Viime päivinä on ollut sen verran kylmää, että pelkällä kukkamekolla ei ihan ole tarjennut. Ei edes kukkamekolla ja trenssillä. Toivottavasti tämä toukokuu lämpenisi piakoin edes vähäsen. Olen monen muun tavoin sitä mieltä, että lunta ja räntää on ollut jo ihan riittämiin. Onneksi mekon päälle voi pukea neuleen, joka lämmittää.

Farkkutakki / H&M

Neuletakki / H&M

Mekko / H&M

Laukku / H&M

Kengät / New Look

Korvakorut / Daughter of the North saatu*

Tykkään yhdistää mekkoon myös rouheammat kengät, kuten maiharini. Ne sopivat yhdistelmään todella hyvin. Oli myös kiva kaivaa vanha farkkutakkini esiin pitkästä aikaa.

Raskaudessa elämme muuten vahvasti sitä aikaa, kun suurin osa takeista ei mene kiinni. Kuten tämä farkkutakki ja nahkatakkini. Toki tällä kertaa hommassa on se etu, että ilmat vain lämpenevät taas. Isompien kanssa ilmat kylmenivät sitä mukaan, mitä maha kasvoi. Nyt voin vaihtaa asteittain vain kevyempään.

Meillä on lapsiviikonloppu ja lauantaina on Antti Tuiskun keikka, johon ajattelin yrittää mahtua paljettimekkoon. Saa nähdä kuinka käy. Jos en mahdu, niin sitten en kyllä välttämättä tiedä, mitä laitan päälle. Lippuja varatessa en tiennyt, että tulisin olemaan keikan aikaan viimeisillään raskaana, joten vähän jännittää miten jaksan. Mutta aion silti yrittää. Puoliso on viikonlopun vapaalla ja viihdyttää lapsia. He ovat suunnitelleet menevänsä ainakin elokuviin yhdessä. <3

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Kevään luottovaatteita

No sitä perhearkea

Asu klassisissa väreissä

Mukavuus edellä

Asussa raitapaita ja vekkihame

Olen tänään pötkötellyt sohvalla kipeä koululainen kainalossa ja toivonut, että toivottavasti hän ei kasvaisi koskaan pois halailusta ja läheisyydestä. Sydämeni sulaa saman tien lätäköksi kun melko itsenäinen esikoiseni pyytää päästä halaamaan tai lähelle. Huomaan hänessä samanlaisia introvertin piirteitä, kuin itsessäni ja hän ei selkeästi tarvitse samanlaista jatkuvaa kontaktia kanssani, kuten sisaruksensa. Tämän vuoksi, kun hän pyytää läheisyyttää, se tuntuu merkitykselliseltä ja sellaiselta, että tiedän hänen todella tarvitsevan sitä nyt. Minun iso pieni rakas.

Kun koulu alkoi

Silloin, kun koulu alkoi, luin paljon kasvatustietoa siihen liittyen. Aavistelin, vaikka lapsi kovasti kouluun pääsyä odottikin, niin siitä olisi silti tulossa rankka rupeama lapselleni, jolle kaikki muutokset tuntuvat erityisen rankoilta. Lisäksi kyseinen lapsi on ottanut jo eskarissa paineita niistä asioista, joita ei vielä osaa. Veikkasin, että tämä jatkuu myös koulussa. Varauduin myös siihen, että kotona saattaisi olla iltaisin aivan erityisen paljon kiukuttelua, kun päivän väsymys, jännitys ja muut mahdolliset tunteet purkautuvat turvallisessa ympäristössä. Sen tiedostaminen, että lapsi on todennäköisesti kotona tavallista kiukkuisempi, on auttanut minua ottamaan vastaan niitä lapsen tunteenpurkauksia.

Alussa päätin hyödyntää jo päivähoidon aloituksesta tuttua kikkaa ja rauhoitin meidän syksyn täysin ylimääräisestä toiminnasta. Illat oli rauhoittumista ja palautumista varten. Mikä osoittautui meidän kohdalla oikeaksi päätökseksi. Toistaiseksi meille on riittänyt kavereiden kanssa sovitut leikkitreffit ja iltapäiväkerho aktiviteeteiksi.

Nykyään puhutaan paljon koululaisten kokemasta uupumisesta, mikä on itsestäni äärimmäisen huolestuttavaa. Minä muistan eritysesti ala-asteen sellaisena aika huolettomana aikana, jolloin oppiminen oli lähinnä tosi kivaa. Haluaisin sen olevan sitä, myös omille lapsilleni. Koskaan ei tiedä miten elämä menee, enkä koe mitään yhtä turhana kuin lapsen burn outin.

Lapsi latautuu läheisyydessä

Silloin koulun alkaessa luin tunnetaitoihin liittyvästä postauksesta siitä, miten vanhempi toimii lapsensa laturina. Lapsen sisäinen akku latautuu kaikkein parhaiten aikuisen läheisyydessä. Siksi olenkin yrittänyt tarjota sitä läheisyyttä lapselle päivittäin. Varsinkin ensimmäisinä kuukausina tarjosin sitä halailua aina ensimmäiseksi koulupäivän jälkeen, kun tultiin kotiin. Yleensä lapsi myös tarttui tarjoukseen. Nyt sitä halailua on vähän vähemmän, mutta edelleen lapsi pyytää välillä itse ”päästä laturiin” tai sitten ihan suoraan sitä halailua.

Tämä oli itselleni tosi iso oivallus silloin koulun alun yhteydessä ja koen, että tästä on ollut myös hyötyä kaiken muun lisäksi. Ja kun minulta on kysytty nyt täällä somessa muutamia kertoja lapsen koulun aloituksesta, olen nostanut tämän esille. Ajattelen, että ekaluokkalaisten kanssa avainsanana on erityisesti lempeys.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Vappu 2023 kuvina

Flunssa yllätti

Arkisia kuulumisia

No sitä perhearkea

Ensimmäinen pääsiäinen uusperheenä