Niin se alkoi. Lasten viimeinen koulu-/eskariviikko. Saadaan juhlia tällä viikolla kaksia kevätjuhlia ja lauantaina meillä on virallisesti kaksi koululaista. Ihan uskomatonta. Juuri puhuin eilen Hannan kanssa omasta ajasta ja miten se on ollut nyt hieman rajallista vauvan kanssa. Mutta nyt tiedostan, että se on loppujen lopuksi vain silmänräpäys ja tuo pieninkin on yhtäkkiä koululainen. Että vaikka juuri nyt tuntuukin siltä, että sitä omaa tai parisuhdeaikaa ei ole, niin sitä on tulossa. Nyt otetaan se, mitä saadaan ja ennen kuin huomataankaan niin helpommat ajat ovat jo edessä.

Työprojekteja

Odotetaan tulevaa kesää. Itse yritän parhaani mukaan painaa töitä koko kesäkuun. Vauvavuosi vei mukanaan ja yrittäjyyden, sekä vauvan vanhemmuuden yhteen sovittaminen on ollut hieman haastavaa. Nyt se alkaa pikku hiljaa sujumaan.

Minulla on tällä hetkellä useampi kehitteillä oleva projekti, joista olen älyttömän innoissani. Olen ehkä vähän vierailla vesillä näiden juttujen kanssa, mutta tekemällä oppii. Ja ihanaa päästä tekemään uusia aluevaltauksia. Ei mene kauaa, niin tekin saatte kuulla näistä.

Samalla mietin, että mitä kaikkea voisin vielä tarjota tällä saralla. Olen miettinyt muun muassa erilaisia valokuvaus- ja Instagram-kursseja, mutta nämä jutut saavat vielä muhia ja hautua. Joka tapauksessa töitä tuntuu tällä hetkellä riittävän. Elämme jännittäviä aikoja.

Uniongelmia

Olen nyt myös valvonut meidän vauvan kanssa, joka tekee taas hampaita. En tiedä onko aika kullannut muistot vai oliko tämä näin haastavaa myös isompien kanssa. Nyt näin jälkikäteen ainakin tuntuu siltä, että ei ollut. Vauvalle on noussut nyt joka kerta aika kova kuume ja muutama päivä menee yleensä smalla tavalla. Se on itselleni myös aika ahdistavaa. Onneksi kyseessä ei ole mitään tämän vakavampaa. Ja meillä on Toten kanssa hyvä systeemi sitä varten, että kaikki saataisiin nukuttua riittävästi.

Istun parhaillaan olohuoneen sohvalla ja vilkuilen vähän väliä ikkunasta ulos. On ilta. Aurinko on alkanut laskea niin, että läheisen vaahteran lehdet saavat kultaisen sävyn. Totte on kaupassa pyörähtämässä. Kaikki kolme lasta on sängyissä. Juuri nyt ajattelen, että yritän mennä ajoissa nukkumaan ja toivon, että ilta ei veny. Minulla on vino pino kuvia käsiteltävänä ja useampi blogipostaus kirjoitettavana. Huomaan, että nyt kun kaikenlaista työtä on enemmän, blogi uhkaa jäädä toiselle tai ehkä kolmannelle tai neljännelle sijalle. Yritän järjestää töitä niin, että saisin kirjoitettua blogia aktiivisemmin. Se ei toki aina ole helppoa, mutta lupaan yrittää.

Mutta nyt päätän tämän postauksen. Olisi muuten ihanaa, jos jaksaisin kommentoida ja kertoa mitä sinulle kuuluu? On aivan ihanaa saada kuulla teistä lukijoista ja siitä, kuka tätä blogia lukee.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Meidän rauhallinen vappu

Kuvia viime päiviltä

Viikonloppuna lapsimessut ja kuvaustreffit

Parasta just nyt

Kuulumisia

Nämä vauvan kuukausikuulumiset ovat alkaneet selkeästi venähtämään mitä pidemmälle vauvavuosi on kulunut. Vauva on pian 10 kuukautta ja nyt vasta muistin palata postauksen pariin. Kuvat otin kyllä lähempänä yhdeksän kuukauden merkkipaalua. Nuo kaikki upeat, studiossa otetut kuvat ovat Henrian ottamia. Osallistuimme perhekuvaukseen Henrian portfoliota varten ja saatiin kuvia sitä kautta itselle muistoksi.

Meidän vauvavuodesta on virallisesti 3/4 osaa taputeltu. Konttaava, seisova ja tukea vasten kävelevä vauva tuntuu jotenkin tosi isolta tyypiltä. Samaan aikaan hän on kuitenkin edelleen tosi pieni. Pakahdun rakkaudesta tähän pikku tyyppiin ihan joka päivä. Hän on aivan ihana, kekseliäs ja hauska tyyppi. Meidän pieni muru.

Vauva 9 kk

• Tässä kuussa ei ollut neuvolaa, joten pituudesta ja painosta ei hajua.
• Käyttää 74-80 cm vaatteita.
• On saanut hampaita, joilla jäystää täysillä tissiä ja muiden varpaita.
• Konttaa jo aivan sujuvasti ja ryöminen on jäänyt hamaan historiaan.
• Seisoskelee jo aivan sujuvasti ja tassuttelee tuen kanssa menemään. Saa työnnettyä tuolia eteenpäin ja käyttää sitä kävelytukena. Tarvitsee vissiin taaperokärryn.
• Kahdet päiväunet ovat vakiintuneet ja niillä alkaa olla jo ihan kunnolla pituutta. Siis enemmän, kuin vain puoli tuntia.
• Ollaan aloitettu varovaisesti unikoulu. Vauva nukkuu ensimmäisen pätkän yöstä omassa pinnasängyssä. Ensimmäinen yöimetys on siirtynyt jonnekin 23-00 tietämille.
• On varsinainen Vaahteramäen Eemelli. Silmät saisi olla selässäkin, kun tyyppi suhaa menemään paikkoihin, jonne ei saisi mennä ja repii kaapeista kaikki ulos, mihin vain yltää.
• Kiinteiden lisäksi tissi maistuu edelleen, mutta koko ajan vähemmän.

Unikoulusta ja nukkumisesta

Yöunien kanssa on tapahtunut edistystä. Pieni on siirtynyt omaan pinnikseen alkuyöksi. Totte tosin ei ole vielä siirtynyt parisänkyyn. Tarvittasiin tähän ehkä se isompi sänky. Mutta pinnasängyn lisäksi, vauva on alkanut nukkumaan paremmin. Enää meillä herätään kaksi kertaa yössä, mikä tuntuu oikeasti aika hyvältä aiemman kolmen yöherätyksen jälkeen. Selkeästi, pikku hiljaa tämä osa-alue paranee.

Totte nukuttaa niinä iltoina, kun on kotona ja minä muuten. Tämä on helpottanut omia fiiliksiä ihan valtavasti. Jossain vaiheessa nimittäin minua alkoi turhauttamaan se, että olin aina kiinni vauvan nukutuksissa. Nyt ne jakaantuvat paljon tasaisemmin, mikä on ollut tosiaan helpotus. Vähän ehkä riepoo se, että vauva on nukahtanut Toten kanssa minuuteissa, kun itse olen keikkunut pinnasängyn reunalla parhaimmillaan pari tuntia.

Arki tämän Vaahteramäen Eemelin kanssa on intensiivistä. Koko ajan pitää olla tietoinen, mitä hän tekee ja missä. Lepotaukoja ei sen suhteen juuri ole saatavilla. Vaikka vaihe on intensiivinen, niin on tämä aivan ihanaa. Vauva näyttää meille koko ajan enemmän ja enemmän omaa persoonaansa ja oppii uutta.

Nyt hän selkeästi tunnistaa jo oman nimensä. Ja ehkä myös ei:n, mutta sillä ei kyllä varsinaisesti ole muuta vaikutusta kuin, että vauhti kiihtyy takuuvarmasti. Välillä tosin mietin, miksi ylipäätään kiellän vielä, kun ei siitä ole mitään takeita, että hän sitä ymmärtää. Saan kuitenkin kieltää noin sata kertaa päivässä, kun hän tutkii sellaisiakin paikkoja, joita ei tarvitsisi.

3/4 vauvavuodesta on takana ja mieli on haikea. Tämä on ollut mielettömän ihanaa aikaa. En olisi uskonut, miten erilaista kaikki olisi kolmannella kerralla, kun sitä varmuutta on itsellä ihan eri tavalla.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Vauva 8 kk – Ihana konttaaja ja kiipeilijä

Vauva 7 kk – Maailman avartuminen liikkeelle lähdön myötä

Imetys tähän asti

Viime päivät vauvan kanssa

Viime aikojen arkisia kuulumisia