Väitän, että oman klassisen boheemin sisustustyylini kulmakiviä on näyttävät, rikotut tauluseinät. Näen sieluni silmin newyorkilaisen loftin, joka on sisustettu tummilla sävyillä. Yksi seinä on tiiltä ja toisella on lukuisista erikokoisista tauluista koottu leikkisä kokonaisuus. Olen todennut jo aikaa sitten, että asun sisustustyylillisesti aivan väärässä osassa maailmaa. Itseäni ei iske skandinaavisen tyylin minimalistisuus. Kaipaan runsautta, epäsäännöllisyyttä, yksityiskohtia, pehmeyttä ja klassisuutta. Onneksi voin tuoda palan sitä maailmaa kotiini.

Epäsymmetrinen, valokuvista, omasta taiteestani ja julisteista koottu tauluseinä meidän olohuoneessa, on ollut suunnitelmissani jo pitkään. Olen suunnitellut sitä ja kerännyt inspiraatiota Pinterestiin. Nyt pääsin rakentamaan tauluseinää yhteistyössä Desenion kanssa. Pääsin yhteistyön puitteissa valitsemaan printtejä meidän olohuoneeseen. Tuotteet on saatu osana yhteistyötä.

Koska olen melko boheemi, en tehnyt mitään tarkkoja suunnitelmia. Katselin seinää ja mietin vähän minkä malliset taulut seinälle sopisivat. Hommaa hieman hankaloittivat kaksi isoa taulua, jotka olin lyönyt seinälle jo vuosia sitten. Ajattelin aluksi, että kollaasi olisi parasta rakentaa niiden ympärille. Toisin kävi.

Seuraava vaihe oli valita julisteet Desenion laajasta valikoimasta. Aloitin valintaprosessin rajaamalla hakuun vain mustavalkoiset kuvat. Vaikka tavoittelenkin boheemia, epäsymmetristä ja rikottua kokonaisuutta, kaipaan harmoniaa sen verran etten lähde revittelemään väreillä. Taulukollaasin ainoat värit tulevat jatkossa yksittäisistä omista valokuvista. Mustavalkoisuus oli ainoa rajoite kuvissa. Muulla ei oikeastaan ollut väliä.

Julisteita valitessa kävi myös niin harvinaislaatuisesti, että mieheni osallistui tällä kertaa. Yleensä hän ei osoita mielenkiintoa siihen, miten sisustan. Tällä kertaa peräti kaksi julisteista on mieheni valitsemia. Kun hän kerrankin osallistui kotimme yksityiskohdista päättämiseen, en voinut olla tilaamatta hänen valitsemiaan julisteita. Avomieheni valintoja olivat iso Helsinki Map-printti, sekä Brooklyn Bridge.

Muuten minä klikkasin erikokoisia julisteita suosikkeihin melko vapaalla kädellä. Suosikeista aloin karsia ehdokkaita pikku hiljaa, kunnes jäljellä oli vain kourallinen julisteita. Sitten klikkasin ne ostoskoriin ja tilasin. Toimitus tuli tosi nopeasti ja julisteet oli pakattu niin hyvin ettei niille pääse kuljetuksessa tapahtumaan mitään. Deseniolta on myös mahdollista tilata kuviin sopivat kehykset samalla kertaa, mitä arvostan kovasti. Julisteet ja kehykset tulivat meille samalla kertaa, eikä minun tarvinnut käyttää aikaa erikseen kehysten etsimiseen. Meille tulleet kehykset olivat kaikki mustaa puuta, sillä saman tyylisiä meiltä löytyi jo muualta ostettuina.

Kotona mallasin julisteita seinälle todella vapaalla kädellä. Mietin useita eri vaihtoehtoja ja kokonaisuuksia, kunnes aloin hahmottaa sitä, miten halusin kaiken sijoittaa. Sitten aloin vain naputtelemaan taulukoukkuja paikoilleen. Kävihän siinä niinkin, etttä toinen isoista julisteista päätyi kokonaan eri seinälle. Nostin taulun hetkeksi pois seinältä, ruokapöydälle odottamaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt herkkä Hiden-juliste saa olla yksin aitiopaikalla ja tuo seinäkaistale ruokapöydän takana ei näytä niin tyhjältä.

Toinen suosikkini on ehdottomasti Beautiful Morning-printti. Rakastan julisteen henkeä ja tunnelmaa. Muut tilaamani julisteet ovat Nail Polish, Ink Embrace, Stockholm Café Norma, sekä klassinen Prada.

Yhteistyöhön kuului alekoodi teille jaettavaksi. Tämän avulla te voitte halutessanne aloittaa oma tauluseinän rakentamisen.

Päätin tällä kertaa tarttua blogihaasteeseen sisustaminen lapsiperheessä. Olen elänyt lapsuuteni kodissa, jossa käytännöllisyys ajoi kaiken edelle. Sekä isäni, että äitini olivat sellaisia käytännönihmisiä. En koe, että meillä on missään kodissa varsinaisesti sisustettu. Paljon on menty meidän lasten ehdoilla. Kun vanhempani erosivat, äiti laittoi kotia jonkin verran. Muistan, että ainakin verhot olivat aina tip top ja sesonkiin sopivat. Meillä oli joulunaikaan keittiön ikkunassa punaiset verhot, joita koristi tonttulakkipäiset lehmät. Ne lehmät ovat osasyy sille, miksi uskon oman sisustusgeenini periytyneen suurimmaksi osaksi tädiltäni.

Osa tästä vanhempieni kaikesta käytännöllisyydestä on siirtynyt myös minulle. Vaikka nykypäivänä menenkin paljon estetiikka edellä, se syvään juurtunut käytännöllisyys puskee silti läpi.

Miksi aloitan postaukseni sepustuksella vanhemmistani ja tonttulakkipäisistä lehmistä. Koska törmäsin Coterie-blogissa pohdintaan siitä millaista on sisustaminen lapsiperheessä. Minusta olisi hyvin voinut tulla sellainen samanlainen käytännönihminen, joka sisustaa kotiaankin käytäntö ja lapset edellä. Kuitenkin oma sisustusnäkemykseni on hyvin erilainen. Meillä mennään pääsääntöisesti estetiikka edellä.

Minun mielestäni lapset eivät ole este menemiselle tai sisustamiselle. Lapset ovat syntyneet meille ja meidän perheeseen. He ovat tulleet osaksi meitä, joten miksi meidän pitäisi muuttua täysin sen vuoksi. Toki lapsi muuttaa paljon, mutta kaiken ei tarvitse muuttua. Näin ollen, lapsen kanssa pystyy myös hyvin sisustamaan. Nykypäivänä on mahdollista löytää myös omaan sisustukseensa sopivia lastentarvikkeita.

Kommelluksilta ei olla tietenkään vältytty kahden lapsen kanssa. Välillä saa äidin tuikkukupit kyytiä ja kunnolla.

Siksi päätinkin vastata Coterien Riikan esittämiin kysymyksiin.

Tämä ei ole ehkä rahallisesti suurin damage, mutta tässä olisi voinut käydä todella pahasti. Little E oli noin vuoden ikäinen, kun hän repäisi sivupöydältä alas valaisimen, jossa oli lasikupu. Lasikupu hajosi isoiksi, veitsimäisiksi sirpaleiksi ja minä ehdin nähdä silmissäni kaikki mahdolliset kauhukuvat siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Kun taapero oli kunnossa, hajonnut, kahdenkympin lamppu ei juurikaan haitannut.

Sen suurempia sisustuksellisia vahinkoja ei meillä ole tapahtunut. Toki kaikki päättömät buddhat harmittavat, mutta selviän niistä. Kuka tietää, mistä voisin löytää kauniita buddhia menetettyjen tilalle?

Pääsääntöisesti osaan suhtautua vahinkoihin aika rauhallisesti. Jo Little E:n ollessa pienempi yritin sisustaa niin, että tyttö ylettyi vain sellaisiin elementteihin, joita pieni paiskominen ei haitannut. Yritän siinä samalla opettaa ettei ihan kaikkea saa ottaa ja kaikki esineet eivät ole leluja, vaikka niillä leikkii. Olen jatkanut samaa linjaa nyt beben kanssa.

Yleensä rähisen enemmän avomiehelleni, jos jotain sattuu. Kuten esimerkiksi näiden buddhapatsaiden kanssa. Lapsille tulee oikeastaan kerrottua vain; ”Äidille tuli nyt paha mieli, kun tämä meni rikki.”

Hyvin vähän. Sen verran, että jätän lasten käden ulottuville vain sellaisia tuotteita, jotka kestävät paiskomista. Mutta jo meidän yksitoistakuukautista yritetään ohjata kunnioittamaan sisustamista. Lapset saavat leikkiä tosi vapaasti ja hakea esimerkiksi kattiloitakin leikkiin mukaan tai sohvan sisustustyynyt, mutta ihan kaikkia sisustuselementtejä ei ole tarkoitettu leikkiin.

Monessa sisustushankinnassa painaa myös helppohoitoisuus, osittain lasten tahmatassujen vuoksi.

Ei mitään. Tällä hetkellä meidän sisustuksen sanelee budjetti, ei lapset. Mutta en pidä minkään sisustushaaveen esteenä lasta. Varsinkin kun omat haaveet ovat sen verran simppeleitä. Kun lapset kasvavat, hekin oppivat kunnioittamaan äidin sisustuksia sen verran ettei minun tarvitse pelätä jokaisen maljakon puolesta. Koristetyynyt he saavat jatkossakin leikkeihinsä.