Juhuu! Eilen alkoi oma synttäriviikkoni! Kyllä, synttäriviikko. Rakastan syntymäpäiviä. Olen aina rakastanut. Se, että jokaisella on joka vuosi yksi päivä, kun juhlitaan nimenomaan sitä, että juuri sinä olet syntynyt tähän maailmaan, on yksinkertaisesti parasta. Ja jokainen meistä on ansainnut sen, että omat synytymäpäivät muistetaan. Itse olen viime vuosina yrittänyt petrata tässä asiassa. Ja minusta on ihan höpö höpöä, että aikuisten ei tarvitse juhlia syntymäpäiviään. Ei tietenkään tarvitse, mutta jokainen saa juhlia ja juuri niin kuin itse haluaa. Ja siihen ei ole kenelläkään nokan koputtamista.

Vanheneminen on saavutus

Sen lisäksi kaksi viime vuotta opettivat ainakin itselleni sen, että vanheneminen on saavutus ja kaikki eivät vain saa vanheta. Näin ollen joka ikinen vuosi on saavutus ja sitä pitäisi oikeasti julhlia. Omasta lähipiiristäni kuoli koronaan nuori, parikymppinen ihminen. Tämä pysäytti ihan todella ja sai miettimään vanhenemista ihan eri tavalla. Pitkä elämä on oikeasti saavutus ja se olisi hyvä muistaa silloin, kun vanheneminen hirvittää. Kaikki meistä eivät saa edes kasvaa aikuisiksi tai vanheta. Näin ollen jokainen on oman syntymäpäiväjuhlintansa ansainnut.

Siitä huolimatta olen juhlinut omia syntymäpäiviäni viimeksi, kun täytin 25-vuotta. Sen jälkeen omat syntymäpäiväni eivät ole olleet mikään prioriteetti oikeastaan kenellekään. Mikä oli minusta aina todella surullista. Minä kuitenkin odotin aina syntymäpäiviäni.Tänä vuonna syntymäpäiviäni juhlitaan syntymäpäivien merkeissä. Olen kutsunut ystäviäni brunssiteemaisille syntymäpäiville. Pidetään juhlata nyyttikesteinä, jolloin jokainen osallistuu ja minulle ei jää ihan niin hirveä homma. Odotan tulevaa lauantaita todella innolla. Ihanaa saada rakkaat ihmiset kotiin juhlimaan syntymäpäivääni.

Lahjoista

Minä myönnän myös pitäväni lahjoista. Se ei ole mikään edellytys, mutta minusta on ihana saada lahjoja joita on mietitty ja joiden valitsemiseen ihminen on nähnyt vaivaa. Kukat toimivat tällaiselle kukkahullulle paremmin, kuin hyvin ja olen niistä aina äärimmäisen onnellinen. Poikaystäväni on nyt onnistunut valitsemaan aivan täydellisiä lahjoja. Sain jo syntymäpäivälahjani ja se oli taas aivan nappi. Hän on selkeästi kuunnellut minua. Hän osti minulle laukun, jota en ole itse raaskinut ostaa, mutta jonka perään olen haikaillut, sekä liput Behmin keikalle. Aivan täydellinen lahja juuri minulle. <3

Mutta kuten sanoin, lahjat eivät ole minulle mikään edellytys, vaikka niitä on kiva saada. Ja ihan yhtä kiva niitä on antaa. Erään ystäväni syntymäpäivälahja kuumottelee minua täällä kotona, enkä malta odottaa, että pääsen antamaan sen hänelle.

Mutta näihin tunnelmiin tällä erää. Minä jatkan synttäriviikosta nauttimista.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Helpot prinsessasynttärit

Juhlat korona-aikana

Viikon parhaat: Syntymäpäivä edition

Kaksivuotiaan pupusynttärit

Huurteiset syntymäpäivät

Äitienpäivä on ihan pian ja siihen liittyvä markkinointi käy äärimmäisen kuumana. Äitienpäivän markkinointi on myös aika yksipuoleista. Joka paikassa lukee; ”Äitienpäivä lähestyy. Oletko jo hankkinut lahjan kumppanillesi?” Joka paikassa maalataan vahvasti kuvaa siitä, miten kumppani tekee tämän juhlapäivän. Tämä on mielikuva, joka ei juuri anna varaa muille mielikuville ja sulkee niin paljon pois. Kaikilla ei ole vanhemmuudessa tai elämässään kumppani, joka voisi tehdä tämän juhlapäivän.

Tällainen hyvin yksipuolinen kerronta aiheuttaa kuitenkin monessa surua. Iidan matkassa blogin Iida on monesti kertonut siitä millasta surua nämä vanhempainpäivät hänessä aiheuttavat, sillä hän on saanut lapsen yksin. Minulle itselleni äitienpäivä on myös äärimmäisen kipeä päivä. Minä vietin ensimmäiset äitienpäiväni kumppanin kanssa, mutta en silti muista yhtään onnellistä äitienpäivää.

Se ensimmäinen äitienpäivä

Suhteessa, jossa elin, minun merkkipäivilläni ei juuri ollut väliä. Itseasiassa, jos halusin viettää omaa merkkipäivääni, niin minun oli taisteltava sen eteen. Minun merkkipäiväni olivat täysin toissijaisia ja jos en jaksanut tapella niistä, niitä ei myöskään juhlittu. Sen sijaan kumppanini merkkipäivät olivat tärkeitä. Jos niitä ei juhlittu, kumppanini suuttui ja heittäytyi marttyyriksi. Sama päti siihen, jos merkkipäivät eivät menneet hänen mielensä mukaan.

Muistan varmasti ikuisesti ensimmäisen äitienpäiväni. Olin odottanut sitä hartaasti. Olihan se ollut ensimmäiseni. Mutta jo aamulla kävi selväksi ettei sitä noteerattu mitenkään. Minä nousin aamulla vauvan kanssa, kun kumppanini jatkoi unia puolille päivin. Olin niin murheen murtama tästä, että purskahtelin salaa itkuun pitkin päivää. Tunteet nousevat edelleen pintaan näin kuuden vuoden jälkeenkin. Sen jälkeen, olen tehnyt itse omat äitienpäiväni ja voin kertoa, että lasteni tekemät askartelut ovat ainoita lahjoja, joita olen saanut äitienpäivänä. Ne toki ovat aivan riittäviä, mutte en kiellä ettenkö olisi kaivannut muistamista myös kumppaniltani.

Erityisesti tuohon aikaan halusin uskoa kaikin voimin asioiden parantumiseen ja korjaantumiseen. Halusin uskoa, että kun aika kuluu, kaikki muuttuisi paremmaksi. Toki myöhemmin tajusin että mikään ei tule muuttumaan ja ainoa mahdollinen vaihtoehto oli oikeasti lähteä. Mutta silloin takerruin pieneenkin hyvään ja kiillotin sitä kirkkaammaksi kuin olikaan. Niin että minäkin uskoin siihen omaan kiiltokuvaani. Nyt olen oppinut, että tällainen on hyvin tyypillistä tuollaisissa suhteissa elävälle.

Vaikeat tunteet

Nyt vietän äitienpäivää keskenäni lasteni kanssa ja pystyn tekemään siitä juuri sellaisen, kuin haluan. Viime vuonna vietin äitienpäivää yksin, koska tarvitsin sitä. Tänä vuonna me mennään lasten kanssa mummilaan minun äitini luokse. Jonain vuonna ollaan varmasti myös poikaystäväni vanhempien luona. Meillä ei ole lasten kanssa mitään erityisiä perinteitä tälle päivälle. Varmasti osittain edellä kerrotun historian vuoksi. Mutta me löydämme ne ihan varmasti.

Vanhempien päivään liittyy varmasti paljon ajatuksia ja tunteita. Minulla siihen liittyy pettymystä ja surua. Jollekin, joka on toivonut lasta kovasti, mutta ei ole syystä tai toisesta saanut, vanhempain päivät ovat varmasti myös äärimmäisen kipeitä. Aina on niitäItse en voi muuta kuin lähettää lämpimiä halauksia kaikille niille, joille tuleva sunnuntai ei ole se kaikkein helpoin. ♥

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Vappuviikonloppu

Yksin, mutta ei yksinäinen

Meidän pääsiäinen

Pääsiäispussit lapsille