Pehmeät, hiukan tahmeat suklaamuffinssit ja marenkikreemi
0Vuorossa on suklaamuffinssiresepti. Ei taida olla olemassa kovin montaa, joka ei pitäisi suklaasta. Meillä kaikki pitävät suklaasta. Tästä syystä ajattelin, että suklaamuffinssit ovat paras mahdollinen resepti lastensynttäreille. Ja olin oikeassa. Lasten kaverit pitivät näistä todella paljon. Julista ei jäänyt montaa muffinssia jäljelle, vaikka leivoin näitä tuplasatsin.
Olen jo pidemmään aikaan onnistunut samaan muffinsseista sellaisia super meheviä. Siihen on olemassa yksi varma kikka, jonka paljastan mielelläni teille. Juju on, että taikinan joukkoon lisätään mukaan jotain hapanta. Itse tykkään käyttää maustamatonta jugurttia. Olen kuullut jonkun hyödyntävän myös tuorejuustoa. Mutta oma suosikkini on jugurtti. Se ei maistu valmiissa tuotteessa yhtään, mutta tekee muffinssista kuohkean ja pehmeän.
Koristelin nämä muffinssit marenkikreemillä. Olen kokeillut marenkikreemiä kerran aiemminkin ennen tätä, mutta silloin en onnistunut. Tällä kertaa kreemistä tuli samettisen pehmeää ja ihanaa. Tämä voikreemeihin tutustuminen on ollut oikeasti aika silmiä avartavaa. Sen lisäksi koristeluni ovat tämän ansiosta nousseet kokonaan uudelle tasolle. Minulla on vielä paljon oppimista leipomisen suhteen, mutta olen todella innoissani tästä uudesta virstanpylväästä.
Jaoin kreemin kolmeen osaan ja värjäsin kaksi osaa. Toisen murretun vihreäksi ja toisen murretun siniseksi mustaa väriä apuna käyttäen. Sitten laitoin kaikki kolme väriä samaan pursottimeen, jolloin ne sekoittuivat yhteen tuolla tavalla kivasti. Tämä on ihan hirmu helppo tapa koristella leivoksia näyttävästi, joten suosittelen kokeilemaan.
Mutta nyt niihin resepteihin!
Pehmeät ja hieman tahmeat suklaamuffinssit
12 muffinssia
- 100 g voita
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- 1 dl tummaa kaakaojauhetta
- 2 dl sokeria
- 1,5 tl vaniljasokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- Ripaus suolaa
- 1,5 dl maustamatonta jugurttia
- 1/2 dl maitoa
- 2 munaa
- 2 dl rouhittua suklaata
- Sulata voi kattilassa ja anna jäähtyä.
- Sekoita keskenään kuivat aineet.
- Sekoita toisessa kulhossa keskenään voi, maito, jugurtti ja munat.
- Yhdistä kuivat aineet voi-maito-jugurtti-muna seokseen ja sekoita tasaiseksi nuolijalla vatkaamatta.
- Lisää joukkoon rouhittu suklaa.
- Aseta paperiset vuoat muffinssipellille.
- Jaa taikina vuokiin lusikkaa apuna käyttäen.
- Paista muffinssit 175 asteessa noin 25 minuutin ajan.
- Nosta muffinit jäähtymään.
Jos haluat käyttää marenkikreemiä muffinssien koristeluun, niiden pitää olla ehdottomasti jäähtyneitä. Minä koristelen muffinssit yleensä seuraavana päivänä.
Marenkikreemi vaatii tekijältään kärsivällisyyttä. Sitä pitää vatkata oikeasti kauan ja voin pitää olla oikeasti huoneenlämpöistä ja pehmeää. Muuten kreemi ei onnistu. Ja kauan vatkaaminen tarkoittaa useita minuutteja.
Marenkikreemi
- 4 kpl huoneenlämpöisiä valkuaisia
- 2,5 dl sokeria
- 450 g huoneenlämpöistä voita
- Laita kattilan pohjalle hieman vettä ja laita se hellalle. Vesi saa kiehua.
- Mittaa metallisen kulhoon valkuaiset. Laita kulho kattilaan vesihauteeseen. Kulhon pohja ei saa kuitenkaan osua veteen.
- Aloita vatkaamaan valkuaisia ja lisää sokeri sekaan vähän kerrallaan.
