Kirjoitan nyt viimein meidän taaperon 1-vuotis juhlista. Meidän perheen pienin täytti siis hetki sitten vuoden. Ensimmäinen vuosi meni älyttömän nopeasti. Vaikka oli haikeaa, että vauvavuosi jäi taakse, niin oli aivan ihanaa juhlia meidän taaperoa.

Pientä haastetta oli löytää sopiva viikonloppu juhlille. Haluttiin ehdottomasti sellainen viikonloppu, jolloin isommatkin ovat kotona ja mahdollisimman moni rakkaista ihmisistä pääsisi paikalle. Lopulta sopiva ajankohta löytyi.

Olin suunnitellut juhlia ja teemaa jo ainakin puoli vuotta. Halusin meidän leijonalapselle leijona juhlat. Vaihtoehtoisena teemana oli myös dinosaurukset, mutta säästämme ne ehkä seuraaviin juhliin.

Kakku (tai kolme kakkua)

Kakku on minulle se juhlien juttu. Rakastan leipoa kakkuja ja koristella niitä. Olen myös kehittynyt niissä vuosi vuodelta. Tämän kokoisessa perheessä niitä kakkuja saa leipoa jo useamman kerran vuodessa, joten siinä kehittyy väkisinkin.

Joskus haaveilin siitä, että tilaisin kakut juhliin, mutta aika nopeasti päätin ennemmin itse kehittyä leipojana. Ja tulihan noista leijonakakuista mitä suloisempia. Askartelin sokerimassakoristeet itse käsin. Onhan niissä ehkä jotain pieniä kauneusvirheitä, mutta aivan sama. Ei se meidän vieraita kiinnostanut.

Leivoin kaksi peruskakkua, ison ja pienen. Niissä oli sitruunainen kakkupohja ja välissä vadelma täyte. Päällä oli voikreemi.

Näiden lisäksi leivoin myös sokerittoman kakun taaperolle. Yhdistelin sitä varten parin eri leipojan reseptejä ja pistin vähän omiani joukkoon ja siitä tuli itseasiassa aika hyvä. Käytin koristeena vielä Green Planet Astronautsilta saatuja banaanimuroja, jotka taapero söi ekana kakun päältä.

Muuta tarjottavaa meillä oli paria suolaista piirakkaa, kummatkin kasvisversiona. Sen lisäksi meillä oli muffinsseja ja karkkia.

Muffinssien kanssa asiat eivät menneet, kuin strömsössä. Niihin piti tulla paahdettujen vaahtokarkkien makuinen kuorrute. Se tekeytyi yön yli jääkaapissa ja vatkasin sen aamulla. Tässä kohtaan huomasin, että meillä ei ollut enää pursotinpusseja, joten lähdin hakemaan niitä kaupasta.

Tällä välin Totte oli tyhjentänyt astianpesukonetta. Eräs kulho lipesi hänen käsistään suoraan tämän kuorrutteen kulhon yläpuolella. Se putosi ja kulho kuorrutteen ympäriltä hajosi. Siinä piti sitten miettiä äkkiä plan B:ta. En voinut ottaa sitä riskiä, että meidän muffinsseisa olisi lasinsiruja.

Improvisoin sitten lennossa muffinssien päälle kinuskikreemin ja kuulemani mukaan se oli äärimmäisen onnistunut. Suklaamuffinssit ja kinuskikreemi olivat täydellinen paritus.

Koristeet

Koristeiden suhteen noudatettiin todella simppeliä linjaa. Meillä oli yksi numeroilmapallo, serpentiiniä ja muutama viuhka ripustettuna kattoon.

Todettiin, että koska taapero tuskin tulee muistamaan näitä juhlia, pidetään koristelu mahdollisimman minimaalisena. Toki tässäkin on jo jotain, mutta jätettiin esimerkiksi ilmapallot kokonaan pois. Meillä on ollut monissa juhlissa koristeena nimenomaan ilmapalloja. Niillä saa niin helposti tehtyä sitä juhlan tuntua.

Sen lisäksi askatelin itse pienen peikonlehti-viirin ja maalasin tarjoilupöytään akvarellimaalauksen pöytäkoristeeksi.

Näillä pienillä jutuilla sai jo kivasti teemaa esille. Totta kai myös tarjoiluissa näkyi meidän teema.

Juhlat itsessään menivät tosi hyvin. Talo oli täynnä meille rakkaita ihmisiä. Taapero vierasti jonkin verran ja oli hyvin hämillään väen paljoudesta, mutta pärjäsi.

Saadaan olla kyllä todella onnellisia siitä, miten paljon lapsilla on rakkaita, läheisiä ihmisiä ympärillään. Toivon todella, että heillä on näistä läheisistä ihmisistä turvaverkkoa tulevaisuudessa. Toivon, että sieltä löytyisi jotain luottoaikuisia, joille uskoutua silloin, kun omat vanhemmat ovat vähän liian lähellä.

Tarjottavat meinasivat loppua kesken. Minun piti olla valppaana ja ottaa esimerkiksi eräälle vieraalle evästä vähän sivuun, kun hän saapui myöhässä. Jatkossa voisin mitoittaa tarjottavia vähän enemmälle, jos tästä pitäisi ottaa oppia. Olin vuosia tottunut leipomaan omalle, pienelle, ydinpiirilleni ja nyt Totte toi elämääni roppa kaupalla lisää ihmisiä. Mikä ei toki ole huono asia.

Alan tässä lähiaikoina käymään läpi reseptejä ja julkaisemaan niitä täällä blogin puolella. Näin ne jäävät itselleni talteen ja tuovat iloa myös muille. Kannattaa siis pysyä kuulolla.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Tekemistä riittää

Pehmeät, hiukan tahmeat suklaamuffinssit ja marenkikreemi

Merenneidot ja merirosvot kaverisynttärit

Kahdeksanvuotiaan squishmallows synttärit

Synttärivalmisteluja ja meidän juhlamenu

Hei ihana! Ja kiitos jokaisesta kommentista ja onnittelusta, jonka sain edelliseen postaukseen blogin syntymäpäivästä. Tämä on ollut aivan huikea matka, joka jatkuu vaan.

Viimeiset päivät ovat olleet todella täysiä. Tuntuu ettei aika ole riittänyt kunnolla mihinkään. Olen käsitellyt myös useita satoja valokuvia, jotka ovat ottaneet työlistallani. Tuntuu hyvältä, kun sain eilen illalla urakan päätökseen. Tämä tarkoittaa sitä, että pääsen seuraavaksi kirjoittamaan teille postauksia, joita niitäkin on jo melkoinen jono.

Nyt minulla olisi hieman asiaa vaatteista. Olen saanut Instagramin (@jennisanssi) puolella tehdä yhteistyötä Ulla Popkenin kanssa. Kyseessä on siis isoihin kokoihin erikoistunut vaatebrändi.

Toppi / H&M

Hame / Ulla Popken saatu*

Laukku / Zara

Kengät / Rieker second hand

Korvakorut / Smiling Design saatu*

Hameihmiselle sopiva maxihame

Te tiedätte jo, että olen nykyään hame- ja mekkoihminen. Nuorempana välttelen kumpaakin vaatetta, mutta nyt puen päälleni jomman kumman melkein useammin kuin housut, oli kesä tai talvi. Minulla on ollut jo entuudestaan hyviä, luottohameita, mutta tässä on yksi lisää.

Sain Ulla Popkenilta yhteistyön yhteydessä tuon mielettömän kauniin punaisen hameen. Hame on upea! Olen arastellut jonkin verran tällaisia kirkkaita värejä. Pidän enemmän murretuista väreistä, mutta tämän suhteen rohkaistuin. Ja onneksi rohkaistuin. Hameen materiaali on  viskoosi, jonka vuoksi se tuntuu iholla miellyttävältä ja viileältä.

Minulla ei ole ollut aiemmin näin pitkää maxihametta. Yleensä nilkat ovat näkyneet helman alta. Tämän kanssa, sieltä vilkkuvat korkeintaan varpaat. Ilman kenkiä tämä meinaa kyllä laahata maata. Toki hameen vyötäröä voi nostaa ylemmäs vartalolla. Minulle, 167 senttiselle ihmiselle, pituus on kuitenkin aika kiva.

Tästä tulee helposti sellainen fiilis, että päästä tanssimaan jonnekin. Helma liikkuu todella kauniisti minun liikkuessani kävellessäni.

Hame löytyy Ulla Popkenin valikoimasta helposti minun suosikkien sivun kautta, jos innostuit siitä.

En  malta odottaa, että pääsen pian kirjoittamaan syyspukeutumisesta. Minusta on näin vanhetessa alkanut tulla yhä enemmän syksy ihminen. Rakastan ruskaa ja syyspukeutumista. Pääsen pukeutumaan ihaniin neuleisiin ja kivoihin takkeihin. Voisin kokeilla stailata myös tämän hameen johonkin viileämmän päivän kokonaisuuteen.

Odotatko sinä syksyä?

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Mistä löytää vaatteita pluskoossa

Hunajan värinen lyhyt kesämekko

Se täydellinen kesämekko

Farkkutakki sydämillä

Minä heinäkuussa x 6