Uuden kodin esittely: Lastenhuone
*Postaus sisältää saatuja tuotteita
Näin lähes kuukauden asumisen jälkeen alkaa näyttää siltä, että kaikki tavarat ovat löytäneet oman paikkansa. Pari kenkäkassia pitäisi vielä järjestää paikoilleen ja joitain laatikoita pitäisi kantaa varastoon, mutta muuten muutto näyttäisi olevan ohi. Sain viime viikolla rakennettua olohuoneeseen tauluseinän. Heti tuli entistä kodikkaampi olo. Home is where my art wall is. Heh heh. Nyt tarkoitus ei kuitenkaan ollut puhua tauluseinästä, vaan jostain ihan muusta. Aloitan uuden kodin esittely sarjan ja ensimmäisenä vuorossa on lastenhuone.
LAstenhuone ja sen laittaminen laittaminen on jotain sellaista, mitä olen odottanut vuosia. Olen unelmoinut lastenhuoneen sisustamisesta siitä lähtien, kun sain tietää odottavani esikoistani.
Lastenhuone ja sen laittaminen on jotain sellaista, mitä olen odottanut vuosia. Olen unelmoinut lastenhuoneen sisustamisesta siitä lähtien, kun sain tietää odottavani esikoistani. Tietysti on myös ihanaa, että lapsilla on ihan oma huoneensa ja oma paikka, missä leikkiä ja touhuta. Eikä vähiten siksi, että kun lelukaappi on räjähtänyt, voin säilyttää mielenrauhani sulkemalla oven.
Kaikki kalusteet vanhasta kodista
Lastenhuoneen ikkunaan ripustin samat valkoiset pimennysverhot, jotka meillä oli vanhassa kodissa. Verhoja ripustaessani tajusin miten paljon matalampi huonekorkeus täällä on, kuin edellisessä asunnossa. Täällä vanhat verhot hipovat maata ja ovat pituutensa puolesta ihan täydelliset tänne. Sen lisäksi ikkunaan pääsivät myös synttärijuhliin aikanaan ostetut valkoiset pom-pomit ja tuliaisiksi saatu unisieppari.
Jollyroomilta aikanaan saadut vaaterekki ja lelulaatikko löysivät paikkansa esikoisen sängyn päädystä. Ja viimein myös Jollyroomin yhteistyössä saatu tiipii-teltta mahtuu olemaan koko ajan pystyssä. Vanhassa kodissa se nostetiin pois tieltä, koska se vei melkeoisesti tilaa pienessä asunnossa. Teltta on tyttöjen suosikki leikkipaikka, koska sinne pääsee piiloon äitiä.
Mitä suunnitelmia minulla on lastenhuoneelle?
Tarkoitukseni on etsiä tytöille jossain vaiheessa kerrossänky. He ovat puhuneet kerrossängystä jo pitkään ja se tuntuu myös järkevältä vaihtoehdolta seuraavaksi sänkyratkaisuksi. Nuorempi tyttö kun ei voi nukkua ikuisesti pinnasängyssä, joten tämä muutos on nyt ensimmäisenä listalla. Olen jo kartoittanut erilaisia kerrossänky vaihtoehtoja, pitkin verkkoa ja Google on ollut jo vaarassa kaatua takiani. Todennäköisesti päädyn mahdollisimman yksinkertaiseen, valkoiseen ratkaisuun. Myös parvisänky, jonka alle toisen lastensängyn voisi työntää on sekin ihan varteenotettava vaihtoehto.
Sen lisäksi kaipaan huoneeseen jonkinlaista säilytysjärjestelmäratkaisua, johon mahtuisi leluja ja vaatteita. Tyttöjen huoneessa on nimittäin vain yksi pieni kaappi, eikä se tunnu riittävältä. Valkoinen hoitopöytä on muuten hyvä, mutta se vetää vähän vähänlaisesti tavaraa sisäänsä. Hankin tämän mööpelin aikanaan juuri siksi, että sillä tulisi olemaan myös jatkokäyttöä säilytyskalusteena. Nyt meidän tarpeet ovat kuitenkin muuttuneet edellisestä kodista. Tällä hetkellä laatikoista löytyy tyttöjen housut, sukat ja muuta vastaavaa vaatetta.
Samoin kaipaan huoneeseen kivaa mattoa, kattovalaisinta ja toisenlaista sivuvalaisinta, sekä pieniä somistuksia, kuten viirinauhaa. Lisäksi mietin pienten lelujen säilyttämistä varten jonkinlaisia kuviollisia, hempeän värisiä pahvirasioita ja pehmoleluarsenaalille yhtenäisiä, neutraaleja säilytyskoreja ja pusseja. Nämä ovat kuitenkin sellaisia pikkuasioita, jotka rakentuvat hiljalleen ajan kanssa.
On ihanaa ottaa teidät mukaan seuraamaan lastenhuoneen sisustuksen etenemistä ja jakaa kanssanne ideoita sen suhteen. Olisi ihanaa kuulla myös teidän ideoitanne, jos teillä sellaisia on.
-Jenni
TAGIT:
Ensimmäinen sinkkuvuosi
Hei vaan, pitkästä aikaa! Olen ollut viimeiset illat niin poikki, että olen vaan kaatunut sänkyyn illalla ja nukahtanut saman tien. Voimia ja energiaa ei ole riittänyt hirveästi muuhun. Tänään ajattelin kuitenkin asettua näppäimistön ääreen kirjoittamaan.
LUE MYÖS: Kun löysin uudestaan naiseuteni
Erosta ja omasta sinkuksi tulemisesta tulee kuluneeksi kohta vuosi. Eli ensimmäinen sinkkuvuosi on käyty läpi. Tämä aika on ollut todellista tunteiden vuoristorataa, niin hyvässä, kuin pahassakin. Tämä on ollut myös todella syvää itsetutkiskelua terapian ja tunnelukkokurssin muodossa. Tämä on ollut ensimmäinen vuoteni oikeasti yksin. Olen kertonut siitä, että en ole koskaan aiemmin asunut yksin. Enkä minä nytkään asu yksin, vaan lasteni kanssa, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Olen ensimmäistä kertaa oikeasti sinkku aikuisiälläni.
Ero ei kaduta. Olen edelleen onnellinen, että rohkaistuin lopulta ottamaan kyseisen askeleen. Tämä kulunut sinkkuvuosi on ollut todella tarpeellinen oman itseni kannalta. Olen muuttunut ihmisenä todella paljon. Olen saanut takaisin itsevarmuuteni, itsetuntoni, naiseuteni ja seksuaalisuuteni. Olen saanut tältä vuodelta niin paljon, että tätä kiitollisuuden tunnetta on vaikea pukea sanoiksi.
Nyt haluan käydä hieman läpi kulunutta sinkkuvuottani.
Alun humaltuminen
Hyvin nopeasti eron jälkeen huumaannuin vapaudesta ja mahdollisuuksien määrästä. Latasin hyvin nopeasti Tinderin ja Badoon. Oltuani niin monia vuosia onneton ja yksinäinen, sinkkuus ja deittailu vei mennessään. Tunsin itseni kauniiksi, nautin saamastani huomiosta ja tapailin miehiä niin paljon, kuin vain ehdin. Elin jonkinlaisessa endorfiinihuumassa ja kaipasin koko ajan lisää. Kaikki oli uutta ja ihanaa. Halusin elää tätä vaihetta aivan täysillä ja se minulle onneksi suotiin.
Tämä vaihe oli kaikessa korkealiitoisuudessaan minulle hyvin tarpeellinen, mutta onneksi tunteet lähtivät lopulta tasaantumaan. Tarvitsin tätä vaihettaa korottamaan itsetuntoani. Kuultuani niin pitkään olevani huono ja jääväni ikuisesti yksin, deittailu teki todella hyvää lytätylle itsetunnolleni. En kuitenkaan jäänyt riippuvaiseksi ihmisten huomiosta, vaikka se olikin aivan ihnaa. Mutta sen ansioista uskon nyt itsekin olevani itsekin ihana ja tutustumisen arvoinen.

Yksinäisyyden täyttäminen
Yksinäisyys iski joskus keväällä. Se oli välillä niin hirvittävää, että mietin saisinko henkeäkään. Alussa se ei ollut tuntunut yhtä pahalta, kun elin alun humaltumisvaihetta. Lisäksi olin vuosien saatossa oppinut olemaan yksin ja pyörittämään arkea itsekseni, joten alku ei tuonut mukanaan mitään radikaalia muutosta. Siitä huolimatta, yksinäisyys löi lopulta kaikessa karuudessaan vasten kasvojani. Pahimmillaan sitä oli todella vaikeaa kestää. Tuntui, kuin olisin ollut aivan yksin koko tässä maailmassa. En juuri nyt keksi parempaakaan vertausta tälle, mutta siltä se todella tuntui. Vaikka tiesin ettei näin ole.
Lääkkeeksi tähän, täytin sitten mahdollisuuksien mukaan yksinäisyyttäni miehillä. Näinä kertoina olen saanut kamalimmat kokemukseni, kun minulla oli kiire saada seuraa. Opin kuitenkin nopeasti. Yksinäisyyskin oli parempi kestää, kuin se miten nämä tyypit kohtelivat minua. Mutta tämäkin vaihe tuntuu nyt jälkeen päin tärkeältä käydä läpi. Tunistan nyt oman arvoni, enkä ainakaan lähde alentamaan sitä vain siksi, että saisin nopeaa lohdutusta.
Sinkkukesä
Kesästä 2020 povattiin kaikkien aikojen sinkkukesää. Kevään eristäytyminen aiheutti useampia avioeroja ja samasta syystä, ihmiset kaipasivat läheisyyttä, jonka vuoksi uskottiin sinkkumarkkinoiden käyvän kuumana. Minä vietin melkein koko kesän yhden kesäheilan kanssa. Minulle teki hyvää kokea tällaista rauhallista, turvallista ja vakaata tapailua kaiken kokemani jälkeen. Koen tämän helpottaneen monia kokemiani traumoja ja oli suoranaista balsamia haavoihini.
Takerruin turvallisuuden tunteeseen, jonka tästä sain. Opin kuitenkin tästä myös sen, että pelkkä turvallisuus ei riitä. Vaikka kaipaankin sitä kaiken kokemani kaltoinkohtelun jälkeen, kaipaan suhteeseen myös muita asioita.
LUE MYÖS: Sukupuuttoon & ajatuksia sinkkuna olemisesta

Itseeni kääntyminen
Syksyllä huomasin kääntyväni itseeni. Aloin pohtia enemmän kokemaani ja sitä, millainen minusta on tullut. Tunnelukkokäsittelyn verkkokurssi lisäsi vain vettä myllyyn tämän suhteen. Olenkin viime kuukausina oppinut valtavan paljon uutta itsestäni ja menneisyydestäni. Olen oppinut myös antamaan anteeksi ja päästämään irti. Nyt haluan ennen kaikkea keskittyä tulevaisuuteen.
Tällä hetkellä olen pääsääntöisesti onnellinen itsekseni. Aika ajoin valtava parisuhteen kaipuu nostaa päätään. Kun taas välillä sinkkuus tuntuu niin hyvältä, että ajatuskin parisuhteesta ahdistaa. Pääsääntöisesti olen kaikin puolin tyytyväinen omaan tilanteeseeni. En tunne häpeää siitä, että olen sinkku. En tiedä, onko tämä tekopyhää ihmiseltä, joka on ollut sinkkuna vasta vuoden. Voi olla, että kellossa on toinen ääni, jos tätä yksineloa jatkuu useampi vuosi. Mene ja tiedä.
-Jenni


0









