Mitä minulle ja meille kuuluu juuri nyt
0Heipä hei. Halusin kirjoittaa pitkästä aikaa rauhassa kuulumisia teille. Istun parhaillaan kotona yhden nuhanenän kanssa, jolla on tällä hetkellä ilmeisesti hyvät leikit lastenhuoneessa. Ainakaan minulla ei ollut lupaa mennä huoneeseen äsken häiritsemään leikkejä. Kumppanini lähti hetki sitten töihin ja isompi lapsi on koulussa. Eli hyvin perus arkea.
Tämä arki alkoi vajaa kaksi viikkoa sitten melkoisella rytinällä. Ainakin minusta tuntui siltä. En vain ehtinyt mukaan tai oikeammin mun pää ei ehtinyt mukaan.
Oireileva ahdistuneisuus
Eilinen ja oikeastaan viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika rankkoja. Lähinnä minu oireilevan ahdistukseni vuoksi. Ilmeisesti lapsen koulun aloitus, yhteenmuuttosuunnitelmat, oma koulu ja muutama oirehtiva trauma, olivat liikaa ahdistukselleni ja se alkoi oireilla. Suurin osa muutoksista on toki hyviä muutoksia, mutta ahdistuneisuushäiriöisellä myös positiiviset asiat saattavat aiheuttaa ahdistuksen pahenemisen. Tiedän, että oma oloni rauhoittuu ja tasoittuu taas ajallaan, mutta hetken aikaa on taas tosi rankkaa.
Eilinen oli erityisen rankka. Olin kotona kuin zombie ja kumppanini taisi kysyä minulta moneen kertaan, onko kaikki hyvin. Kaikki oli periaatteessa hyvin. Päivän ahdistuneisuus oli vain uuvuttanut minut niin, että kärsin järkyttävästä päänsärystä ja vaelsin kotona, kuin zombie. Plus itkin ihan kaikelle.
Positiivista tässä on se, että osaan taas itse aktivoitua sen suhteen, että haen itselleni hoitoa. Olen monessa mielessä sellainen ”poissa silmistä, poissa mielestä”-tyyppi, joten hyvällä jaksolla en osaa ajatella sitä, että keskusteluapu saattaisi esimerkiksi ennalta ehkäistä olon pahenemista tälle tasolle. Eli nyt kun ahdistus on taas mielessä, yritän saada itselleni jonkin jatkuvan avohoidon palvelun, koulupsykologin lisäksi. Koska ei se ole kenenkään edun mukaista, että olen noin puolen vuoden välein kuukauden päivät toimintakyvytön pahentuneen ahdistuksen vuoksi.
Mitä muuta kuuluu?
Vaikka ahdistus on haukannut ison osan voimavaroistani, niin muutenhan meillä menee aika hyvin. Esikoisen koulu on lähtenyt sujumaan ilman isompia ongelmia. Lapsi on toki todella väsynyt iltaisin, mikä kuuluu asiaan. Olen yrittänyt tukea häntä ja sanoittaa hänelle myös sitä, että on tavallista olla iltaisin väsynyt koulupäivän jälkeen. Esikoinen tuntuu ymmärtävän tätä hyvin ja sanoittaa tuntemuksiaan myös itse.
Myös nuorempi lapsi kriiseilee hieman uutta viskariryhmää ja sitä, että sisko ei olekaan enää samassa talossa hänen kanssaa. Ja tämä sopeutuminen tuntuu ottavan erityisen koville. Onneksi uudessa ryhmässä on vanhoja, tuttuja aikuisia ja kavereita. Kuulemma siellä on kehittynyt jo pieni kaveriporukka, jossa he touhuavat kaikkein mieluiten. Meidän päiväkodin aikuiset on kyllä niin ihania ja supereita, että en ole yhtään huolissani kuopuksesta, vaikka tässä pientä sopeutumiskriisiä onkin ollut.
Vaikka päiväkoti ei ole ainoa asia, johon pienen ihmisen pitää sopeutua, kun kumppanini viettää yhä enemmän ja enemmän aikaa meidän akssa saman katon alla.
Uiminen osaksi arkea
Olen niin ylpeä siitä, että olen saanut ujutettua uimisen ja vesijumpan osaksi arkea. Tajusin, etät meidän asumisrytmillä saan mahtumaan arkeen uimisen ainakin kerran viikkoon, mikä on ihan huippua ja aion pitää siitä kiinni. Uiminen on mulle todellinen henkireikä. Se helpottaa monesti ahdistusta ja on ainoa liikuntamuoto, josta jaksan oikeasti innostua. Tästä syystä haluan saada sen säännölliseksi osaksi omaa arkeani.
