Viikkokatsaus nyt, koska mennyt viikonloppu ja tämä alkuviikko on ollut sen verran täynnä kirjahyllyprojektia etten ole ehtinyt edes avata konetta. 

Mennyt viikko sujahti ohitse hetkessä. Minulla oli pitkästä aikaa sellainen normaali, viisi päiväinen työviikko, johon kuului, sekä aamu-, että iltavuoroja. Tällaisella vaihtelulla viisi päivää on aika rankka rupeama, mutta selvisin siitä hengissä. Vaikkakin perjantaina olin aivan valmis lähtemään aamusta suoraan vapaille. 

Viikon paras terapiaistunto: Autossa, Erikan kanssa, matkalla Ikeaan. Siinä tuli puhuttua, huudettua, naurettua, vähän itkettyäkin, suojassa suljetussa tilassa. Mahdoimme olla koomisen näköisiä. Mutta taisimme kumpikin olla juttutuokion tarpeessa. Terapiaistuntoon liittyi myös vahvasti Mäkkärin Drive-in. 

Viikon paras kahvi: McDonaldsin latte yllätti minut ja Erikan aivan täysin. Toistelimme monta kertaa lyhyessä ajassa; ”Onpas hyvää kahvia.” 

Bebellä meni koko viikonloppu toipua kolmesta päiväkotipäivästä. Maanantaina hoitoon, tutulle hoitajalle meni tyytyväinen taapero. Hän oli pari päivää viihtynyt hyvin tiiviisti sylissä, mutta ei ollut erityisen itkuinen. Vaikka minulla ei ole mitään päiväkoteja vastaan, niin kyllä tälle meidän nuorimmalle sopii niin paljon paremmin perhepäivähoito. 

Eniten äitipisteitä tällä viikolla: Kun opettelin tekemään uudenlaisen letin esikoiselleni. Se oli kuulemma todella hieno ja muistutti Elsan lettiä. 

Viikon paras lapsijuttu: Kun kaivettiin isosiskon vanhoista vaatteista myös pikkusiskolle hame. Täällä on vaan tyllit hulmunneet, kun neidit ovat heilutelleet niitä musiikin tahdissa. 

Kaikilla meidän alueen yli kolmevuotiailla perhepäivähoitolaisilla on kerran kahdessa viikossa jumppapäivä. Yksi alueen hoitajista vetää isommille lapsille aamupäivällä jumppaa. Tämä on muuten yksi asia, jota arvostan perhepäivähoidossa. Että vaikka hoitajat hoitavat lapsia pääsääntöisesti omilla tahoillaan, niin kaikkea järjestetään myös yhdessä. 

Tällä viikolla jumpassa oli lajina jooga. Meidän pieni esitteli illalla aivan innoissaan oppimiaan uusia liikkeitä. 

Viikon paras ruokatoimitus: Kun mieheni työkaveri kantoi pienen pakkasemme täyteen hirvenlihaa ja kuhaa. Olen tästä todella onnellinen. Vähän vain huolestuttaa, osataanko me kokata ne arvonsa mukaisesti. 

Viikon paras sääilmiö: Lumi, jota on tullut paljon. Välillä on tuntunut siltä, kuin asuisi ihan toisessa päässä Suomea. 

Kun viikko on mennyt enemmän tai vähemmän töissä, viikonloppuna halusin antaa erityishuomiota tytöille. Lauantaina me käytiin ulkona ja kirjastossa. Little E oli innoissaan, kun pääsi ensimmäistä kertaa ikinä vähän pelaamaan kirjaston padilla. Satuin löytämään kirjastosta myös yhden lempikirjani filmatisoinnin. Elokuvan nimi on Ensemble, c’est tout – Kimpassa. Niin kirja, kuin elokuvakin ovat sympaattisia ja saavat aikaan hyvän mielen. Suosittelen, jos satutte löytämään. Minä ainakin aion lukea kirjan taas uudestaan. 

Muistatteko vielä perinteisen Viikkokatsauksen? Syksy oli sen verran hektinen, että tämä viikkokuulumisten kirjoittaminen jäi vähän vähemmälle. Mutta ajattelin jatkaa viikkokatsausta nyt siinä muodossa, jollainen se oli kaikkein pisimpään. 

Kulunut viikko on ollut melko leppoisa. Minulla oli pitkä vapaa ja sain arkiaamuina olla kotona rauhassa ennen iltavuoroja. Olen soittanut kotona suomiräppiä (mikä ei ole ollenkaan tapaistani) ja nauttinut omasta tilasta. Tyttöjen kanssa olen sitten nauttinut viikonlopusta. 

Kulunut viikko oli aavistuksen rankka, sillä meidän tytöt olivat kolme päivää varahoidossa uudessa päiväkodissa ja erityisesti nuorimmaiselle tämä oli vaikeaa. Jos saisin päättää, niin olisin vielä kotona hänen kanssaan, eikä hän olisi päivähoidossa. Mutta koska en saa, olen todella iloinen perhepäivähoitajastamme. Päiväkodin iso ryhmä ja vieraat tädit olivat introverttiluonteiselle bebelle ihan selkeästi liikaa. Ensimmäinen päivä vielä meni, mutta kahtena muuna hän oli todella itkuinen, väsynyt ja sylinkipeä. Yöt hän on nukkunut välissä. Meidän tavoite onkin ollut tarjota hänelle kotona mahdollisimman paljon syliä ja läheisyyttä, mikä tuntuu auttaneen. 

Olen tällä viikolla myös höyryttänyt vaatteita sellaisella innolla, mikä on saanut perheeni aika hämilleen. Päädyin hankkimaan höyryttimen noin vuoden harkinta-ajan jälkeen ja kuten sanottu, olen ollut aivan lapsellisen innoissani siitä. Höyryttimellä saa esimerkiksi tyttöjen vaatteista kaikki rusetit ja röyhelöt minttiin ja juuri oikeaan asentoon, koska höyry auttaa kangasta löytämään sen luonnollisen asentonsa. Eli lisää rusetteja ja rimpsuja tiedossa tulevaisuudessa. 

Perjantai oli höyrytys- ja lasten laatikoiden siivouspäivä. Taas ne mokomat ovat hujahtaneet pituutta monta senttiä. Tuntuu siltä, että kun huokaisen helpotuksesta ja totean vaatevarastoiden olevan kunnossa, lapset kasvavat yhdessä yössä yli nykyisestä koosta. 

Tällä viikolla mietimme myös mieheni kanssa millainen musta-aukko päiväkoti voi olla. Esikoiselta hävisi jäljettömiin kahdessa päivässä kumpparit, sekä kaulahuivi. Perhepäivähoidossa ei ole hävinnyt koskaan mitään. Tämä harmittaa hieman, mutta yritän ajatella positiivisesti, sillä Little E olisi muutenkin tarvinnut uudet, isommat kumppari. 

Viikonloppuna tein yhden aamuvuoron, mutta muuten nautin tyttöjen seurasta. Käytiin ostamassa uusi huivi kadonneen tilalle, leikittiin barbeilla ja katsottiin pari elokuvaa. Pikkusisko on koko ajan enemmän menossa ja tekemisessä mukana, mikä on Little E:n mielestä sekä kivaa, että kamalaa. Ehkä pian hän saa meidän kuopuksesta hyvän leikkikaverin.