Jaan ristiäisleipomusten reseptejä tässä pikkuhiljaa ajan kanssa. Päätin etten tykitä näitä kerralla, enkä ota stressiä, että nämä pitäisi saada julki jotenkin nopeasti. Reseptit toimivat muihinkin juhliin ja herkutteluhetkiin, joten julkaisuajankohdalla ei ole väliä. Tämä on jotain sellaista, minkä kanssa kamppailen vähän väliä. Eli niiden omien vähän turhan kovien vaatimusten kanssa.

Pohjaan löysin alunperin reseptin Annin uunissa blogista, kun googlasin erilaisia pohjia täytekakkua varten. Jouduin kuitenkin tuplaamaan alkuperäisen reseptin. En ole vielä niin hyvä leipuri, että uskaltaisin kokeilla leipomista täysin omasta päästä, joten googlaan paljon ideoita. Kakkupohjien täytteitä sen sijaan olen väsännyt, sen verran, että niitä osaan soveltaa.

Tämä vaniljakakkupohja oli aika kiva ja voin suositella kokeilemaan sitä. Pohjasta tulee mehevä, mutta tukeva. Sitä saa kostuttaa ihan rauhassa, eikä se lähde heti sortumaan, kuten minulla on joskus käynyt pehmeämpien pohjien kanssa. Tämä sopii ilmeisesti erityisen hyvin vähän korkeampien kakkujen pohjaksi, sillä se on tukevampi kuin perinteinen sokerikakkupohja.

Vaniljakakkupohja

(20-25 henkeä)

• 9 dl jauhoja
• 6 dl sokeria
• 3 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 2 tl vaniljasokeria
• 200 g voita
• 5 dl maitoa
• 6 kanamunaa
• 2 tl Vanilja-aromia

1. Sulata voi ja jätä se sivuun jäähtymään.
2. Voitele ja korppujauhota 20 cm kakkuvuoka.
3. Mittaa kaikki kuivat aineet isoon kulhoon ja sekoita ne keskenään.
4. Vispaa kanamunat kevyesti voin joukkoon.
5. Lisää voin sekaan maito sekä vanilja-aromi ja sekoita seos hyvin.
6. Lisää lisää nesteseos jauhojen joukkoon. Kääntele taikina nuolijalla tasaiseksi.
7. Kaada taikina vuokaan ja paista 165-170 asteisessa uunissa noin 55-60 minuuttia. Kannattaa seurata taikinan paistumista.
8. Anna jäähtyä noin 15 min vuoassa ja kippaa kakku jäähdytysritilälle jäähtymään ennen leikkausta.

Minä pakastin pohjan ennen täyttämistä, sillä leivoin sen noin viikkoa etukäteen. Se suli lopulta noin tunnissa. Leikkasin sen jäisenä kolmeen osaan.

Valkosuklaatäyte

(Yhteen kakkuväliin)

• 2 1/2 dl kuohukermaa
• 200 g vaniljarahkaa
• 130 g valkosuklaata
• 2 rkl vaniljakreemijauhetta

1. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää sen joukkoon vaniljarahka.
2. Sulata valkosuklaa mikrossa 15 sekunnin jaksoissa, välillä sekoittaen.
3. Sekoita suklaa ja vaniljakreemijauhe kerman sekaan.
4. Lisää täyte kakkun väliin.

Mustikkatäyte

(Yhteen väliin)

• 3 dl vispikermaa
• 1/2 dl sokeria
• 1 1/5 dl mustikkasosetta
• 4 rkl vaniljakreemijauhetta

1. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää sekaan sokeri.
2. Sekoita kermavaahdon joukkoon mustikkasose ja vaniljakreemijauhe. Sekoita kunnes seos muuttuu jämäkäksi.
3. Levitä kakkupohjan päälle.

Tämä täytekakku oli todella hyvää. Suosittelen kokeilemaan ainakin kakkupohjaa, mutta valkosuklaa- ja mustikkatäytteen yhdistelmä oli taivaallinen. Haluaisin muuten muistuttaa, että en ole ammattileipuri, vaan kotikokki, joka rakastaa leipomista ja yrittää tulla siinä paremmaksi.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

TILAA UUTISKIRJE!

LUE MYÖS

Ihanat Geisha-browniet

Mustikka-valkosuklaajuustokakku

Ihanat omenamuffinssit

Perinteinen mustikkapiirakka – Helppo ja nopea resepti

Herkullinen pavlova

Edellisessä elämässäni, ennen eroa ja nykyistä parisuhdettani, haaveilin onnellisesta ja tasa-arvoisesta suhteesta. Ajattelin, että ehkä joskus tämä nykyinen suhteeni ottaisi sen harppauksen parempaan suuntaan (vaikka yksi harppaus ei olisi riittänyt). Uskoin vahvasti ihmeeseen, joka ei koskaan toteutunut. Meni pitkään ennen kuin tajusin, että se mikä minulle oli normaalia, oli kaukana normaalista. Vaikka koskaan ei pitäisi verrata omaa elämäänsä someen, silloin minä tein sitä. Vertasin omaa parisuhdettani muiden parisuhteeseen. Kun ero alkoi kyteä mielessä, katselin somea, luin tarinoita ja mietin, että tuollaisen parisuhteen minäkin haluan. Esimerkiksi Iinan ja Oton parisuhde vaikutti sellaiselta, jollaista minäkin haluaisin elää.

Deittaillessa tulee helposti olo, että pitäisi madaltaa rimaa

Deittaillessa huomasin nopeasti toistavani samaa kaavaa. Minua kiehtoi ne hallitsevat miehet, jotka laittoivat omat tarpeensa ihan kaiken edelle. Päädyin deittailemaan samanlaisia tyyppejä siitä huolimatta, että haaveilin jostain ihan muusta. Tärkeintä oli lopulta se ongelman tiedostaminen. Juttelin tästä myös terapiassa ja perehdyin asiaan muutenkin. Ilmeisesti sitä omaa kaavaa on vaikea rikkoa. Todennäköisesti olisin lopulta saattanut päätyä taas samanlaiseen suhteeseen, kuin aikaisemmin, jos en olisi teidotanut tätä ongelmaa.

Nettideittaillessa on myös hyvin helppoa ajatella, että maailma on täynnä niitä törppöjä tai niitä mukavia miehiä, joiden kanssa kemiat eivät kohtaa. Siinä tulee helposti ajatelleeksi, että omat vaatimukset ovat liian korkealla ja niitä pitää madaltaa. Mutta totuus on, että ei täydy. Omia vaatimuksiaan kannattaa miettiä, kuinka realistisia ne ovat. Joissain tapauksessa on myös hyvä tiedostaa, että omista vaatimuksista kiinni pitäminen saattaa pidentää sitä sinkkuaikaa.

Otti oman aikansa, että opin asettamaan niitä omia rajoja. Minusta tuli lopulta aika ärhäkkä niiden kanssa. Räksytin ja puolustin niitä välillä jopa turhan innokkaasti. Mutta koen, että oli tärkeää käydä läpi myös se vaihe. Toisekseen aloin hiljalleen ymmärtää mitä etsin. Mitä oikeasti haluan. Sitten piti oppia tunnistamaan ne red flagit ja rikkoa se oma kaava.

Lisäksi opin sen, jos mies on mukava tyyppi, niin se ei oikeastaan riitä. Sinkkuäitinä, joka on tottunut pärjäämään ja hoitamaan asiat itse, en ole varsinaisesti kaivannut miestä. Opin kytkemään lamput kattoon aivan itsenäisesti. Koska en tarvinnut kumppani, niin silloin kumppanin pitää tuoda elämääni lisäarvoa, jota siinä ei ole.

Tiesitkö, että tukimusten mukaan sinkkunainen on onnellisempi, kuin naimisissa oleva nainen? Miehillä tämä on päinvastoin.

Unelmien parisuhde

Lopulta, kun pidin riman korkealla ja omista rajoistani kiinni, sain sen unelmieni parisuhteen. Ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä ja tässä on käyty läpi jo yhtä ja toista. Aina ei ole ollut helppoa. Viime vuodenvaihteessa väläyteltiin pari kertaa jo ero-korttiakin ennen kuin tilanne lähti aukeamaan. Mutta juuri nyt koen eläväni sitä unelmien parisuhdetta.

Meillä on äärimmäisen hyvä keskusteluyhteys kaikessa. Nyt todella ymmärrän mitä ihmiset ovat tarkoittaneet sillä kun ovat sanoneet keskustelun olevan pitkän parisuhteen salaisuus. Me pystytään puhumaan ihan kaikesta, mikä on ihanaa. Varsinkin omat traumani nousevat tasaisesti pintaan, mutta niistäkin me selvitään yhdessä.

Samalla arjen vastuut jakautuvat tasan. Kummallakin on oma kuormansa ja vastuunsa ja me oikeasti puhalletaan yhteen hiileen.

Yksi asia mikä sai minut havahtumaan siitä, miten hyvässä suhteessa nykyään elän, oli se kun lähtemiseni viikonlopun messuille ei aiheuttanut minkäänlaista lisä organisointia tai neuvottelua. Minä käytännössä ilmoitin vain meneväni messuille ja puolisoni totesi; ”Selvä. Mä olen vauvan kanssa.'” Tämä jotenkin korosti sitä, että vaikka meillä on lapsia ja vauva, kummallakin on yhtälainen vapaus mennä ja tehdä myös omia juttuja. Se on ihanaa.

Sen lisäksi olen huomannut, että tietyt sellaiset piirteet, joita näytän vain todella harvoille ja valituille, puskevat esiin hänen kanssaan. Saan olla juuri niin hassu ja pölhö, kuin todellisuudessa olen. Kova, piikikäs ulkokuoreni on alkanut todella sulamaan, mikä tuntuu äärimmäisen hyvältä.

Joten naiset, älkää oikeasti tyytykö vähempään kuin ansaitsette. Ja se että mies on vain mukava, ei ole edes se bare minimum. Kumppanilta on oikeus toivoa lisäarvoa siihen omaan elämäänsä. Minä saan nykyään jakaa elämäni ihmisen kanssa, jolla on samat arvot kuin minulla ja samat tavoitteet kuin minulla. Hän tukee ja rakastaa minua sellaisena kuin olen.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

TILAA UUTISKIRJE!

LUE MYÖS

Reilussa vuodessa suurperheen vanhemmaksi

Seksi loppuraskaudesta

Paras tuki ja turva

Meidän viikonloppu

Patriarkaatti kusettaa myös miehiä