Meillä ei ole kesälomaksi sen isompia suunnitelmia. Paljon ajateltiin olla minun äitini luona maalla, nyt kun siihen on mahdollisuus. Tässä järjestelyssä on paljon hyviä puolia. Saadaan viettää aikaa perheen kanssa. Tytöillä on pari innokasta lapsenvahtia ja muualla, kuin kotona, tulee ehkä rentouduttua paremmin. Niin, ja pääsen äidin patojen ja kattiloiden, sekä leipomusten ääreen. Parasta. Toki, todennäköistä on, että äitini hyödyntää minussa (aikuista)lapsityövoimaa ja joudun myös hommiin. Mutta eipä tuo haittaa.

Pienestä kisaväsymyksestä huolimatta, kesä on lähtenyt ihan hyvin liikkeelle. Ehdittiin korkkaamaan lasten kanssa jo rantakausi. Olen saanut tänä vuonna uuden ystävän, jolla on kutakuinkin saman ikäinen tyttö, kuin omani ja sovittiin, että yritetään tehdä kesällä kivoja juttuja. Puhuttiin, että mentäisiin käymään ainakin Falkullassa, kun me ei olla siellä koskaan käyty. Ja tänä vuonna voidaan mennä ihan omien aikataulujen mukaan, eikä tarvitse miettiä myös toisen aikuisen aikatauluja. Mikä tuntuu tosi kivalta ja vapauttavalta. Uskon, että tällä tavalla tytöt voi saada tästä kesästä enemmän irti, kuin aiemmin.

Mutta, lomaa odotellessa. Me katellaan täällä kahden nuhanenän kanssa Frozen II, ehkä noin kymmenettä kertaa. Meidän kaksivuotiaskin osaa jo laulaa mukana: “Tuntemattomaan.”

Elokuun viimeisiä päiviä viedään, vaikka ei siltä tunnukaan. Nämä mahdollisesti viimeiset lämpimät päivät ovat kyllä olleet niin tervetulleita ettei tosikaan. Laitettiin tytöille illaksi taas allas tuohon terassille. Neidit olisivat viihtyneet vedessä monta tuntia, mutta heidät oli pakko hätyyttää sieltä nukkumaan.

Useammassa blogissa on kiertänyt tällainen Minun kesäni-haaste, joka on alunperin lähtöisin Curiouser & Curiouser-blogista. Ajattelin heti, että tämä olisi kiva tapa tiivistää blogiin mennyt kesä.