Ihana, ihana syksy
0Siis mä niin nautin tällä hetkellä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän nautin syksystä. Syksy on ihanaa. Ilmat viilenevät. Saa pukeutua ihaniin neuleisiin. Kynttilöiden polttaminen tuntuu tunnelmalliselta. Joka paikassa näkyy mielettömän kauniita värejä. Tämä on aivan ihanaa aikaa.
Lasten harrastuksista
Meidän perheessä syksy on näyttänyt erilaiselta kuin aiemmin. Meidän perheessä on kaksi koululaista ja ensimmäistä kertaa sitten esikoisen muskarin, ohjattuja harrastuksia. Ei olla pidetty kiirettä harrastusten kanssa, koska arki on tuntunut muutenkin niin täydeltä. Nyt esikoinen saa kokeilla ensimmäistä kertaa, miten ohjatut harrastukset istuvat tähän meidän arkeen.
Välillä mietin hieman kauhuissani sitä, miten nuorina lasten pitäisi alkaa harrastamaan jotain ja miten nuorena siitä harrastamisesta tulee niin vakavaa ja tavoitteellista. Ymmärrän toki sen, jos lapsella on palo esimerkiksi jääkiekkoon ja halu tehdä sitä vakavissaan. (Olen useamman lätkäjannun ylpeä isosisko.) Mutta eivät kaikki lapset suunnittele uraa neljä vuotiaana.
Ja siis, haluan ehdottomasti tukea lapsiani kaikessa, mitä he päättävät alkaa tekemään. Mutta en halua painostaa heitä harrastusten kanssa.
Eivätkä lapset ole meillä tekemistä vaille jääneet. Esimerkiksi kirjastoretket ovat olleet jo vuosia meidän yhteistä puuhaa. Nykyään käydään säännöllisesti koko perhe Oodissa. Taapero rakastaa touhuta siellä, vaikka ei juuri vielä kirjoista perusta. Isot tykkäävät myös leikkiä kirjastossa, mutta lainaavat joka kerta myös pinon kirjoja luettavaksi. Niitä he sitten lukevat kotona.
Meillä on myös pieni kannustin lukemiselle. Jokaisesta uudesta luetusta kirjasta saa euron verran rahaa. Koen itse lukemisen ja suomenkielen taidon äärimmäisen tärkeäksi. Väitän tämän siirtyneen myös isommille lapsilleni, jotka lukevat todella paljon ja kuuntelevat äänikirjoja ihan yhtä paljon. Kirjat, sadut ja tarinat ovat meillä täysin arkipäivää. Mikä on ihanaa!
Joten, eivät lapset ole ilman harrastusta ja tekemistä jääneet.
Kotoilua
Ollaan vietetty nyt myös paljon aikaa kotona. Osasyynä tähän on se, että Totte sairasti keuhkokuumeen, jota on ollut nyt todella paljon liikkeellä. Muistakaa mennä lääkäriin tarvittaessa. Keuhkokuume ei ole leikin asia.
Olen nyt itseasiass aensimmäistä iltaa rauhassa kotona Toten töihin paluun jälkeen. Talo tuntuu super hiljaiselta. Vaikka taapero nukkuukin läheisessä huoneessa. Silti tuntuu melkein siltä, kuin olisin yksin kotona. Outoa. Ehdin tottua Toten läsnäoloon. Nyt kun isot lapset ovat myös poissa, talo tuntuu äärimmäisen hiljaiselta.
Katselen parhaillaan kyynel silmäkulmassa Heartstopperin uutta kautta. Mietin samalla, että en malta odottaa sitä, että nuo isommat lapset ovat Heartstopper-iässä. Tämä on sarja, jonka haluaisin ehdottomasti katsoa joskus lasten kanssa.
Olen seurannut myös aktiivisesti Petollisia. Tietysti. Olen katsonut jaksot, petollisten paljastukset lisäpätkät ja kuunnellut sarjan omaa podcastia. Edelleen haaveeni on päästä joskus Petollisiin pelaamaan. Pitää siis kasvattaa tätä omaa tunnettuuttaan.
Kausi on ollut todella juicy. Fatimin ja Miisan välit harmittavat, onneksi siitä on päästy eteenpäin. Muuten kausi on ollut todella mieluisaa katsottavaa. Uskolliset ovat paljon skarpimpia kuin ensimmäisellä kaudella ja mielestäni Petolliset pelaavat rohkeammin. Todella mielenkiintoinen kausi.
Mitä kuuluu liikunnalle?
Minulla oli tässä parin viikon hyvä lenkkiputki, joka katkesi pikku flunssaan. Olen ottanut pari päivää levon kannalta. Tämä toinen päivä on tuntunut jo hieman vaikealta olla paikoillaan. Onneksi tämä vaikutti olevan vain pikku pöpö. Huomenna pääsen toivon mukaan taas uimaan, kun olo on aika hyvä.
Huomaan, että olen päässyt kiinni siihen kuuluisaan positiiviseen kierteeseen mitä liikuntaan tulee. Haluan lenkille ja haluan uimaan. Selkäkipuni ovat hellittäneet. Unenlaatuni on parantunut. Tunnen jaksavani paremmin ja olen energisempi. Siitäkin huolimatta, että koin voivani jo aiemmin hyvin. Olen tästä todella iloinen. Ja toivon todella, että saan pidettyä intoa yllä sään muuttuessa kurjemmaksi.
Sellaista tänne tällä hetkellä. Ajattelin, että tallaiset kuulumiset sopisivat tähän väliin, kun kirjoittaminen on tuntunut aavistuksen hankalalta. Mitä sinulle kuuluu?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Kommentti: ”Pystytkö hillitsemään itseäsi ruokapöydässä?”
Sen jälkeen kun aloin tekemään kehopositiivista sisältöä, olen saanut osakseni paljon somevihaa. Pääasiassa todella nuorilta pojilta ja keski-ikäisiltä miehiltä. Tiesin tähän lähtiessä jo, mitä tuleman pitää. Se, että lihava nainen on avoimesti oma itsensä somessa, triggeröi ihmisiä. Mikä puolestaan saa heidät avaamaan sanaisen arkkunsa.
Nykyään tällainen kommentointi ei oikeastaan tunnu. Tiedän jo millaiset syyt tähän johtaa, jolloin haukkumista ja kiusaamista on helpompi ymmärtää ja samaan aikaan myös kestää. En missään nimessä hyväksy kiusaamista ja nostan sitä esille. Siitä ajatuksesta tämäkin postausidea lähti.
Tiedän myös, että kaikki minun seuraajanikaan eivät ole samaa mieltä siitä, että nostan näitä juttuja esille. Mutta tämä on osa sisältöäni ja aktivismiani.
”Pystytkö hillitsemään itseäsi ruokapöydässä?”
Tällä kertaa tätä kiusaajaa triggeröi aiempi kirjoitukseni ja se miten nostin esille, kuin ”itsestään huolta pitävä” on Tinderissä synonyymi laihalle ihmiselle.
En tarkalleen muista, miten kommentti meni, koska siirsin sen hyvin pintapuolisesti luettuna roskaviestien sekaan. Mutta siinä kyseltiin pystynkö hillitsemään itseni ruokapöydässä, pystynkö jättämään ruokailun vain yhteen lautaselliseen ja pystynkö tekemään terveellisiä valintoja. Eli tuollaisia hyvin stereotyyppisiä oletuksia, joita 100 % todennäköisyydellä ei olisi kyselty laihalta ihmiseltä.
Kirjoitin jo aiemmin siitä, miten meille on syötetty tietty mielikuva lihavasta ihmisestä. Lihava ihminen ei pysty pidättelemään itseään ruuan ääressä. Ravintolan buffetissa lihava ihminen syö ja syö ja syö, kunnes ruoka loppuu. Lihava ihminen syö pelkästään hampurilaisia, kakkuja, karkkia ja jäätelöä. Nämä ovat mielikuvia, joita meille on syötetty pienestä pitäen. Kukaan meistä ei ole kasvanut tyhjiössä.
Ja se on oikeasti aivan sama, vastaisinko tälle kiusaajalle totuuden mukaisesti ”kyllä, kyllä ja kyllä”. Mielikuvat ovat niin tiukassa, että ei tällainen ihminen yksinkertaisesti kykene uskomaan mitää mielikuviensa vastaista. Muistan, miten tässä ihan lähiaikoina Veera Bianca oli saanut palautetta siitä, miten hän varmasti kaunistelee omia syömisiään. Koska eihän lihava ihminen voi vain syödä niin terveellisesti.
Lihava ihminen on automaattisesti sairas
Jälleen kerran mietin, että koska me päästäisiin pois siitä ajatuksesta, että lihava ihminen on automaattisesti sairas ja huonosti elävä ja laiha ihminen on terve ja hyvinvoiva? Koska tämähän ei pidä paikkaansa. Olen elänyt laihan ihmisen kanssa, joka eli äärimmäisen epätervellisesti.
Ainoat kasvikset, joita hänen lautaselleen päätyi, olivat salaatti ja kurkkusiivut, jotka olivat kebab-annoksen kylkiäisenä. Ja hän pysyi vuodesta toiseen kunnossa, jossa kylkiluut piirtyivät ihon läpi. Samaan aikaan tämä ihminen haukkui minua siitä, miten huono olin kaikin puolin, kun lihoin. Ja minä olin meistä se, joka pyrki syömään mahdollisimman terveellisesti, siitäkin huolimatta, että syömistäni kontrolloitiin ja elin noina vuosina paljon nälässä.
Olen kuullut myös puhetta siitä, miten jotkut fitness urheilijat ovat kuvailleet eläneensä jatkuvassa, raastavassa nälässä, silloin kun ovat kisanneet. Eikä sekään kuulosta omaan korvaani järin terveeltä tavalta elää.
Loppujen lopuksi, voit päätellä hyvin vähän siitä, miltä ihmisen keho näyttää. Syyt asioille ovat yleensä paljon moninaisempia, kuin yksinkertainen plus ja miinuslasku.
Ja loppupeilessä tällainen käytös kertoo siitä tiedonpuutteesta ja ymmärtämättömyysestä, ei minusta itsestäni.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Olen pluskokoinen ja nautin hyvästä ruuasta
Asioita, joista pidän itsessäni