Viikko on kulunut aika leppoisasti. Minusta alkaa tuntua, että alan olla viimein osa meidän työyhteisöä. Se on mukava tunne. Enkä ole enää edes uusin tulokas. Pääsin alkuviikosta perehdyttämään, mikä oli aika jännittävää. Minua on vaivannut pitkään tunne siitä, että olen vain harjoittelijana, enkä työntekijänä. Mutta nyt olen viimein päässyt hiljalleen yli kyseisestä tunteesta. Liekö tämä sitä huijarisyndroomaa. Myös talon rutiinit ja asiakkaat alkavat olla viimein tuttuja. Enää en palloile kerrosten välillä etsimässä oikean asiakkaan ovea. Tietysti opin edelleen koko ajan uutta, mutta on tämä jo selkeästi helpompaa. 

Viikon paras hedelmä: Ostin maanantaina kokeilumielessä lähikaupasta muutaman sweetien. Kaupassa kuvailtiin näitä hedelmiä makeiksi greipeiksi. Maisteltiin niitä samana iltana tyttöjen kanssa ja minä, sekä Little E ihastuimme niihin. Pikkusisko ei tästä uudesta makuelämyksestä juurikaan välittänyt. 

Viikon paras kirppislöytö: Tein löytöni taas Zadaa-sovelluksella, mutta tällä kertaa lasten puolelta. Olen jo pitkään ihastellut Gugguun jumpsuitteja, mutta en ole ollut valmis maksamaan niiden täyttä hintaa. Pihi, kun olen. Sitten satuin sattumalta löytämään kyseisen merkin vaaleanpunainen jumpsuitin Zadaasta ja todella kohtuulliseen hintaan. En lopulta voinut olla ostamatta. 

Meillä ei ole ollut tällä viikolla toimivaa ilmastointia, sillä ilmeisesti talven paukkupakkaset ovat olleet liikaa ilmastointikoneistolle. Mieheni (joka on koulutukseltaan ilmastointiasentaja) piti minulle pitkän luennon mahdollisesti tapahtuneesta ja viasta, mutta en ymmärtänyt siitä puoliakaan. Joka tapauksessa, viikolla yritettiin kestää huonoa sisäilmaa ja tuulettaa mahdollisuuksien mukaan. Mutta ikkunoiden selällään pitäminenkään ei auttanut. Sisälle tuli vain kylmä. 

Nyt kun tätä kirjoitan, ilmastointi toimii taas ja tilanne on normalisoitunut. Onneksi. Ja onneksi asutaan kerrostalossa, jossa huoltoyhtiö hoitaa tuollaiset jutut. Niin helppoa. 

Viikon yllättävin ehdotus: Sain sähköpostin, jossa tiedusteltiin mielenkiintoani osallistua tosi-tv-ohjelmaan. Etsivät ohjelmaan kuulemma bloggaavaa äitiä, jolla olisi tuoreet näkemykset kasvattamisesta. Kysely tuli täysin puskista. En edes tiennyt, että tekijät etsivät aktiivisesti ehdokkaita. Kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti kunniasta, sillä kyseinen formaatti ei ehkä ollut minua varten. Mutta, jos Haluatko miljonääriksi-ohjelman tiimi kaipaa kisaajia, niin i’m in. 

Viikon paras löytö: Löysin meidän lähi-Lidlistä kuopukselle aivan ihanan valkoisen neuletakin. Olen kuullut hehkutusta Lidlin lastenvaatteista ja siksi päätin ostaa tämän luomupuuvillaisen neuleen. Tällä hetkellä muutaman euron neule vaikuttaa todell hyvältä löydöltä. 

Olen tällä viikolla käynyt läpi kuopuksen vaatteita. Kaivanut esiin isomman koon ja viikannut pienemmät säilöön tulevaa varten. Samalla olen kysellyt Little B:ltä, kuka antoi hänelle luvan kasvaa niin kamalan nopeasti. Se on aina yhtä haikeaa pakata se pienempi koko huolellisesti laatikkoon. Siinä pakkaa samalla laatikkoon yhden ainutlaatuisen aikakauden. Toki lasten kasvaminen tuo elämään paljon uutta ja ihanaa. 

Me keskustelimme tässä samalla myös vauvoista. Meidän molempia tyttöjä kiinnostaa nyt vauvat ihan todella paljon. Kumpikin leikkii päivittäin omalla nukkevauvallaan ja hoitaa sitä. 

Viikon paras facebookryhmä: Harmiteltuani ääneen sitä, ettei minulla ole omaa villasukkamummoa, minulle vinkattiin facebookin villasukkaryhmistä. Aionkin nyt tilata itselleni kahdet villasukat joltain innokkaalta käsityöläiseltä. 

Viikon paras dokkari: Tämä tuli Yleltä ja satuin olemaan täysin sattumalta telkkarin ääressä. Prisma: Vauvojen maailma on kolmiosainen dokumenttisarja, jossa tutkitaan vauvoja ja taaperoita uraauurtavalla tavalla. Minä näin kakkososan, joka oli niin mielenkiintoinen, että pakko katsoa myös kaksi muuta osaa. Tarkistin, että nämä löytyvät myös Areenasta. 

Sen jälkeen minä oikeastaan istuskelin muutaman hetken teen kanssa sohvalla ja ihastelin kokonaisuutta. 

Myönnän, että jopa tällainen ei-talvi-ihminen on alistunut näiden upeiden talvi-ilmojen edessä ja todeta, tämänkin vuodenajan olevan ihan kiva. Olen elänyt vahvasti uudestaan lapsuuteni talvia Limingassa ja muistellut muun muassa tarpomisretkiä mummuni kanssa. 

Mutta huumorintaju meinaisi loppua keskiviikkoaamuna, kun yritin hangessa työntää rattaita eteenpäin. Mietin useampaan kertaan dumppaavani rattaat sinne hankeen ja jatkavani lasten kanssa pelkällä pulkalla. Eihän kukaan olisi saanut niitä edes pöllittyä sieltä hangesta. 

Viikon kovin urheilusuoritus: Työntää rattaita ja vetää samalla pulkkaa lumi-infernon keskellä. Aamut ovat pahimpia, koska silloin teitä ei ole vielä aurattu. 

Viikon paras kuninkaallisjuttu: Kasvatan täällä seuraavan sukupolven kuninkaallisfania. Little E:n kanssa on tällä viikolla kuninkaallisista ja erityisesti siitä, että Ruotsissa asuu ihan oikeita prinsessoja. Erityisen innoissaan esikoiseni oli prinsessa Sofiasta. 

Alkuviikko meni aika lailla kirjahyllyprojektin parissa puurtaessa. Me emme ottaneet huonekalujen kokoamiselle mitään aikarajaa. Sovittiin, että tehdään omalla tahdilla ja kyllä sitä kaaosta muutaman päivän jaksaa. Minulla oli maanantaina vapaapäivä, joten vietin sen ruuvimeisselin, kokoamisohjeiden, kahvin ja elokuvien kanssa. Illalla mies iski hyllyt seinään kiinni ja minä ruuvasin ovet paikoilleen. Sen jälkeen minä oikeastaan istuskelin muutaman hetken teen kanssa sohvalla ja ihastelin kokonaisuutta. 

Viikon paras äitijuttu: Kun esikoinen ravasi useampana iltana olohuoneen oviaukossa kuiskimassa ”minä rakastan sinua” ja ”hyvää yötä”. Yritä siinä nyt olla napakka ja johdonmukainen äiti, kun kolmevuotias vetelee juuri oikeista naruista. 

Viikon paras tarjous: Plantagenin ota 3 leikkokukkakimppua ja maksa 2. Tämä hullu kukkanainen hykerteli mielihyvästä, kun jonotin maksamaan kahta lilja- ja yhtä oksaneilikka nippua. 

Olin tällä viikolla myös flunssassa. Kerrankin flunssa oli sellainen supernopea. Se ilmestyi yhdessä yössä ja oli täysin poissa parissa päivässä. Jos pitää sairastaa, kaikki flunssat saisivat olla tällaisia, nopeita. Itse ainakin inhoan niitä kolmeen viikkoon venyviä nuhakuumeita, kun ei tiedä onko kipeä vain okei. 

Viikon paras tuki: Kun päivä ahdistaa, työkaverit ovat tosi hyvä tuki. Sunnuntai oli aivan hirveä päivä. Kaikki meni vähän pyrstölleen ja minua itketti vähän koko ajan. Onneksi oli työkaverit, jotka onnistuivat piristämään ja tukemaan ihan tietämättään. Tätä yhteisöllisyyttä olen kaivannut vanhassa työpaikassa. Olen todella kiitollinen työkavereistani. 

Perjantai oli jotenkin todella onnistunut päivä. Se oli viimeinen vapaani ennen työputkea. Kävin kaupungilla ja vaikka en löytänyt kuopukselle Stonzeja, kuten olin toivonut, oli todella mukavaa olla hetki itsekseen. Kävin lounaalla Harun uudessa, isommassa ravintolassa. Kävin samalla hakemassa Kicksistä sellaisen silikonisen kasvojenpesulapun, ajatuksena kokeilla miten se vaikuttaa omaan ihooni. Toistaiseksi olen tykännyt. Näistä ihonhoitojutuista tulee tarkemmin juttua kun kokeiluni etenevät. Juuri nyt ihoni voi selkeästi paremmin.