Päästiin viikonloppuna myös treffeille kumppanin kanssa. Tai pikemminkin valokuvausreissusta muotoutui treffit ihan vahingossa. Lähdettiin keskustaan, käytiin syömässä ja käveltiin Töölönlahden rantaa pitkin. Lopulta myös kuvattiin, sillä kumppanini haluaa auttaa minua tässä mitä teen ja helpoin tapa auttaa on opetella käyttämään minijärkkäriäni. Arvostan tätä avuntarjousta aivan valtavasti. Jo senkin takia, että hän sanoi ennen kuin oltiin ensimmäistä kertaa tavattu, että häntä on turha pyytää kuvaamaan mitään. : D Niin se mieli muuttuu.
Kaiken kaikkiaan minulle kuuluu hyvää. Saan ahdistuksen kuriin, tiedän sen ja muutenkin asiat järjestymään sen suhteen.
-Jenni
KUVAT: Mun muru / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Viimeaikojen kuulumisia
Hei ihanat. Siis huh huh, mikä päivä. Päätettiin lähteä lasten ja heidän kummisiskonsa, sekä tietysti minun parhaan ystäväni kanssa HopLoppiin viettämään sadepäivää. Mun isommat lapset juoksivat pää punaisena pitkin kiipeilyratoja ja minulla oli täysi työ pysyä heidän perässään. Nyt on yksi jos toinenkin lihas maitohapoilla. Lasten kummisisko touhusi tietysti vauvojen alueella. Lasten houkuttelu pois oli aivan oma operaationsa.
Uusperhe-elämää
Huomenna vietetäänkin kunnon uusperhepäivää, kun poikaystävä tulee viettämään vapaapäivää meidän kanssa. Mä saatan ottaa vähän omaa aikaa ja karata lenkille, mutta tehdään varmasti jotain kivaa, myös koko perheenä. Poikaystävä on sopeutunut tosi ihanasti arkeen meidän ryhmärämän kanssa. Vaikka hän myös myöntää olevansa aika-ajoin todella väsynyt parin päivän jälkeen. Mikä on täysin ymmärrettävää. Muiden kuin omien lasten kanssa olo on äärimmäisen intensiivistä ja väsyttävää puuhaa, kun niitä kaitsee ihan eri hartaudella. Muistan ikuisesti sen, kuinka väsynyt olin kun otettiin aikanaan mun pienet leikki-ikäiset pikkuveljet hoitoon meille vuosia sitten. Nythän nämäkin veljet ovat jo nuoria aikuisia.
Eikä tämä uusperhe-elämä kaikille myöskään sovi. Joten hatunnosto poikaystävälleni, joka haluaa vaihtaa poikamieselämän täyteen perhearkeen.
Minulla on kova yritys järkevöittää meidän kaupassa käyntiä ja tilasin nyt ensimmäistä kertaa ostokset Odasta kotiovelle. Tilaus oli ihanan vaivaton ja meidän tilaussummalla kotiinkuljetus oli myös ilmainen. Isoin syy, miksi olen vältellyt kauppatilauksia on se, että tilatut tuotteet tuntuvat maksavan enemmän kuin kaupassa ja pakkaus-, sekä kotiinkuljetushinnat tuntuvat kohtuuttomilta. Siksi olen mieluiten itse kantanut ostokset kotiin. Nyt tuntui siltä, että tilattu määrä ruokaa vastasi sitä summaa, jolla kaiken tilasin. Tämä houkuttelee kyllä tilaamaan Odasta useamminkin.
Plus tällä kertaa pystyin suunnittelemaan peräti kolmen päivän ruuat kerralla, mikä onvarmaan oma henkilökohtainen ennätykseni. Yleensä, mielitekojeni orjana, pystyn suunnittelemaan tasan yhden päivän ruuat kerralla. Toivon, että saan petrattua tässä entisestään ja ehkä jonain päivänä osaan suunnitella meidän syömisiä pidemmällekin ajalle kerralla.
Aloitin eilen myös viimein Marvelin uuden Ms. Marvel-sarjan katsomisen. Kyseessä on Marvelin uusin sarja, joka alkoi ilmestymään 8.6. Poikaystäväni oli selostanut minulle hahmon ja tarinan pääpiirteittäin etukäteen. Tätä se on kun seurustelee toisen Marvel-fanin kanssa. Minua ei tämän perusteella vielä sarja herättänyt innostusta, mutta katson sen joka tapauksessa. Omia suosikkisarjojani MCU:sta ovat tähän mennessä olleet Loki ja Moon Knight, joista jälkimmäinen tempaisi täysin mukaansa ensimmäisestä hetkestä lähtien. Ms. Marvel vaikuttaa ihan hyvältä kahden jakson perusteella. Itseasiassa paremmalta, kuin odotin.
Nyt minä alan menemään nukkumaan. Olen aivan kuitti tämän päivän HopLop-touhujen jäljiltä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit