Nyt kun vuodet ovat olleet erityisen vaikeita ja lääkityksen kanssa kanssa homma tuntuu junnaavan paikoillaan, huomaan hakemaan yhä enemmän apua henkiseltä puolelta. En ole kovin uskonnollinen sillä tavalla, kun se mielletään. En henkilökohtaisesti vain pysty uksomaan naisia ja naisen oikeuksia sortaviin uskontoihin. Mutta uskon siihen, että me emme ole täällä yksin ja että asiat ovat enemmän, kuin miltä näyttävät. Samaan aikaan olen myös tietyllä tapaa skeptinen.

Kai se on myös luonnollinen reaktio, että vaikealla hetkellä yrittää etsiä vastauksia myös vähän laajemmalta alalta. Ite ainakin uskon, että oma reaktioni on täysin luonnollinen.

Tarottulkinta

Minusta on pidemmän aikaa tuntunut, että olen aivan hukassa elämäni kanssa. Hoitoalalle valmistuminen pelottaa, koska valtio on selkeästi näyttänyt sen, että he voivat halutessa poistaa oikeuksia ja pakottaa ihmisiä. En halua valmistua tieten tahtoen valmistua alalle, jota ei selkeästi arvosteta pätkääkään. Mutta mitä sitten? Minulla on joitain ideoita mitä lähtisin tekemään elämälläni. Olemme kumppanini kanssa pompotelleet vaihteoehtoja parhaamme mukaan.

Viime viikolla minulla tuli fiilis, että haluan jotain vastauksia ja niin päädyin ottamaan yhteyttä Mirvaan. Tiesin, että Mirva tekee tarottulkintoja ja koska ollaan tavattu Vaikuttajamedian kinkereissä kasvotusten, minulla oli hyvä luotto häneen. On huomattavasti helpompi mennä tällaisen asian kanssa jonkun tutun luokse, kuin että alkaisi etsiä täysin vierasta tyyppiä. Mirva suostui tekemään minulle tulkinnan vielä samana päivänä.

Minulle ei siis oltu koskaan aiemmin tehty tarottulkintaa. Idea oli minulle suurin piirtein tuttu, mutta ei mitenkään syvemmin. Korttejakin tunsin vain vähän. Tiesin, että tarotpakkaan kuului ainakin maljoja ja lantteja.

Mirva teki tulkinnan minulle puhelimessa, joten minun ei tarvinnut liikkua mihinkään. Itse tulkinnan jätän nyt omaan tietooni, en ala sitä tähän purkamaan sen enempää. Mutta minulle tehtiin aluksi jonkinlainen yleispöytä ja kun Mirva lähti purkamaan sitä minulle, kaikki kävi todella hyvin järkeen. Olin hämmästynyt siitä, mitä kaikkea hän osasi kertoa.

Seuraavaksi sain esittää kysymyksiä ja minulla oli yksi kysymys, jota olin miettinyt ja johon halusin vastauksen. Ja sen lopulta sainkin. Sain vahvistusta omille ajatuksilleni ja tiettyä mielenrauhaa. Ja etenkin näin ahdistuneena, se mielenrauha on jotain, johon helpotuksen saaminen on ihan kullan arvoista.

Oman kokemuksen perusteella voin suositella Mirvan palveluja. Jo se, että minulla oli taas hetken aikaa joku, joka kuunteli minua empaattisesti, oli paljon. Ja minua tämä kokemus oikeasti auttoi ja helpotti. Se on omeasta mielestäni pääasia.

-Jenni

KUVAT: Mun muru / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Viisi vuotta myöhemmin

Viikonloppu aikuisten kesken

Aika kiva sunnuntai

Behm Tavastialla ja bileasu

Kukkatehtaan kranssipaja Habitaressa

Jokainen vanhempi tietää, että lapsuus sisältää vaiheita toisensa perään. Jotkut vaiheet ovat raskaampia, kuin toiset. Itse muistan äärimmäisen hyvin vaiheen pienen vauvan kanssa, kun lapseni eivät suostuneet nukkumaan missään muualla kuin sylissäni. Meni siis pari viikkoa, kun toimitin lapselleni patjan virkaa päiväunien ajan. Nyt vaiheet eivät viittä vailla viisi- ja seitsemänvuotiaan kanssa ole samanlaisia. Meillä on muun muassa ollut vuoden sisään vaihe, kun päiväkotiin menenminen on ollut äärimmäisen vaikeaa. Siis niin vaikeaa, että minulla on meinannut välillä uskoa loppua aamulla eteisessä. Jossain kohtaan oli myös vaihe, kun rajoja kokeiltiin valehtelemalla. Sekin on onneksi helpottanut.

Elämä alle kolmevuotiaan kanssa

Ja vaikka vaiheet välillä kiristää vanhempien hermoja, niillä on monesti tarkoitus lapsen kasvussa. Lisäksi iän myötä vaiheet hieman muuttuvat.

Elämä alle kolmevuotiaiden lasten kanssa on todella intensiivistä ja hektistä. Koko ajan saa olla silmät selässä vahtimassa ettei utelias taapero onnistu satuttamaan itseään jollain tavoin. Vaikka itse nautin kyseisestä iästä suunnattomasti. Kuten jokaisessa kehitys vaiheessa, myös taaperovaiheessa on omat ihanat puolensa. Taitojaan opetteleva taapero on kerrassaan hurmaava. Mutta toki myös ihan eri tavalla vahtimista vaativat, kuin koko ajan hiljalleen itsenäistyvä neljävuotias.

Itse voin sanoa, että se kolmen vuoden ikä oli merkittävä muutos. Varsinkin, kun kuopus saavutti sen. Olin siinä vaiheessa jo yksin lasten kanssa, joten eron huomasi. Erityisesti siinä, että sain aamuisin nukkua tunnin pidemäpään kuin lapset, koska he menivät katsomaan itse lastenohjelmia telkkarista. Noin tunnin päästä he tulivat herättämään ja pyytämään aamupalaa.

Omat lapseni ovat täyttämässä seuraavaksi viisi ja seitsemän vuotta. Tämä nykyinen vaihe on pääsääntöisesti aika helppoa. Lapset ovat monessa asiassa tosi itsenäisiä. Minun tehtäväkseni jää lähinnä ohjeistaa,  neuvoa ja auttaa. He pystyvät ulkoilemaan myös jonkin verran keskenään meidän aika suojaisalla pihalla (minun kytätessä nenä kiinni ikkunassa). Elämää on helpottanut myös se, että esikoinen pystyy olemaan myös lyhyitä aikoja yksin kotona.  Mikä on tosi jees. Omaa, massiivista huolta helpottaa se, että hänellä on kellopuhelin, jolla saan hänet kiinni tarvittaessa.

Sitten aina välillä, esimerkiksi kun ovat kipeinä, he muistuttavat minua siitä, että he ovat kuitenkin vielä pieniä. Kipeänä kumpikin kaipaa vielä läheisyyttä minulta. Mikä on aivan ihanaa. Minusta on ihanaa halailla heitä myös heidän ollessa kipeänä. Vaikka he ovat tietyllä tavalla jo isoja tyttöjä, niin kuitenkin he ovat edelleen pieniä lapsia.

Oman vauvakuumeiluni keskellä mietin aina välillä sitä, että mikäli meitä onnistaisi sen suhteen, tämä vuosien varrella syntynyt helppous ja tietty vapaus olisi taas joiksikin vuosiksi mennyttä. Edessä olisi taas niitä intensiivisiä vuosia, kuin silmät pitää olla selässäkin. Toki, kuten sanoin, niissäkin on puolensa. Minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat nauttineet vanhemmuudesta alusta asti, vaikka välillä on ollut rankkaa. Loppujen lopuksi, lapset ovat pieniä häviävän vähän aikaa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Lisäävätkö lapset onnellisuutta

Aika kiva sunnuntai

Xplora kellopuhelin ekaluokkalaiselle

Minun lapset, minun vastuu

Ajatuksia uusperheestä