Mitä jäi käteen Menesty lempeästi valmennuksesta
0Meillä on menossa viimeiset viikot Mona Visurin Menesty lempeästi valmennusta. Varsinaisen valmennuksen pituus on ollut kahdeksan viikkoa, mutta early bird tajouksena olen saanut mentorointia vielä tämän toukokuun ajan. Nyt sekin lähenee loppuaan.
Nyt tuntuu jopa vähän vaikealta luopua Monan tuesta. Mona on ollut ihan mieletön tuki ja turva tässä tekemisessä. On ollut helppoa ja ihanaa, kun minkä tahansa ongelman kohdalla on voinut laittaa viestiä ja kysyä neuvoa. Vielä parempaa on ollut, kun on voinut laittaa viestiä myös silloin, kun on tuntunut vaikealta. Sillä niitäkin hetkiä tähän taipaleeseen on mahtunut. Monalta on saanut tsemppejä ja ymmärrystä, mikä on ollut ihanaa.
Mitä opin Menesty lempeästi valmennuksessa?
Mietin tuossa mikä kaikki on muuttunut tässä valmennuksen aikana. No, sormia napsauttamalla tonneja ei alkanut kilahdella tilille kertaheitolla, vaikka valmmennukseen osallistuin. Mun tulokset ovat olleet hieman toisenlaisia.
Olen oppinut myynnistä aivan valtavasti. Olen oppinut sellaisia itselleni sopivia tapoja myydä itseäni ja osaamistani. Olen saanut myymiseen myös rohkeutta, joka aiemmin puuttui. Isoin onnistumiskokemus oli se, kun ensimmäisten viikkojen aikana laitoin viestiä kahdelle unelmabrändilleni, joiden kanssa olen haaveillut päästä yhteistyöhön. Nyt ovet ovat auki myös sinne. Mikä tuntuu aivan uskomattomalta.
Olen oppinut paljon myös siitä asiakasviestinnästä. Olen sen verran introvertti, että olen huomannut sen asiakasviestinnän jopa herättävän itsessäni niitä vaikeita tunteita. Uudet ihmiset ja kaikki sosiaalliset tilanteet ovat itselleni haastavia. Mutta tässä viikkojen aikana se on helpottanut ja sen lisäksi olen ollut parissakin tapahtumassa hankkimassa ihan livenä niitä asiakaskontakteja. Mihin en olisi varmaan aiemmin pystynyt.
Sen lisäksi me ollaan Monan kanssa kirkastettu ja suunniteltu mun brändiä entistä pidemmälle. Vielä ennen äitiyslomaa tulee hienoja uusia juttuja blogin ja Instagramin kaveriksi. Mistä olen todella innoissani. Nämä ovat olleet sellaisia juttuja, joita olen miettinyt jo ennen valmennukseen osallistumista, mutta nyt ne ovat oikeasti saaneet myös lihaa luiden päälle ja ovat enemmänkin, kuin pelkkiä ajatuksia.
Ja kaikki tämä on sellaista, mikä mahdollistaa sen, että saan rakennettua tästä itselleni päivätyön. Tällä hetkellä on jopa mietinnässä se, että kuinka kauan pystyn olemaan äitiyslomalla.
Nyt olo on oikeasti aika haikea. Parin viikon päästä tämä mieletön matka on ohi. Tiedän, että pärjään tästä eteenpäin myös itsekseni, mutta on tämä silti haikeaa. Jokainen yrittäjä ansaitsisi viestiyhteyden päähän Monan, joka neuvoo ja tsemppaa.
Pian jatkan näillä eväillä kohti uusia onnistumisia. Ja hei, jos sinulla on halua ja mahdollisuus sijoittaa omaan yritykseen tai vaikuttamiseen, niin Mona etsii parhaillaan syksyn Menesty lempeästi ohjelmaan ihmisiä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kun meinasin lopettaa bloggaamisen
Mitä virheitä tein, kun aloitin bloggaamisen
Kerroin, miten aloittaessani bloggaamisen, menin monessa asiassa perse edellä puuhun, eikä minulla ollut mitään hajua siitä, mitä tein. Jos aloittaisin nyt, tekisin sen ehdottomasti toisin. Kantapään kautta oppiminen ei ole välttämättä huono juttu, mutta matkani tähän pisteeseen olisi ollut mahdollisesti lyhyempi, jos olisin itse tiennyt nämä jutut.
Tässä muutamia virheitä, joita tein kun aloitin bloggaamisen.
1. Kaikki postaukset olivat kuin henkilökohtainen päiväkirja
On totta, että minulta pyydetään eniten arkeen liittyviä juttuja. Mutta loppujen lopuksi jatkuva, tarkka selonteko päivistä ei kiinnosta pidemmän päälle ketään. Arki on kiva lisä muiden aiheiden rinnalle. Blogi kannattaa ehdottomasti perustaa sen asian ympärille, mikä kiinnostaa. Se voi olla muoti, lastentarvikkeet ja vertaistuki, ruoka tai hyvinvointi. Mieti, mitä sinulla on sanottavanasi. Mistä haluat kertoa. Sen kaiken oheen, voit tuoda sitä persoonaasi ja sitä arkea.
Minulla meni vuosia löytää oma sanomani. Kokeilin vähän kaikkea, mutta homma alkoi toimia vasta kun löysin oman ääneni.
2. Kirjoitin kaiken yhteen pötköön ilman kappalejakoja.
Tämä tekee tekstistä todella raskaslukuista ja vaikeaselkoista. Ihmiset kaipaavat nykyään hitaampaa mediaa hyvin nopeiden Instagramin ja Tiktokin tilalle. Mutta lukukokemuksesta ei kannata tehdä tarpeettoman raskasta. Se karkoittaa lukijoita. Olen huomannut tämän ihan itsestäni. Pitkätkin tekstit tuntuvat helpommilta valmiiksi pilkottuina.
3. Kuvat olivat raakoja.
Tällä tarkoitan sitä, että kuvani olivat pimeitä ja täysin käsittelemättömiä. Nykyään käsittelen kuvat lisäämällä niihin valoa ja korostamalla värejä. En puutu omaan ulkonäkööni, mitä pidän epärehellisenä. Mutta kevyellä muokkaamisella kuvasta on mahdollista saada esiin sen parhaat puolet.
4. Kuvat olivat pieniä.
Postauksiin lisätyt kuvat olivat pieniä kuin postimerkit. Pientä, pimeää kuvaa saa tihrustaa tekstin keskeltä ja se aiheuttaa lähinnä päänsärkyä. Nykyään tekstien kuvat ovat isoja, eikä niitä tarvitse tihrustaa silmät sirillään.
5. Minulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa.
Olen edelleen melko sponttaani tekstien suhteen, mutta pieni suunnitelmallisuus on hyvästä. Nykyään krijoitan kaikki ideat ylös. Ne unohtuvat muuten herkästi. Suunnitelmallisuus auttaa myös luovuudessa. Kun tiedät suurinpiirtein, mistä haluat kirjoittaa, tekstiä syntyy myös helpommin.
Toinen hyöty suunnitelmallisuudessa on se, että kaikki tulee sanottua. Jos koko ajan menee vain sillä, mikä mieleen juolahtaa, niin hyvin äkkiä jotain tärkeää jää sanomatta.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit