Vapaus parisuhteessa
0Kun erosin pitkästä parisuhteestani, eroa seurannut vapauden tunne oli järisyttävä. Se vapaus oli uskomatonta. Aivan kuin olisin pystynyt hengittämään ensimmäistä kertaa vuosiin. Tai aivan, kuin minua ei olisi painettu enää pinnan alle. Muistan erään illan siltä keväältä, kun olin saanut viettää illan työkavereiden kanssa baarissa ja kävelin kotiin mäkkärin kautta vesisateessa. Olin niin järjettömän onnellinen siitä vapaudesta, jota koin, että itkin ilosta. Kyyneleet ja vesipisarat sekoittuivat poskilla toisiinsa ja minä vain hymyilin. Sitä tunnetta on äärimmäisen vaikeaa selittää.
Kontrollointia
Aiempi parisuhteeni oli hyvin kontrolloitu. Sain käydä vain PR-tilaisuuksissa ja niissäkin mieluiten lasten kanssa. Minulle sanottiin, että ne olivat minun hupiani ja vapaa-aikaani ja ne otettiin aina esiin, siinä vaiheessa kun kumppani ilmoitti lähtevänsä ulos. Vaikuttajana PR-tilaisuudet ovat osa tätä työtä, mitä teen, eivätkä ne ole mitään huviretkiä.
Jos lähdinkin johonkin, niin noin 20 minuutin, viimeistään puolen tunnin jälkeen alkoi soittelu, että missä olen ja koska tulen. Ja tämä jatkui koko reissuni ajan. Jos en huomannut puhelimeni soivan, siihen soitettiin tasan niin kauan, että huomasin ja minulle suututtiin siitä, kun en vastannut. Sellainen vaihtoehto ei tuntunut olevan mahdollista, että en olisi kuullut puhelimeni soivan. Silloin pidin tätä normaalina, vaikka ystäväni kummastelivat tätä ainaista showta. Kun sitten olin tässä vähän aikaa sitten lenkillä ystäväni kanssa, kun poikaystäväni odotteli minua kotona. Lenkki vähän venyi ja jossain vaiheessa havahduin siihen ettei minulle ole soitettu kertaakaan tänä aikana. Olin tästä jopa hieman hämmentynyt. Tottumus oli niin syvällä.
Vapaana parisuhteessa, onko se mahdollista?
Näin ollen eron jälkeen kokemani vapaus oli suorastaan huumaavaa. Se ettei kukaan tivannut minulta tekemisiäni tai kontrolloinut menojani oli kerrassaan vapauttavaa. Mietin jossain vaiheessa, että haluanko oikeasti ryhtyä parisuhteeseen, koska voin menettää tämän juuri saamani vapauden. Mutta mitä pidemmälle tein töitä itseni kanssa ja tajusin, kuinka vahingollisessa suhteessa olen elänyt vuosia. Ymmärsin myös ettei kontrollointi jota olin kokenut, kuulunut parisuhteeseen.
Uudessa suhteessani on äärimmäisen tärkeää, että meillä kummallakin on tilaa ja vapaus mennä ja tehdä. Olemme poikaystäväni kanssa melkoisen erilaisia. Hän esimerkiksi rakastaa livemusiikkia ja festareilla käymistä. Minä en niinkään. Tai siis, minua ei varmaan saisi festareille kirveelläkään. En kuitenkaan missään nimessä aio olla esteenä hänen festarireissuilleen. Minä sen sijaan ravaan kuvausreissuilla joka toinen viikko Katrin kanssa, mikä aiheuttaa pieniä paineita meidän yhteisten lapsivapaiden suunnitteluun.
En oleta, että olen ainoa kiinnekohta poikaystäväni elämässä. Eikä hän ole myöskään minun. Meillä on ollut elämä ennen toisiamme ja tulee olemaan myös sen jälkeenkin. Meillä on omia ystäviä ja mielenkiinnonkohteita. Kuitenkin samaan aikaan kumpikin priorisoi myös meidän suhteemme, koska se on kummallekin tärkeä. Pyrimme näkemään vähintään viikottain töiden ja minun kouluni ehdoilla. Pyritään myös siihen, että saataisiin myös sitä uusperheaikaa, jotta lapset saavat tutustua myös rauhassa uuteen kumppaniini. Ja toki myös, että me saamme totutella tähän meille kaikille uuteen uusperhe-elämään.
Lähtökohtaisesti kumpikin saa mennä ja tehdä vapaasti, kunhan asioista sovitaan. Ja kunhan järjestetään myös sitä yhteistä aikaa, sillä meistä kumpikin tarvitsee myös sitä.
Tällä hetkellä meidän parisuhde on myös suljettu, mutta ollaan puhuttu myös avoimen suhteen mahdollisuudesta. Toistaiseksi kuitenkaan kumpikaan meistä ei ole kokenut tarvetta tai edes halua sille. Koetaan meidän suhde hyväksi ja eheäksi juuri tällaisena. Eikä minusta tunnu siltä, että olisin menettänyt sen vasta saamani vapauteni.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Koin seksuaalista haluttomuutta aivan suhteen alussa
Neljä kuukautta yhdessä ja tämä on toiseksi pisin suhteeni
Arkiruokaa: Purjo – pekoni – hernepasta
Kirsikka Simberg sanoi Hei baby-podcastissa: ”Jos haluaa hyväksi ruuanlaittajaksi, kannattaa ympäröidä itsensä ruualla.” Minun mielestäni tämä on todella hyvin sanottu ja minä olen elänyt tämän mukaan esikoisen vauvavuodesta lähtien. Sitä ennen en ollut edes keskinkertainen ruuanlaittaja. Vauvan myötä innostuin enemmän ruuanlaitosta ja silloin aloin keräillä keittokirjoja ja kokeilla uusia asioita. Vauvan kanssa ruuanlaitto oli enemmän sitä luokkaa, että mentiin pienen ehdoilla ja yritettiin tehdä sellaista ruokaa, joka sopi kaikille. Vaikka sitten pienellä säädöllä. Nyt lapset ovat isompia ja ruuan kanssa voi vähän varioida. Mutta vain vähän, koska varsinkin neljävuotiaani on melko nirso.
Nykyään minulla on jo useampia keittokirjoja, mutta haluaisin ihan ehdottomasti nostaa Hanna Gullichsenin Kokin kotiruokaa ja Hannan ja Elina Ylitervon Kylmä nakki kirjat. Kumpikin aivan loistavia keittokirjoja, kun ajatellaan lapsiperheen ruokahuoltoa. Tämä resepti, jonka jaan teille on Kylmä nakki kirjasta ja omat lapseni söivät lautaset täysin mukisematta tyhjiksi. Mikä on aina erittäin positiivista. Eikä valmistamisessa mene kuin vartti, mikä on toinen plussa.
Hanna Gullichsen on myös syy siihen, miksi multa löytyy nykyään aina herneitä pakkasesta.
Purjo – pekoni – hernepasta
4:lle
300 g pastaa
1 purjo
80 g pekonia
1 dl kermaa
100 g pakasteherneitä
2 dl pastan keitinvettä
Raastettua parmesaania
(Oliiviöljyä)
1. Laita pasta kiehumaan suolattuun veteen ja keitä kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista samaan aikaan kastike.
2. Pese ja pilko purjo suikaleiksi. Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi ja paista miedolla lämmöllä pannulla, niin että se alkaa luovuttaa rasvaa pannulle. Lisää purjot ja paista muutaman minuutin ajan. Lisää 1 rkl oliiviöljyä, jos paistos vaikuttaa kuivalta.
3. Ota pastakattilasta noin 2 dl keitinvettä ja lisää se pannulle.
4. Lisää jäiset herneet ja kerma pannulle. Herneet lämpenevät ja sulavat kuumassa nesteessä.
5. Nostele pastakauhalla lähes kypsä pasta pannulle ja anna sen muhia kastikkeessa hetki.
6. Raasta päälle parmesaania.
Kuten sanottu. Upposi koululaiselle ja neljävuotiaalle kuin veitsi voihin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals