20 randomia kysymystä – haaste
2Vastasin blogeissa kiertäneeseen 20 randomia kysymystä – haasteeseen. Kysymykset ovat niin randomeita, että en usko teidän tietävän näitäm faktoja minusta. Mennään pidemmittä puheitta kysymyksiin.
Unohtumattomin naamiaisasusi?
Olen ollut aika vähän naamiaisissa. Mutta ehkä zombie vs hunters halloween bileissä, joissa olin pukeutunut zombienmetsästäjäksi. Olin maskeerannut kasvoihini pari isoa, melko aidon näköistä haavaa. Sain muutaman oudoksuvan katseen julkisissa. Onneksi oli halloween.
Eniten käyttämäsi some-verkosto?
Instagram. Hyvänä kakkosen Pinterest.
Vuodenaika, josta pidät eniten?
Näin aikuisena olen löytänyt jokaisesta vuodenahjasta jotain hyvää. Talvella on joulu, joka on ehdottomasti parasta aikaa vuodessa. Keväällä taas koko luonto herää hiljalleen eloon, ilmat alkavat lämpenemään ja kesä, sekä kaikki kiva on edessä päin. Kesällä on lämmintä ja ihmiset tuntuvat olevan parhaimmillaan. Syksyllä puolestaan saa nauttia ihan uskomattomasta väriloistosta. On todella vaikeaa valita yhtä suosikkia kaikista neljästä. Suomessa parasta on ehdottomasti nämä neljä vuodenaikaa. Toivon hartaasti, että saamme nauttia näistä neljästä vuodenajasta jatkossakin.
Jos sinun tulisi valita ranta tai vuoret, kumman nyt valitsisit?
Tämä on todella vaikea valinta. Kummassakin on ehdottomasti puolensa. Ranta olisi ehkä tutumpi ja turvallisempi vaihtoehto ja lasten kanssa paikka, jossa riittää varmasti tekemistä.
Mitä osaat pelata todella taitavasti?
En ole kummoinen pelaaja. Mutta ehkä tässä, kun tytöt kasvavat lautapeli-ikään, niin minäkin pääsen taas pelaamaan. Todellisuudessa minä nautin valtavasti lautapeleistä, mutta mieheni taas ei. Odotan siis pelikavereita meidän tytöistä.
Millaisesta juustosta pidät?
En ole mikään suuri juustojen ystävä. Suoraan sanottuna erilaiset homejuustot kuvottavat minua. Mutta tuorejuustoista pidän. Voileipäkeksit ja yrtti- tai valkosipulituorejuusto ovat hyviä.
Tavoite, jonka haluat saavuttaa elinaikanasi?
Minulla ei ole mitään suuria yleviä tavoitteita. En aio pyrkiä presidentiksi elinaikanani tai muuta vastaavaa. Pääsääntöinen tavoitteeni on elää hyvä, onnellinen elämä. Toivon, että teen, uskallan ja kokeilen asioita. Uskon siihen, että kadumme niitä asioita, jotka jätämme tekemättä. En pakota itseäni mihinkään, mutta jo haluan jotain tehdä, teen töitä sen eteen ja pyrin toteuttamaan suunnitelmani. Kunhan en vain joudu sanomaan, etten yrittänyt tarpeeksi.
Kuinka monessa kaupungissa olet asunut?
Periaatteessa kahdessa, Järvenpäässä ja Helsingissä. Sen lisäksi olen asunnut kahdessa pikku kunnassa, Sipoossa ja Limingassa. Järvenpäässä opiskelin ja asuin opiskelija-asuntolassa. Helsinkiin muutin 19-vuotiaana.
Mitä kieltä toivoisit osaavasi puhua?
Joskus ajattelin, että olisi siistiä osata japania. Mutta tällä hetkellä riittäisi sujuva englanninkielen taito. Heh. Mutta unelmieni kieli, jota haluaisin puhua olisi ranska tai saksa.
Mitä et siedä?
En siedä yhtään kiusaamista tai epäoikeudenmukaista kohtelua. Ne saavat karvani nousemaan pystyyn. Kai tämä johtuu osittain siitä, että minua koulukiusattiin ensin kuusi vuotta peruskoulussa ja sitten vielä maalarikoulussa aikuisiällä. Kiusaaminen on aivan perseestä. Anteeksi kielen käyttöni. Toivon hartaasti, että voin opettaa omille lapsilleni oikeudenmukaista ja reilua kohtelua.
Jos käsilläsi on tunti vapaa-aikaa, mihin käytät sen?
Riippuu täysin tilanteesta. Todella monta kertaa kuvaan tai kirjoitan, koska minulle blogin pitäminen on harrastus. Saatan myös keittää päiväkahvit ja katsoa Netflixiä tai sitten viettää aikaa mieheni kanssa. Voisin vastata tähän, että käytän vapaa-aikani siten, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä.
Suosikkirutiinisi?
Tällä hetkellä aamulenkki samalla reissulla, kun olen vienyt tytöt hoitoon. Olen keksinyt hyvän reitin, joka on aivan täydellinen aamulenkkiä ajatellen. Ei liian pitkä, eikä liian lyhyt. Sen voi kävellä vähän kurjemmassakin ilmassa.
Mistä tulet ylivilkkaaksi?
Kun olen väsynyt tai innostunut jostain. Minusta näkee aivan selvästi, kun alan ottamaan kierroksia. Jotkut sanovat, että se miten innostunut pienestäkin, on viehättävämpiä piirteitäni.
Valitsetko mieluummin tekstiviestin vai puhelun?
Jos kyseessä on tuntematon tai puolituttu, valitsen mieluummin viestin. Kammoan puhelimella soittamista ja ahdistun todella paljon, jos joudun hoitamaan puhelimella asioita. Minä ihan hyperventiloin. Työni on hyvää terapiaa puhelinkammolle ja voin jo ihan hyvin hoitaa asioita töissä puhelimitse. Omien asioiden hoitaminen vähän ahdistaa. Ystävien kanssa puhun kuitenkin todella mielelläni puhelimessa.
Arvokkain aarteesi?
Perhe. En kiinny materiaan ja selviän kyllä ilman tavaraa, mutta perhe on minulle kaikki kaikessa.
Mikä on viimeisin vieraalla kielessä tekemäsi virhe?
En muista. Puhun äärimmäisen vähän vierailla kielillä. Osaan välttävästi englantia, enkä mielellään puhu sitä, kuin pakon edestä. Joten en muista viimeisintä virhettä. Yleensä teen virheen, heti kun edes yritän puhua englantia.
Mikä on sinulle parasta terapiaa?
Puhuminen ja varsinkin ystäväni Erikan kanssa puhuminen. Me ollaan jotenkin niin samalla levelillä, että meidän yhteiset hetket toimivat täydellisinä terapiasessioina.
Jos olisit fiktiivinen hahmo, mikä olisit?
Karvinen. Laiska, mukavuuden haluinen ja tykkää lasagnesta. Thats me.
Minne haluaisit matkustaa?
Unelmakohde on ollut jo vuosia New York. Sinne haluaisin todella päästä. Ehkä, jos saamme mieheni kanssa ongelmat selätettyä, niin matkustamme yhdessä lemmenlomalle Nykiin.
Missä tapasit puolisosi?
Reilu yksitoista vuotta sitten Ale pubissa. Jotkut ehkä muistavat paikan. Olimme juhlimassa ystäväni silloisen poikaystävän syntymäpäiviä ja mieheni oli yksi ystäväni poikaystävän kavereista. Jos totta puhutaan, niin iskin kyseisenä iltana silmäni yhteen toiseen kundiin, mutta miehelläni oli minua kohtaan enemmän yritystä. Siitä se sitten lähti.