- Vatkaa marenkia niin kauan, että se on 60 asteista.
- Nosta kattila pois vesihauteesta. Jatka marengin vatkaamista kunnes se on 38 asteista. Ole tarkka lämpötilan kanssa!
- Lisää voi joukkoon vähän kerrallaan. Vatkaa kunnes kreemin koostumus on sileää ja tasaista.
- Värjää kreemi halutessasi.
Tämä ei ole viimeinen kerta kun käytän marenkikreemiä. Suosittelen testaamaan. Nämä muffinssit ovat ehdottomasti myös teestaamisen arvoisia ja toimivat myös ilman kreemiä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Mikä meitä ihmisiä vaivaa?
Minusta tuntuu, että nykypäivänä näkyy yhä enemmässä määrin ihmisten pahaa oloa ja vihaa muita kohtaan. Veikkaan, että tässä näkyy nykyinen maailmantilanne inflaatioineen ja sotineen. Todella usein se näkyy huonona käytöksenä sosiaalisessa mediassa. Olen viime aikoina saanut keskimääräistä enemmän paskamaisia viestejä blogiin ja Instagramiin. Tiedän myös joidenkin vaikuttajien saavan jopa satoja vihaviestejä päivässä, toinen toistaan törkeämpiä. Puhumattakaan keskustelusta jota käydään Ylilaudalla ja Jodelissa.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt vihapuhetta. Mikä saa ihmisen kirjoittamaan asiattomuuksia toiselle, jota ei edes tunne? Tai mikä saa vihaamaan tuntematonta niin paljon, että sitä pitää purkaa jossain keskustelufoorumilla? Mikä siinä on takana?
Mikä meitä vaivaa?
Olen monesti ihmetellyt sitä, että moni näistä netin ryöpyttäjistä on vanhempia ja oletettavasti he pyrkivät opettamaan lapsilleen ettei toisia saa kiusata. Silti pahimpia kiusaajia ovat monesti juuri nämä aikuiset ihmiset. Tämä on äärimmäisen ristiriitaista. Eikä tämä välttämättä edes tapahdu sen anonyymiteetin takaa. Facebookissa kommenttikentät täyttyvät vihapuheesta, jota ihmiset tekevät omalla nimellä ja naamallaan. Jotkut hyödyntävät jopa Tinder-profiilinsa siihen vihapuheeseen. En tiedä saako sillä tavalla kovin montaa matchia, mutta oma mielipide pitää saada kertoa.
Joten mikä kumma meitä oikeasti vaivaa? Mikä siinä on, että ihminen haluaa tieten tahtoen esiintyä kiusaajana?
Minun seuraamiseni on täysin vapaaehtoista. Samoin kaikkien muiden vaikuttajien. Kukaan meistä ei ole pakottanut ihmisiä sisältömme pariin. Jos minun juttuni ärsyttävät, niin siihen seuraamisen lopettamiseen menee jopa vähemmän aikaa, kuin sen ikävän kommentin kirjoittamiseen. Me vaikuttajat emme myöskään ole likakaivoja, johon pahan olon saa kaataa.
Lähes aina, kun ottaa puheeksi vihapuheen, saa kuulla, jos on valinnut julkisen työn, täytyy kestää sen varjopuolet. Itse olen sitä mieltä, että ei tarvitse. Vaikka olen valinnut julkisen työn, en ole valinnut saada vihaa niskaani. Jos jonkin pitäisi muuttua, ei se ole minun kova kuoreni, vaan ihmisten käytöstavat.
Olen itse kamppaillut mielenterveyden ongelmien kanssa. Tiedän millaista pahaa oloa ne voivat aiheuttaa. Uskon, että tässä maailmantilanteessa tulevaisuus ei näytä välttämättä kovin valoisalta, mikä tekee elämästä raskaan tuntuista. Mutta ei se keino helpottaa omaa oloa löydy yksinkertaisesti toisten kiusaamisesta. Maailma on täynnä vihaa, eikä se ainakaan vähene tällä tavalla.
En usko, että saan koskaan vastausta otsikossa esittämääni kysymykseen. Mutta toivoisin, että vihan sijasta yrittäisimme levittää ympärillemme enemmän rakkautta ja välittämistä.
-Jenni
KUVAT: Henria Kotamäki
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit