Kolme lasta – Miten sujuu?
2
Sain yllättäen aivan ihanan kommentin vanhaan kirjoitukseeni. Julkaisin kyseisen tekstin melkein puolitoista vuotta sitten, kun kuopus on ollut kuukauden ikäinen. Kyseinen postaus on nimeltään Kolme lasta – kolmatta kertaa äiti. Kun luen postausta, palaan mielessäni tuon aikaisiin tunteisiin. Olin todella onnellinen ja täysin rakastunut perheen uusimpaan tulokkaaseen.
Tästä tuli mieleen, että voisin hyvin päivittää fiiliksiä, kun kyseisestä postauksesta on tosiaan yli vuosi. Enää meillä ei ole pientä vastasyntynyttä vauvaa. Meillä on taapero ja kaksi koululaista. Vauvavuodesta on selvitty ja elämä on asettunut tiettyihin uomiin.
Kolmannen lapsen mukanaan tuoma varmuus
Kirjoitin silloin:
”Omalla kohdallani voin sanoa, että tämä kolmas lapsi on vain solahtanut mukaan tähän meidän arkeen. Tuntuu, että hän on ollut aina osa perhettämme, vaikka aikaa on kulunut kuukausi. Kaikkeen osaa suhtautua jo sellaisella tietyllä vanhemman virkaiän mutsin varmuudella. Tiheän imun kauden tullessa sitä saattoi todeta, että nyt sitten katsellaan vähän enemmän sarjoja vauvan kanssa tissitellessä. Ei sekään kuitenkaan kauaa kestä. Seuraavaa tiheän imun kautta ja kolmen kuukauden hulinoita odotellessa, nekin ovat vain vaiheita. Lisäksi rankimmat vuodet menevät lopulta todella nopeasti. Vauvavuosikin on monesti vain silmän räpäys. Kolmen vuoden päästä on taas jo todella helppoa. Vaikka minä olen se, joka heräilee yöllä, tiedän tämän ajan olevan puolisolleni paljon rankempaa, koska hänelle kaikki on aivan uutta.”
Ja tosiaan, aika moneen asiaan on pystynyt kolmannen lapsen kohdalla suhtautumaan paljon rennommin. Ne, reilu puoli vuotta jatkuneisiin aamu viiden herätyksiin oli yllättävän helppo suhtautua vaiheena, joka ei kestä loputtomiin. Oliko se raskasta? Oli, ehdottomasti. Mutta sen kesti, kun tiesi ettei tuo lapsi herää hamaan loppuun asti klo 5 aamulla.
Enää ei myöskään tarvitse todistella kenellekään mitään. En koe tarvetta todistella kenellekään olevani ”täydellinen äiti”. Olen saanut kasvatettua kaksi oikein hyvää ihmisen alkua, jotka testailevat siipiään maailmalla, joten todennäköisesti osaan homman tämän kolmannenkin kanssa. Ekat kaksi kasvoivat vallan mainiosti korvikkeilla, tämä kolmas, ei ole vieläkään valmis luopumaan tissistä. Uskallan kuitenkin väittää, että eiköhän hänet ole armeijaan mennessä siitäkin vieroitettu. Ekat kaksi oli kiire saada nukkumaan omaan sänkyyn. Tämän kolmannen kanssa jaetaan edelleen suurin osa yöstä yhteinen parisänky. Valitsen entistä tarkempaan ne taistelut, joilla on oikeasti merkitystä. En jaksa vääntää joka pikku asiassa. Taaperotantrumeita seuraan vierestä kahvin kanssa ja kun tilanne on rauhoittunut riittävästi, otan lapsen syliin ja rinnalle.
Nämä ovat vain vaiheita.
Sisarukset
Yksi asia, joka todella pääsi yllättämään minut oli se, miten isompien lasten innostus pikkusisarukseen ei laantunutkaan sitä mukaan, kun hän kasvoi. Isosisarukset ovat edellen aivan pikkuveljen sormen ympärillä. He vilkuttavat viimeisenä ovesta lähtiessään taaperolle ja juoksevat ensimmäiseksi ovesta tullessaan hänen luokseen. Taaperon kasvoilta puolestaan paistaa puhdas ilo ja riemu, kun hän näkee sisaruksensa.
Heillä on aivan omat leikit ja jutut keskenään. Vaikka isommat ottavatkin välillä aikaa omiin touhuihinsa, taaperon kanssa touhutaan ja painitaan ihan päivittäin. Olen sanonut sen ennenkin, mutta olen valmis toistamaan itseäni: On mieletön etuoikeus saada seurata näiden kolmen kasvua ja sisarussuhteiden lujittumista. Se on ihan mielettömän arvokasta.
Muistan toki itsekin, miten tärkeitä sen reilu kymmenen vuotta nuoremmat pikkuveljeni olivat minulle ja ovat sitä edelleen.
Arki kahden koululaisen ja taaperon kanssa on vauhdikasta. Kädet ovat usein todella täynnä. Taapero kaipaa yhä paljon huomiota, mutta niin tarvitsevat pienet koululaisetkin. Mutta en silti vaihtaisi päivääkään. Minulle äitiys on ollut todella iso unelma jo nuoresta asti ja olen mielettömän onnellinen siitä, että saan elää tätä unelmaa joka päivä.
Toki kolmen lapsen arjessa on joitain käytännön haasteita, kun sellainen normi perhekoko tuntuu olevan kaksi lasta ja kaksi aikuista. Mutta ei se ole mielestäni riittävä syy olla toteuttamatta unelmia. Meillä kolmas lapsi on tuonut lisää rakkautta, lisää iloa ja lisää kaikkea. Ja hän on tuonut sitä niin vanhemmilleen, kuin sisaruksilleen. Minä löydän tästä meidän arjesta huomattavasti enemmän hyviä, kuin huonoja puolia.
Yhteiskunta tarvitsee lisää positiivista perhepuhetta. 🩷 Tämä ei missään nimessä ole jokaiselle. Mutta mielestäni ne, jotka kaipaavat tätä, ansaitsevat kuulla niistä hyvistä asioista ja kannustusta. Somessa ainakin @iinalaura ja @kotimatka jakavat sellaista positiivista ja kannustavaa sisältöä suurperhearjesta. Monta lasta sinulla on?
-Jenni
Tilaa uutiskirjeeni, niin saat säännöllisesti uusia ajatuksia ja vinkkejä arkeen.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
Minulla on kaksi aikuista lasta, jotka ovat maailmalla. Asuneet jo pitkään omillaan.
Sinulla on kaksi koululaista, jotka eivät ole maailmalla. He ovat alaikäisiä.
Kirjoitin blogipostaukseen: ”testailevat siipiään maailmalla”, jolla tarkoitin sitä miten heillä on jo elämää, johon minä en täysin kuulu. Kuten esimerkiksi koulumaailma.