Olettamuksia
Tässä hetki sitten esititte instagramissa oletuksia minusta. Vastasin niihin jo storyissa, mutta päätin koostaa niistä myös postauksen tänne blogin puolelle.
Jos sinulle tulee mieleen joku oletus, niin kirjoita se ihmeessä kommentteihin, niin vastaan sinne, onko se totta.
Ennen et tykännyt kahvista.
Täysin totta. Aloin juomaan kahvia vasta esikoisen raskausaikana. Siirryin yhdestä paheesta toiseen, lopetin tupakan, mutta aloitin kahvin. Nykyisin se on minulle nautinto ja rakastan hyvää kahvia. Olen mieluummin ilman, kuin juon huonoa kahvia. Siksi juon töissä ainoastaan teetä ja kannan kahvin mukanani kotoa. Tämän vuoksi olen myös melko tarkka siitä, mistä otan take away kahvini, koska ihan mikä tahansa ei kelpaa.
Teillä on aina siistiä.
Ei todellakaan ole. Kaksiossa kahden lapsen kanssa tilanne eskaloituu todella helposti. Päivät kuluvat aika pitkälti kaaosta hallitessa. Illalla ja päiväunien aikaan otan sellaisen kymmenen, viidentoista minuutin spurtin ja raivaan pahimman sotkun, jotta voin tällä välin rentoutua rauhassa. Odotan hartaasti isompaa asuntoa ja sitä, että lapsilla on oma huone. Ja huoneessa on ovi, jonka saa kiinni. Odotan siis sitä, että uudessa kodissa suurin osa leikeistä pysyy tyttöjen huoneessa. Toki tiedostan niiden eksyvän myös olohuoneeseen, mutta ehkä tilanne ei eskaloituisi niin usein kuin nykyisin.
Tykkäät siivoamisesta.
Pidän ennemmin siisteydestä. Siivoaminen on välttämätön paha, jolla tämä saavutetaan. Kuten sanoin, harrastan paljon 10-15 minuutin tehospurtteja, jolloin siivoan niin paljon kuin ehdin ja sitten rentoudun. Välillä siivoaminen on sitä, että säädän valoja hämärämmäksi ja olen katsomatta pahimpaa kaaosta kohti. Pyrin kuitenkin pitämään yleissiisteydestä huolta hieman jatkuvasti, jotta tilanne ei missään vaiheessa pääsisi kovin pahaksi.
Karsastat sisustusväreissä liian kirkkaita värejä (esim. oranssia)
Kyllä vain. Meidän koti on aika mustavalkoinen. Tytöillä on myös vaaleanpunaisia sisustusesineitä, mutta pohja on pääsääntöisesti rauhallinen. Ihailen valtavasti ihmisiä, jotka osaavat käyttää rohkeita värejä sisustuksessa ja nautin muiden kädenjäljen ihastelusta, mutta itselleni moinen ei vain istu. Rentoudun paremmin seesteisessä ympäristössä.
Olet ainoa lapsi.
No en ole. Olen kasvanut aikuiseksi koko ajan kasvavan veljeskatraan isosiskona. En muista elämää ilman vanhinta pikkuveljeäni, jolla on nykyisin myös kaksi lasta. Nuorimmat veljeni ovat teinejä ja tässä on alkanut pitkä rippijuhlien putki. Tässä on nyt hetken aikaa joka kesä yhdet rippijuhlat.
Vaikutat todella leppoisalta tyypiltä.
No näin haluaisin itsekin ajatella, mutta riippuu varmaan keneltä kysyy. Esimerkiksi olen äitinä aika tiukka ja meidän tytöillä on selkeät rajat, mutta osaan höllätä myös nutturaa ja meillä on paljon kivoja muistoja tyttöjen kanssa. Sanon myös muille aika napakasti epäkohdista, mutta osaan höllätä ja rentoutua myös. Tiedän myös, milloin suu kannattaa pitää kiinni.
