Miltä meidän viikonloppu näytti
0MAINOS/POSTAUKSESSA NÄKYY SAATUJA TUOTTEITA*
Miten ihana viikonloppu meillä olikaan! Sää oli aivan ihana, lämmin, mutta ilmassa oli selvästi jo syksyn tuntua. Meillä oli yhden lapsen viikonloppu ja Totte ehti olla päivisin enemmän kotona, joten minä käytin tämän ajan suurimmaksi osaksi kirjoittamiseen. Teen nykyisin alkuviikosta, taaperon ollessa päiväkodissa, sometöitä ja loppuviikosta kirjoitan. Tällä hetkellä kirjoitan romantasiasarjan toista osaa. Voisin tehdä oman blogipostauksen kirjoituskuulumisista.
Tällä hetkellä lasten kanssa tuntuu, että eletään jokaisen kanssa sitä parasta aikaa. Tältä on toki tuntunut varmaan jokaisessa kehitysvaiheessa. Meidän isot on niin upeita, taitavia, kekseliäitä ja hauskoja, ja niin omanlaisia persooniaan, että ihmetellään sitä joka päivä.
Taaperon myös tosi osaava ja hauska tyyppi. Viikonloppuna hän muun muassa kasteli meidän kukkia paloautollaan. Hänellä on siis paloauto, jolla voi ruiskuttaa oikeasti vettä. Siinä sivussa hän kävi kastelemassa myös minut.
Huomaan, että ollaan hänen kanssaan nyt todella siinä kolmen ikävuoden pisteessä, kun elämä alkaa oikeasti helpottamaan. Kolmevuotias alkaa olemaan jo aika itsenäinen. Hän ei tarvitse vanhempia ihan koko ajan ja monesti riittää, että me ollaan lähellä ja läsnä, mutta hänellä on omat juttunsa. Se vaikuttaa arkeen suunnattomasti. Hänellä on myös valtava halu tehdä asioita itse, mikä tarkoittaa välillä ekstrasotkua sen ohella, että taidot kehittyvät.
Tämän lisäksi Ryhmä Hau-fanituksen uusi aalto on saapunut viimein meille. Isot eivät ole välittäneet sarjasta pitkään aikaan, mutta nyt se vaihe on alkamassa uudelleen. Hei hei Bluey, terve Vainu ja Riku! Meillä on katsottu viikonloppuna kerran jos toisenkin Ryhmä Haun Mahtipennut erikoisjaksoa. Se oli myös isojen lemppari.
Ristiriitaisia tunteita
Ja siis, vaikka on maailman siisteintä millaisia tyyppejä näistä lapsista on kasvanut ja kasvaa koko ajan, aina välillä sitä toivoisi että ainakin tämä pienin pysyisi ikuisesti pienenä. Tänäkin aamuna hän on unisena kömpinyt tiukemmin kainaloon nukkumaan, jolloin olen saanut hetken aikaa nuuhkia hänen lapsen tuoksuaan. Hetken päästä hän on sanonut vähän ajan päästä ”äiti herätään”.
Samaan aikaan mietin, miten upeaa on nähdä millainen tyyppi hänestä lopulta kasvaa ja toivon, että saan kasvatettua hänestä empaattisen, tunnetaitoisen aikuisen.
Uskon, että moni vanhempi samaistuu tähän tunteeseen.
Tällä hetkellä luen
Luen tällä hetkellä WSOY:lta arvostelukappaleena saatua Hanne Kettusen Orikideahuijausta (mainos*). Olen ollut aina sitä mieltä, että Hanne on tosi taitava kirjoittaja ja tarinankertoja. Valeäiti-blogi on yksi suosikkejani vuosien ajalta.
Kirja on ollut mukaansa tempaava ja viikonloppuna luin Leena-nimisen hahmon ensimmäisen luvun ja rakastuin päätä pahkaa. Haluan olla Leena 30 vuoden päästä. 💖
Luin myös kirjastosta lainaamaani kirjoitus opasta, joka on Liken kustantama Anders Vacklin ja Janne Rosenvallin Käsikirjoittamisen taito. Minulle kehuttiin tätä ja toistaiseksi tämä on vaikuttanut tosi hyvältä. Luin viikonlopun aikana osuuden, jossa käsiteltiin pahisten kirjoittamista.
Rakastan hyvin luotuja pahiksia, jotka eivät ole yksiselitteisesti pahoja. Hyvänä esimerkkinä Marvelin Thanos, joka haluaa pelastaa koko universumin tuhoamalla puolet sen väestöstä. Näen hyvää hänen tavoitteessaan, mutta en keinoissa, joilla hän sen toteuttaa. Olen tämän vuoksi käyttänyt paljon aikaa miettien omien pahisteni taustoja ja motiiveja.
Kävin lauantaina myös mun perus noin kuuden kilsan lenkin, jonka aikana kastuin kunnolla, koska sade yllätti. Sunnuntaina sen sijaan pidin tietoisesti lepopäivän urheilusta. Mulle on tullut vähän paha tapa puskea väkisinkin se kuusi kilsaa, joten jos saisin edes kerran viikossa annettua itselleni luvan levätä, se olisi jo iso juttu.
Ja tähän väliin on hyvä muistuttaa, että poistan kaikki sellaiset kommentit, jotka tulkitsen epäasiallisiksi tai jotka on laitettu epämääräisistä sähköposteista. 😊 Mun kanavat on viha- ja arvosteluvapaita vyöhykkeitä, koska ikävien kommenttien lukeminen ei tee hyvää mulle, eikä myöskään seuraajille, jotka lukee niitä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Miten perustin lukupiirin
Perustin tänä kesänä lukupiirin! Halusin päästä juttelemaan muiden lukemisesta innostuneiden ihmisten kanssa, tavata ihmisiä livenä ja lukea itse monipuolisemmin erilaisia kirjoja. Ainoa kriteerini oli, että luettavien kirjojen pitäisi olla suomenkielisiä, sillä oma englantini ei ole niin vahva, että voisin lukea sillä kielellä.
Sanni tililtä Booked_with_sanni järjesti tänä kesänä lukupiirihaun, johon sai käydä jättämässä oman hakemuksensa. Tein näin ja todella nopeasti meillä oli kuuden hengen porukka kasassa. Vastauksia tuli lopulta enemmän, kuin meidän piiriin mahtui. Tuntui kurjalta sanoa halukkaille ”ei”, mutta haluttiin pitää meidän porukka sopivan kokoisena.
Sovittiin nopeasti ensimmäinen kirja sekä tapaaminen, ja tähän mennessä olemme ehtineet tavata jo kaksi kertaa!
Mikä on lukupiiri?
Lukupiiri on ryhmä, jonka jäsenet lukevat etukäteen yhdessä sovitun kirjan ja kokoontuvat keskustelemaan siitä. Naisten perustamat lukupiirit ovat nousseet somessa isosti viime vuosina, kuten suosittu Kirjamimmit. Minusta tuntuu, että lukupiireillä on ollut ennen maine sellaisina keski-ikäisten naisten juorukerhoina, mutta nyt ne trendaavat myös nuorten keskuudessa.
Meidän ryhmämme kokoontuu suurin piirtein kerran kuussa. Valitsemme kirjan edellisessä tapaamisessa ja toistaiseksi valinta on suoritettu arpomalla. Tulevaisuutta ajatellen olemme puhuneet, pitäisikö jossain vaiheessa ehdottaa kirjoja eri genreistä kuten tietokirjoja, romantasiaa tai countryromansseja.
Ennen seuraavaa tapaamista sovimme myös omassa viestiryhmässä missä tapaamme. Tähän mennessä olemme tavanneet ravintolassa ja piknikillä. Seuraavaa kertaa varten kutsuin porukan meille.
Minulle lukupiirin perustaminen on ollut todella iso juttu. Sosiaaliset tilanteet ja uudet ihmiset aiheuttavat minulle jonkin verran ahdistusta. Olen mukavuusalueellani silloin kun olen yksin kotona, joten aktiivisen ryhmän perustaminen viiden tuntemattoman naisen kanssa on ollut itselleni iso asia. Ja onneksi tein sen! Lukupiiri on tuonut elämääni todella paljon lisää iloa ja viisi upeaa tyyppiä, joiden kanssa jaetaan yhteinen intohimo kirjoihin.
Tapaamiset & kirjat
Tapasimme lukupiirin kanssa ensimmäistä kertaa heinäkuussa. Silloin tapaamispaikaksi oli valikoitunut Burgers and wine Helsingin Pasilassa. Ensimmäinen kirja oli Maria Stepanovan Kadoksiin. Kyseinen kirja oli hyvin erilainen verrattuna siihen, mitä yleensä luen ja ihan rehellisesti minulla oli vaikeuksia edetä kirjan kanssa. Jopa niin paljon, että aloin vältellä kirjan lukemista. Päädyin lopulta jättämään tämän ensimmäisen kirjan kesken. Myös muilla oli ollut vaikeuksia lukemisessa, mutta minä olin ainoa, joka oli keskeyttänyt lukemisen. Annoi kirjalle vain yhden tähden sillä perusteella, että se ei ollut onnistunut pitämään minua otteessaan.
Toisena kirjana luimme Alison Espachin Hääväkeä. Myös minä sain kuunneltua tämän kirjan loppuun, vaikka alku olikin haastava. Ehdin ensimmäisten lukujen kohdalla ajatella: ”Ei taasko meillä on sellainen kirja, joka ei saa pidettyä mua otteessaan.” Mutta kirja parani ehdottomasti loppua kohden ja päädyin antamaan sille lopulta neljä tähteä.
Toinen tapaaminen oli elokuinen piknik, jolle saimme aivan täydellisen sään. Jokainen oli tuonut jotain pientä syötävää yhteiseen pöytään ja istuimme useamman tunnin ajan juttelemassa kirjasta, kirjoittamisesta, somesta ja paljon muusta. Arvoimme myös seuraavan kirjan, joka on Hanne Kettusen Orkideahuijaus.
Kahden ensimmäisen tapaamisen perusteella sanoisin, että tavoitteeni lukea kirjoja monipuolisemmin, on ainakin täyttynyt.
Jos sinulla on jo oma lukupiiri niin kerro miten se sai alkunsa! Tai kerro mikä on viimeisin kirja joka on yllättänyt sinut positiivisesti tai negatiivisesti.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa