Meidän pääsiäinen
0Takana on rauhallinen, pitkä pääsiäisviikonloppu ja edessä kuuden viikon harjoittelujakso sairaalassa. Meidän pääsiäinen oli todella rauhallinen. Nämä pyhät eivät siis olisi voineet tulla sopivampaan paikkaan. Olen saanut rentouduttua ennen hektistä akuuttijakson harjoittelua. Odotan työharjoittelua todella innolla.
Opiskelijana saa kuitenkin olla siinä mielessä todella erityisessä asemassa, että silloin pääsee näkemään paljon erilaisia paikkoja ja erilaisia työyhteisöjä ja -ympäristöjä. Ja minulla on ollut jo jonkin aikaa periaatteena se, että en aio stressata siitä kaikesta mitä en vielä osaa. Kun olen kuullut monet kerrat opiskelukavereiltani sitä, kuinka heitä pelottaa ettei harjoittelussa osaa mitään. Minä ajattelen kuitenkin niin, että harjoitteluun mennään oppimaan. Itsehän aion tunkea joka paikkaan mukaan ja opetella tekemään kaiken mahdollisen ohjaajani kanssa.
Korona ei huoleta, koska en mene osastolle, jossa hoidettaisiin koronapotilaita ja toisekseen, sairaalassa osataan suojautua infektioilta ihan erilaisella huolellisuudella kuin monessa muussa paikassa.
Meidän pääsiäinen oli tosiaan todella rauhallinen. Vietettiin sitä yhdessä tyttöjen kanssa. Tytöt maalasivat paljon uusilla vesiväreillään ja jouduin jo miettimään, mistä väreihin uusi pinkki ja violetti nappi. Miten niin he ovat tarkkoja väreistään? Pääsiäispussit olivat muutenkin menestys. Pitää ehkä muutenkin alkaa pakkaamaan välipaloja yllätyspusseihin, kun ne tuntuvat maistuvan niin paljon paremmilta sillä tavalla. Vaikka hedelmäsoseet ja välipalapatukat menevät meillä kyllä muutenkin kaupaksi.
Ruuan suhteen en panostanut tällä kertaa yhtään ja se tuntui ihan oikealta ratkaisulta. Me söimme kyllä yhdessä, mutta ihan sitä perus arkiruokaa mitä meillä syödään muutenkin. En olisi jaksanut miettiä ruokapolitiikkaa yhtään sen enempää ja tämä toimi. Suklaan syönti jäi melko vähäiselle, mutta kompensoimme sitä leipomalla pellillisen muffinsseja.
Sain myös vuorokauden verran omaa aikaa, mikä tuli todella tarpeeseen. Katsoin elokuvan, nukuin myöhään ja heräsin rauhassa. Alkuillasta otin tytöt vastaan ja me nautittiin vielä viimeisestä illasta yhdessä.
Pääsiäinen ei juuri poikennut tavallisesta viikonlopusta, mutta ei se siitä huolimatta huono ollut. Pikemminkin oikein onnistunut matalan kynnyksen pääsiäinen.
Miten teidän pääsiäinen sujui?
-Jenni
Lue myös
Miten elämä poikkeustilanteessa sujuu?
Missä vaiheessa opintoni ovat nyt?
Seuraa myös
Hylkäämisen tunnelukko ja suhteen päättyminen
Olen kirjoittanut lukuisat kerrat hylkäämisen tunnelukosta. Sekä siitä, miten pelkään hylätyksi tulemista niin paljon, että mieluummin työnnän itse ihmiset pois luotani. Se on suhteessa pahimpia ja hallitsevimpia pelkojani. Se myös estää minua heittäytymästä täysillä suhteeseen mukaan.
Halusin kirjoittaa tästä aiheesta nyt, kun viimeisin tapailusuhteeni päättyi ja olen saanut käsiteltyä sen. Koska voisi kuvitella, että tapailun päättyminen ihastuksen kanssa olisi pahinta mahdollista myrkkyä hylkäämisen lukolle. En tiedä, onko liian aikaista sanoa tätä, mutta minusta tuntuu, että tämä on saattanut olla myös eheyttävä kokemus.
Tilanne ennen eroa
Ensinnäkin, kyseinen ihmissuhde oli vasta tapailuasteella. Olin kyllä ihastunut, mutta olimme silti aivan alkumetreillä. Siitä huolimatta, kuten aiemmin kerroin, tämä oli ensimmäinen kerta kun uskalsin todella heittäytyä tunteiden vietäväksi. Annoin itselleni luvan todella ihastua ja päästää irti peloistani. Ennen kaikkea annoin itseni luottaa. Se oli niin paljon enemmän, kuin monen muun kohdalla. Olin nimittäin pannut merkille, että ennen tätä olin eniten oma itseni merkityksettömissä seksisuhteissa, joiden ei ollut tarkoitus edetä mihinkään. En pelännyt hylkäämistä, koska niissä ei ollut varsinaisesti mitään menetettävää. Tämän ihmisen kanssa en pelännyt hylkäämistä, koska uskalsin viimein luottaa.
Tunnelukko aktivoituu
Kun sitten se hetki tuli, kun otimme eri teille astumisen puheeksi, ensimmäinen ajatukseni oli tunnelukon sanelema; “Minä tiesin, että näin tulisi käymään. Nyt minut jätetään. Tämäkin ihminen hylkää minut. Tiesin sen.” Hetkeksi tunnelukko otti vallan, mutta pystyin koko ajan tiedostamaan sen. Pyrin tietoisesti rauhoittumaan tilanteessa. Onnistuin ja näin ollen me kävimme ihastukseni kanssa todella hyvän keskustelun ja päätimme lopulta yhdessä tuumin jatkaa eri teille.
Ja nyt on muuten hyvä muistaa se, että hylkäämisen tunnelukko on lukko, jota olen kuluneen vuoden aikana työstänyt kaikkein eniten. Jonka vuoksi se on todennäköisesti paremmassa hallinnassa kuin muut lukot. Siksi rauhoittuminen tilanteessa kävi melko helposti.
En tiedä voiko tapailusuhteen päättymistä sanoa varsinaisesti eroksi, mutta siitä huolimatta, tämä oli paras eroni koskaan. Minua ei jätetty epämääräisellä viestillä, eikä ghostattu, mikä olisi saattanut vain pahentaa hylkäämisen tunnelukkoa. Sen sijaan kahden aikuisen keskustelu eriävistä intresseistä ja päätöksestä jatkaa erillään, oli eheyttävää. Olin pohjattoman surullinen suhteen päättymisestä silloin, kun se tapahtui. Nyt tunnen vain kiitollisuutta. Sain tältä ihmiseltä todella paljon omaa tulevaisuutta ajatellen. Kuten sanoin aiemmin, tämä ihmissuhde oli kaikessa lyhykäisyydessään hyvin merkityksellinen.
-Jenni
Lue myös
Mitä ihmettä minä oikein pelkään
Lyhyiden ihmissuhteiden merkitys