Rehellisesti, en oikein tiedä, mistä aloittaisin tai mistä lähtisin tätä kaikkea purkamaan. Minulla on läjä aivan upeita kuvia, jotka haluan jakaa teidän kanssanne, mutta sanottavaa on vain vähän. Tämä on ehkä tuttu tunne joillekin kollegoille.

Lyhykäisyydessään juttu meni niin, että sain lapsivapaana viikonloppunani kutsun veneilemään tuohon lähisaaristoon. Ja minä, joka rakastan merta, vastasin tietysti kutsuun. Veneilykokemukseni rajoittuu lapsuuteen ja teinivuosiin, mutta onneksi toisella meistä löytyi kokemusta. Tarkoitus oli löytää kiva saari ja viipyä reissussa yön yli. Mikä oli ihan hyvä aloitus tällaiselle melkein ummikkoretkeilijälle.

Olen aina pitänyt valtavasti veneilystä. Siitä, kun vene kelluu meren aalloilla. Moottorin äänestä.

Tuulesta. Suolaisista roiskeista. Minulle matka on ehdottomasti paras osa tässä lajissa.

Niin tälläkin kertaa. Matkakumppanini taisi nähdä kasvoiltani sen, kuinka innoissaan olin.

Saari, jolle päädyimme, oli ehkä noin keskikokoinen. Tässä asiassa olen ehkä maailman huonoin arvioimaan, koska kokemusta minulla ei juuri ole. Se oli kuitenkin kaikin puolin ihastuttava.

Maisemat salpasivat hengen.

Ilta-aurinko saarella oli aivan uskomattoman kaunis. En saanut tarpeekseni siitä, miten aurinko

siivilöityi kultaisena puiden välistä.

Suurimman osan iltaa istuin kivellä ja katselin laskevaa aurinkoa. Sellaista zen-hetkeä saa harvoin

kokea nykypäivänä.

En muista milloin olisin julkaissut postauksen, joka olisi koostunut suurimmaksi osaksi kuvista, mutta välillä näinkin.

Minulta on toivottu kivaa, kepeää ja positiivista sisältöä kaikkien raskaiden aiheiden rinnalle. Olen pahoillani, että tänä keväänä blogissa ei ole ollut sitä vanhaa positiivista otetta. Se johtuu puhtaasti siitä, kun blogi myötäilee omaa elämääni, joka ei ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta nyt puhutaan hieman kesäkynsistä.

Nyt eletään varpaankynsien lakkaamisen kulta-aikaa. Viimeistellyt varpaankynnet ja kivat sandaalit ovat pettämätön yhdistelmä tähän aikaan vuodesta. Minä rakastan lakattuja kynsiä ja ennen nykyistä työpaikkaani, minulla oli aina kynsilakkaa. Tällä hetkellä huomattavasti harvemmin. Varpaankynsiä voin kuitenkin lakata mielin määrin.

Kesällä tuntuu, että pitäisi suosia kirkkaita ja iloisia värejä, mutta ne eivät ole oikein koskaan tuntuneet omalta vaihtoehdolta. Lukuunottamatta klassista punaista.

Jonkin aikaa sitten somessa minua tuli vastaan mustiksi lakatut varpaankynnet ja hullaannuin tästä. Pidän mustaa ihan yhtä klassisena värinä, kuin punaista, eikä se minusta ole liian synkkä kesään. Minulle se on ympärivuotinen väri ja ajaton väri. Tästä syystä, tänä vuonna omat kesäkynteni ovat mustat ja voi että, miten rakastan mustia kynsiäni.

Lakka on tietysti Essien, enhän minä muita enää käytäkään, ja sävy on Licorice. Tällä mennään niin kauan, kunnes kyllästyn. Meidän kaksivuotias ihastui muuten myös tähän lookiin ja yritti imitoida sitä parhaansa mukaan. Tämän jälkeen pesin eyelineri niin lapseni sormista, varpaista, kuin kylppärin lattiastakin.