On ihanaa olla kolmekymmentä
0Aloin kuunnella Podmen kautta 20 – 30 – 40 -podcastia, joka näin muutaman jakson jälkeen tuntuu ihan täydelliseltä podcastilta. Ja sitä kuunnellessa olen todennut olevani niin kolmekymmentä. Ja se on enemmän kuin fine. Kaksikymppisenä ja sitä nuorempana tuntui jopa vähän ahdistavalta vanheta, mutta näin kolmekymppisenä olen todella sinut itseni kanssa.
Ikä on vain numero
Sanotaan, että ikä on vain numero ja monessa jutussa allekirjoitan tämän. Iän ei pitäisi olla rajoittava tekijä. Toki ikääntymiseen liittyvä toimintakyvyn aleneminen on rajoittava tekijä, mutta iän itsessään ei pitäisi olla. Esimerkiksi minä, kolmekymppinen perheenäiti, saan edelleen innostua tarroista, kuten lapseni. Koristelen siis tarroilla kalenteriani ja nykyään uskallaan etsiä erilaisia kivoja tarroja sieltä täältä. Niistä liikenee toki myös lapsillekin, mutta nykyään meidän perheessä, minulla on omat tarrani.
Samaan tapaan iän ei pitäisi rajoittaa esimerkiksi parisuhteissa, kun ollaan aikuisia. Pedofilia on edelleen väärin ja laitonta. Mutta loppujen lopuksi, iällä ei pitäisi olla aikuisten kesken hirveästi tekemistä, mikäli homma toimii. Minulla ja kumppanillani on se kuusi vuotta ikäeroa ja täysin eri elämäntilanteet, mutta ollaan silti saatu homma toimimaan aika kivasti.
Ihana, ihana kolmekymmentä
Kolmekymmentä ikävuotta on tuonut elämääni sellaista varmuutta, jota kaksikymppisenä ei ollut. Kolmekymppisenä ei tarvitse enää perustella näkemyksiään tai mielipiteitään. Kaksikymppisenä moni teilasi minun mielipiteeni sanomalla; ”Sä olet niin nuori vielä.” Mikä ehkä piti paikkaansa, mutta kolmekymppisenä tuota lausetta ei ole tarvinnut enää kuulla.
Ja toki, ihmiset ovat erilaisia ja jonkun on pitänyt kasvaa nopeammin syystä tai toisesta. Itse koen, että omalla kohdallani isoin kasvattava tekijä oli äitiys ja minä tulin äidiksi 26-vuotiaana. Silti kolmikymppisyys on tuonut elämään sellaista tiettyä ihanaa varmuutta, jonka ehkä muutkin kolmekymppiset tunnistavat. Sellaista, että ihan kaikista pikkujutuista ei tarvitse välittää.
Itse olen kolmekymppisenä oppinut elämään itseni näköistä elämää, miettimättä mitä se naapurin Kaisa tästä miettii. Nyt on kokenut jo yhtä ja toista ja tietää, mitkä asiat tuottavat itselle iloa. Mutta samaan aikaan, näettävää ja koettavaa löytyy vielä. Itselläni ehkä jopa keskivertoa enemmän, elettyäni kaksikymppisenä niin rajattua elämää. Minkä vuoksi minun kohdallani nämä kaikki tämän vuosikymmenen hyvät asiat korostuvat entisestään, kun edellinen oli mitä oli.
Juuri nyt, en olisi mieluummin minkään muun ikäinen, kuin kolmekymmentä.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kumman vanhemman sukunimi lapselle
Mitä minulle ja meille kuuluu juuri nyt
Kumman vanhemman sukunimi lapselle?
Me ollaan kumppanin kanssa keskusteltu ajatuksen tasolla siitä, kumman sukunimen meidän mahdollinen yhteinen lapsi saisi. Kummallakin on oma mielipiteensä asiasta. Kumppanini mielipide on niin sanotusti perinteisempi, eli lapselle isän sukunimi tai yhdistelmäsukunimi. Itse inhoan yhdistelmäsukunimiä, joten koen sen vaihtoehdon olevan poissuljettu. Minä puolestani ajattelen, että koska minä olen se, joka käy läpi riskiraskauden ja ehkä myös taas sen riskisynnytyksen, eli teen kaiken varsinaisen työn, lapsen nimi olisi minun sukunimeni.
Sukunimen lyhyt historia
Minulle ei mene läpi se perustelu, jota iso osa käyttää: ”Kautta aikojen on lapsi saanut isänsä nimen.” Itseasiassa näin on ollut nippa nappa sata vuotta. Sukunimilaki, jonka mukaan kaikilla pitää olla sukunimi on asetettu vasta vuonna 1920. Siinä ei kuitenkaan otettu kantaa lapsen sukunimeen. Ja vasta vuonna 1929 on asetettu avioliittolaki, jossa sanotaan että aviottoman lapsen sukunimi on äidin sukunimi. Lapsi voi saada isänsä sukunimen vain avioliiton kautta tai isän tunnustaessa lapsen. Minä itse olen saanut äitini sukunimen syntyessä. Sukunimeni muutettiin vanhempieni mennessä naimisiin.
Sitä ennen sukunimi on ollut tärkeä aseman todistaja. Aatelisnainen on pitänyt oman sukunimensä osoittaakseen, mistä suvusta on tullut ja osoittaakseen oman sukunsa tuen aviomiehensä asemalle.
Eli lapset eivät ole saaneet kautta aikojen isänsä sukunimeä. Se on melko moderni keksintö.
Seuraajien ajatuksia
Kysyin stooreissa seuraajieni ajatuksia aiheesta ja siitä, millaisiin ratkaisuihin heillä on päädytty. Sain ihan todella paljon vastauksia. En ehtinyt Instagramissa edes kaikkiin vastaamaan, mutta jaan nyt muutamia vastauksia täälläkin.
”Me ollaan naimisissa mutta halusin pitää oman sukunimeni. Meidän lapsella on isänsä sukunimi. <3 ”
”Mä olin joskus sitä mieltä, että tottakai miehen sukunimi kun oltiin naimisissa. Nyt lapsia on viis ja neljällä viidestä eri sukunimi. Eli ei siis mitään väliä loppuviimein.”
”Esikoisella isän ja kadun etten taistellut enemmän. Kahdella muulla mun ja mies otti sen kans.”
”Mun lapsilla isänsä, koska se oli hänelle tärkeämpää. Mut yhdessähän se on päätettävä.”
”Se kumpi sopii kauniimmin nimeen tai on lapselle helppo (Esim. Ettei tarvitse tavata nimeä).”
”Mun sukunimi, ei oltu naimisissa ja oma on harvinaisempi.”
”Oma sukunimi tai sitten yhdistelmä. Pidän omasta sukunimestäni enkä perusta tuosta perinteestä.”
”Meillä äidin sukunimi, koska isällä hankala ulkomainen nimi.”
”Mun lapsilla on isänsä sukunimi, koska en pidä omasta sukunimestäni.”
”Isä sai tahtonsa läpi etunimestä ja lapsi sai sitten äidin sukunimen.”
”Mä otin miehen sukunimen, kun mentiin naimisiin joten lapselle tulee sama.”
”Ollut aina sitä mieltä, että mun nimi. Mutta lapsen isällä niin kiva nimi, että pyörsin vakaan päätökseni.”
”Meille asialla ei ollut merkitystä. Pidin oman sukunimeni, lapsilla minun sukunimi.”
”Mä valitsin etunimet, isältä sukunimi, harvinainen. Isä kuoli, lapset onnellisia isän sukunimestä.”
”Mä antaisin kivemman kuuloisen tai harvinaisemman.”
Kerron sitten joskus aikanaan, mihin ratkaisuun me lopulta päädytään. Tällä hetkellä vahva vaihtoehto on se, että meidän lapsi saisi sen isänsä sukunimen, mutta minä päätän sitten etunimistä. Mutta aika näyttää. Toistaiseksi tämä ei ole oikeasti edes ajankohtainen keskustelu.
-Jenni
KUVAT: Mun muru / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit