Vaikea äitienpäivä
0Äitienpäivä on ihan pian ja siihen liittyvä markkinointi käy äärimmäisen kuumana. Äitienpäivän markkinointi on myös aika yksipuoleista. Joka paikassa lukee; ”Äitienpäivä lähestyy. Oletko jo hankkinut lahjan kumppanillesi?” Joka paikassa maalataan vahvasti kuvaa siitä, miten kumppani tekee tämän juhlapäivän. Tämä on mielikuva, joka ei juuri anna varaa muille mielikuville ja sulkee niin paljon pois. Kaikilla ei ole vanhemmuudessa tai elämässään kumppani, joka voisi tehdä tämän juhlapäivän.
Tällainen hyvin yksipuolinen kerronta aiheuttaa kuitenkin monessa surua. Iidan matkassa blogin Iida on monesti kertonut siitä millasta surua nämä vanhempainpäivät hänessä aiheuttavat, sillä hän on saanut lapsen yksin. Minulle itselleni äitienpäivä on myös äärimmäisen kipeä päivä. Minä vietin ensimmäiset äitienpäiväni kumppanin kanssa, mutta en silti muista yhtään onnellistä äitienpäivää.
Se ensimmäinen äitienpäivä
Suhteessa, jossa elin, minun merkkipäivilläni ei juuri ollut väliä. Itseasiassa, jos halusin viettää omaa merkkipäivääni, niin minun oli taisteltava sen eteen. Minun merkkipäiväni olivat täysin toissijaisia ja jos en jaksanut tapella niistä, niitä ei myöskään juhlittu. Sen sijaan kumppanini merkkipäivät olivat tärkeitä. Jos niitä ei juhlittu, kumppanini suuttui ja heittäytyi marttyyriksi. Sama päti siihen, jos merkkipäivät eivät menneet hänen mielensä mukaan.
Muistan varmasti ikuisesti ensimmäisen äitienpäiväni. Olin odottanut sitä hartaasti. Olihan se ollut ensimmäiseni. Mutta jo aamulla kävi selväksi ettei sitä noteerattu mitenkään. Minä nousin aamulla vauvan kanssa, kun kumppanini jatkoi unia puolille päivin. Olin niin murheen murtama tästä, että purskahtelin salaa itkuun pitkin päivää. Tunteet nousevat edelleen pintaan näin kuuden vuoden jälkeenkin. Sen jälkeen, olen tehnyt itse omat äitienpäiväni ja voin kertoa, että lasteni tekemät askartelut ovat ainoita lahjoja, joita olen saanut äitienpäivänä. Ne toki ovat aivan riittäviä, mutte en kiellä ettenkö olisi kaivannut muistamista myös kumppaniltani.
Erityisesti tuohon aikaan halusin uskoa kaikin voimin asioiden parantumiseen ja korjaantumiseen. Halusin uskoa, että kun aika kuluu, kaikki muuttuisi paremmaksi. Toki myöhemmin tajusin että mikään ei tule muuttumaan ja ainoa mahdollinen vaihtoehto oli oikeasti lähteä. Mutta silloin takerruin pieneenkin hyvään ja kiillotin sitä kirkkaammaksi kuin olikaan. Niin että minäkin uskoin siihen omaan kiiltokuvaani. Nyt olen oppinut, että tällainen on hyvin tyypillistä tuollaisissa suhteissa elävälle.
Vaikeat tunteet
Nyt vietän äitienpäivää keskenäni lasteni kanssa ja pystyn tekemään siitä juuri sellaisen, kuin haluan. Viime vuonna vietin äitienpäivää yksin, koska tarvitsin sitä. Tänä vuonna me mennään lasten kanssa mummilaan minun äitini luokse. Jonain vuonna ollaan varmasti myös poikaystäväni vanhempien luona. Meillä ei ole lasten kanssa mitään erityisiä perinteitä tälle päivälle. Varmasti osittain edellä kerrotun historian vuoksi. Mutta me löydämme ne ihan varmasti.
Vanhempien päivään liittyy varmasti paljon ajatuksia ja tunteita. Minulla siihen liittyy pettymystä ja surua. Jollekin, joka on toivonut lasta kovasti, mutta ei ole syystä tai toisesta saanut, vanhempain päivät ovat varmasti myös äärimmäisen kipeitä. Aina on niitäItse en voi muuta kuin lähettää lämpimiä halauksia kaikille niille, joille tuleva sunnuntai ei ole se kaikkein helpoin. ♥
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Vappuviikonloppu
*Sisältää mainoslinkkejä
Ei mennyt tämä vappuviikonloppu niin kuin Strömsössä. Vappu on tänä vuonna minun juhlapyhäni, joten tytöt tulivat toisesta kodista minun luokseni yhdeksi yöksi. Olin suunnitellut vähän pientä kivaa, rennolla otteella lapsille. Nyt olen valvonut tämän yhden yön oksentavan lapsen kanssa. Muistutan tällä hetkellä hyvin vahvasti sitä emojia, jolla on silmät ristissä, eikä kahvikaan tunnu herättävän. Toistaiseksi vatsatautisten saldo on 1/3. Kauhunsekaisin tuntein odotan, missä vaiheessa luku alkaa nousta.
Vappuvalmistelut
Vappupallot ehdittiin kuitenkin hakea eilen. Kuopus oli toivonut kovasti pikachu-palloa, utta ikävä kyllä ei löydetty sellaista. Onneksi hän löysi kuitenkin mieluisvan vaihtoehdon. Esikoinen valitsi My little ponyjen Twilight Sparclen ja kuopus valitsi pallokseen jonkinlaisen yksisarviskissan.
Kaipasin vapuksi muutakin kimppua kuin, mitä lähimarketilla oli tarjolla. Niinpä otin yhteyttä luottokukkakauppaani Kukkatehtaalle ja pyysin vaaleanpunaista vappukimppua, aavistuksella sinistä. Ja sain mitä tilasin. Annoin myös hintahaitarin, jonka sisällä kimpun hinnan tulisi pysyä. Suosittelen muutoin tätä tapaa lämpimästi, jos käytte kukkakimppuostoksilla. Monesti riittää, että kertoo väreistä ja hintaluokan, jota toivoo. Kimppu tehdään sitten näiden toiveiden mukaan.
Ostin My dream dayn* verkkokaupasta muutamia vappuun sopivia juttuja ilahduttamaan lapsia. Pidän erityisesti näistä kukkakonfettia sisältävistä ilmapalloista*. Vaikka odottelen kauhunsekaisin tuntein sitä hetkeä, kun ne lopulta poksahtavat. Mietin mistä kaikkialta tuota konfettia lopulta löytyy. Sen lisäksi ripustin sisustushyllyyn tupsuviirin*. Viirin pistän vapun jälkeen säilöön ja hyödynnän sitä syksyllä kuopuksen syntymäpäivillä. Suurin osa koristeista on onneksi sellaisia, että ne voi kierrättää monissa juhlissa, kun ne vain säilyttää oikein.
Elämä ei katso juhlapyhiä
Katsotaan nyt miten meidän tilanne tästä etenee ja mitä kaikkea tässä jaksaa vielä tehdä. Poikkiksen piti tulla meidän luokse käymään. Mutta sovimme, että nyt on ehkä parempi ettei hän tule, jotta hän ei vaan sairastuisi. Hän lupautui kuitenkin käymään meille kaupassa ja ajattelin tilata vatsataudin uhallakin parit munkit ja simat kotiovelle hänen kauttaan. Jos ei muuta, niin niistä saa sitten energiaa sen jälkeen, kun on halaillut vessanpönttöä useamman kerran.
En jaksa tilannetta kuitenkaan sen enempää harmitella. Tämä on elämää. Siihen kuuluu sairastumiset, työt, odottamattomat sattumukset, Suomen ailahteleva sää ja kaikki muut. Välillä juhlitaan isolla porukalla ja välillä sitten pötkötellään sohvalla kasassa ja toivotaan, että taudin pahin osuus helpottaa.
Näin eronneena juhlapyhiin liittyy myös tietty stabiili vaihtelevuus. Meillä juhlapyhät on jaettu tasan ja käytännössä saan pitää lapset luonani vain joka toinen juhlapyhä. Eli puolet näistä vietän tällä hetkellä itse parhaaksi katsomallani tavalla ja puolet taas lasten kanssa. Eli suomeksi, puolet pyhistä menee kalsareissa sohvalla ”rentoutuen” ja puolet pyhistä lasten kanssa ja heille panostaen.
En usko, että lasten vappumuistot tästä menevät pilalle. He tuskin muistavat sitä yksittäistä vappua, jolloin oltiin kipeinä. Minä muistan lapsuudestani Oulun vapputorin ja ne muutamat hienot pallot, jotka sain. Sekä äidin vappumunkit. Todennäköisesti tyttöjen vappumuistot liittyvät myös näihin juttuihin.
Hyvää vappua! Toivottavasti teidän vappuviikonloppu sujuu paremmin ja jos siellä on samanlainen tilanne, niin tsemppiä. Tulee se vappu ensi vuonnakin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals