. Lumenen kalenteri olisi tosi kiva, mutta sitä ei ole PAKKO saada. Nespersson kahvikalenteri sen sijaan olisi ihan pakko saada. Joku on lukenut ajatukseni ja tehnyt täydellisen joulukalenterin minua varten. Kaiken lisäksi hinta on todella kohtuullinen verrattuna moneen muuhun aikuisten joulukalenteriin. Veikkaan vahvasti, että jopa meidän tyttöjen kalenterit tulevat maksamaan enemmän. 

Tässä tälläista vapaata tajunnanvirtaa teille. Mun pitää seuraavaksi lähteä tonne vesisateeseen hakemaan tyttöjä hoidosta. Voin kertoa, että näin toipilaana tuollainen jäätävä vesisade ei hotsita yhtään. Julkaisen tän postauksen teille illalla.

Kalenterin lehti ehti jo kääntyä marraskuun puolelle, mutta minä palaan vielä hetkeksi lokakuun puolelle. Osittain mennyt kuukausi tuntuu hieman sumuiselta. Tajusin tässä kuun lopulla olevani uupunut. Hankala tilanteemme alkaa tosiaan käymään kunnon päälle. Onneksi saimme viime viikolla päätöksen sosiaalitoimelta, jonka ansiosta olemme tulevaisuudessa tukevasti kaiken mahdollisen avun piirissä. Jo tämä tieto huojentaa oloa. Uskon vakaasti siihen, että asiat alkavat tästä järjestyä. 

Kirjoitan uupumuskesta vielä oman postauksen, jossa kerron esimerkiksi sen mistä päättelin olevani uupunut. 

Nyt haluaisin kuitenkin siirtyä kuukauden suosikkien pariin. 

En ole koskaan aikaisemmin innostunut Sherlock Holmesista. Salapoliisitarinat eivät vain ole minun juttuni. Päädyin kuitenkin suosituksesta kokeilemaan Netflixissä näkyvää Uusi Sherlock-sarjaa, jossa suosikkihahmot on tuotu nykypäivään. Tämä konsepti upposi minuun kuin veitsi voihin ja katsoin kaikki kaudet melko nopealla rykäisyllä. Sarjan jaksot ovat puolentoista tunnin mittaisia, jolloin ne ovat kuin lyhyitä elokuvia. Suosittelen silti katsomaan sarjan. Minä suorastaan kiermurtelin monet kerrat jännityksestä sohvalla ja yhtä lailla nauroin ääneen. 

Aina kun ostan tuotteen joltain suomalaiselta brändiltä tai yrittäjältä, tunnen aivan valtavaa tyydytystä. Olen iloinen, jos pystyn omilla valinnoillani tukemaan kotimaisia yrittäjiä. Viimeisin hankinta on For minies and mommies merkin nahkaiset tupsukorvakorut. Nämä ovat ihanat ja olen käyttänyt niitä aika lailla jokaisena mahdollisena hetkenä, paitsi töissä. 

Toinen satsaamiseni suomalaiseen brändiin tässä kuussa, oli Gauharin harmaan hiuspannan ostaminen. Rakastuin pantoihin heti. Ne pitävät tukan poissa silmiltä ja ovat yksi niistä harvoista asuteitsta, joita voin pitää töissä. 

Oikeastaan taisin aloittaa glögikauden jo syyskuun puolella, mutta siitä huolimatta nostan sen yhdeksi lokakuun suosikiksi. Me juomme yleensä Blossaa alkoholittomana versiona ja se on kyllä vuodesta toiseen yhtä hyvää. Kyseinen glögi on tehty punaviinipohjaan, eikä ole yhtään mehumainen, kuten monet muut alkoholittomat glögit. Jos et ole vielä maistanut niin maista. 

Mieheni on varsinainen työnarkomaani. Hän tekee pitkää päivää, lyhyillä lomilla ja käy monesti kotona vain kääntymässä. Toki minun vuorotyöni on pakottanut hänet viettämään enemmän aikaa kotona. Nyt hän joutui hieman himmaamaan terveydellisistä syistä ja jäämään sairalomalle. Minä ja lapset olemme tietysti tästä riemuissamme, sill saamme viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Toki toivomme, että hän tulee myös kuntoon. Otamme kaikki kuitenkin ilon irti siitä, että hän on kotona. Me ehdimme tässä tänään jopa treffeille hänen kanssaan. 

Muoti mielessä-blogin Anne kirjoittaa mielettömän hyvää Siivouscorneria omaan blogiinsa, josta olen aivan fiiliksissä. Rakastan saada neuvoja, joiden avulla arki on vähemmän kuormittavaa ja/tai helpompaa. Lisäksi pidän siististä kodista, joten kaikki vinkit siivouksen helpottamiseksi ovat tervetulleet. Viimeisimpänä aiheena Annella oli tiskaaminen ja otin heti neuvoista vaarin. Inhoan eniten altaassa lojuvia astioita ja likaisten astioiden lajittelemista. Ihan varmasti meillä kertyy edelleen tiskiä altaaseen, mutta jos saisin edes vähän helpotettua urakkaa, kaikki olisi kotiin päin.