Nyt kun lapset ovat olleet kipeinä viikon verran non stop ja sinä aikana on käyty läpi kaikki mahdollinen vuorotellen, niin tunnustan avoimesti odottavani edessä häämöttävää lapsivapaata. Odotan sitä, että saan nukkua useamman yön ilman keskeytyksiä. Odotan myös sitä, että minua ei tarvita viiden miinuutin välein johonkin. Tämä ei varsinaisesti haittaa, mutta kun vapaa häämöttää nurkan takana, niin kyllä minä niitä odotan.

Äidin pitäisi olla koko ajan fiiliksissä äitiydestä ja lapsestaan

Yhteiskunnalla on hyvin vahva käsitys siitä millaisia äitien pitäisi olla ja miten äitien pitäisi käyttäytyä. Äidin pitäisi olla koko ajan todella fiiliksissä äitiydestä ja elää sille. Äidillä ei saisi olla omaa aikaa tai omia mielenkiinnonkohteita. Lapsen pitäisi olla koko elämä. Vaikka se lapsi tietyllä tapaa onkin koko elämä, niin on vain tervettä että elämässä on muutakin sisältöä. Jossain vaiheessa ne lapset kuitenkin itsenäistyvät ja lentävät pesästä. Siinä vaiheessa on hyvä, jos elämä ei ole pyörinyt pelkästään lasten ympärillä.

Minäkin sain deittaillessa useampia viestejä siitä, että minun pitäisi keskittyä lapsiin tinderöimisen sijaan. Aivan kuin treffailevana äitinä olisin unohtanut lapseni täysin. Mutta todellisuudessa, kun lapset ovat osan ajasta toisessa kodissa, minulla on omaa aikaa jolloin voin kesittyä omiin asioihini. Silloin, kun olen lasteni kanssa, voin keskittyä heihin 110 %. Tämä on mahdollista senkin vuoksi, että saan omalla ajallani levättyä ja palauduttua lasten kanssa vietetystä ajasta.

Jotenkin yhteiskunnan asenteista tulee sellainen fiilis, että äidit eivät saisi nauttia omasta ajastaan. Vaikka sillä omalla ajalla on suora vaikutus lapsen hyvinvointiin. Olen itse huomannut todella selkeästi sen, miten oma huonovointisuuteni vaikutti äitiyteeni ja sitä kautta lapsiini. Kirjoitinkin siitä, miten jaksan olla nyt paljon parempi äiti, kuin esimerkiksi vuosi sitten.

Joten aion jatkossakin nauttia täysin siemauksin omata ajastani ja lapsivapaistani. Teen niitä itselleni rakkaita ja tärkeitä asioita. Teen niitä omalla tahdilla. Käyn pitkillä lenkeillä ja kuvaamassa. Vietän aikaa poikaystäväni ja ystävieni kanssa. Olen minä. Rakastan lapsiani, mutta kaipaan keskustelulta välillä muutakin, kuin väittelyä siitä, mikä Ryhmä Hau hahmo olen. Lapsivapaista on tullut tärkeä osa oman hyvinvoinnin ylläpitämistä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Yksin lasten kanssa

Ihmiset joilla ei ole lapsia, mutta on paljon mielipiteitä

Miten puhun lasten kanssa deittailusta

Lasten kysymykset ja miten niihin vastata

Vaihtoehtona kumppanuusvanhemmuus

POSTAUKSESSA SAATUJA TUOTTEITA*

Lähdin tänä keväänä kokeilemaan jotain, jota en ole ennen tehnyt. Ainakaan tässä mittakaavassa. Ja aloitin tämän todella extemporee ja nyt homma on hieman laajentunut. Puhun nyt parvekeviljelystä. Olen tosiaan ensimmäistä kertaa papaia kyydissä ja täysin amatööri tässä hommassa. Mutta halusin kuitenkin kirjoittaa tästä muutaman sanasen nyt, kun kasvit ovat vielä hengissä. Mutta kuten sanottu parvekeviljely on minulle täysin uutta aluetta, enkä todellakaan tiedä mistä puhun. Tässä mennään yrityksen ja erehdyksen kautta. Mutta kuten näkyy, jotain olen saanut myös itämään.

Taimet puolikkaasta miniluumutomaatista

Tomaatin kasvattaminen alkoi puolikkaasta miniluumutomaatista. Päätin koikeilla laittaa tomaatin palasen multiin ja katsoa, mitä siitä tulee. Ensimmäinen kokeilu homehtui, mutta toinen lähti itämään. Ensimmäisen itäneen sirkkalehden kuopukseni nyppäsi irti, mutta lopulta niitä iti kuitenkin useampia. En muista missä vaiheessa siirsin astian keittiöstä olohuoneen ikkunanlaudalle, jossa on selkeästi parempi valo kasveja ajatellen.

Siirsin taimet alkuperäisestä kiposta isompaan, kun siemenet näyttivät itäneen. Nyt, kun sirkkalehdet ovat muuttuneet pieniksi taimiksi, niin siirsin ne väljempiin ruukkuihin kasvamaan rauhassa. Jossain vaiheessa uskallan ehkä viedä heidät ulos kasvamaan.

Äitini ehti jo vinkata, että nämä tarvitsevat todennäköisesti vielä tukikepit, joita pitkin ne pääsevät aikanaan kipeäämään. Onneksi on suvussa yksi todellinen viherpeukalo.

Perunaa parvekkeella

Voi olla, että olen perunoideni kanssa totaallisen myöhässä, sillä kaikki muut laittavat omia siemenperunoitaan jo multiin. Mutta aion siitä huolimatta yrittää. Ehkä minä sitten ensi vuona osaan olla ajoissa.

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus yrittää idättää nämä potut auringonvalossa ja kylvää sitten johonkin kassiin tai ämpäriin, kun ne itävät. Tästä raportoin sitten aikaan paremmin.

Ikkunanlaudalla on myös tuollain Plantagenilta saatu pussukka, jossa oli valmiina multa ja siemenet ja sitten joukkoon lisättiin vesi. Näistä siemenistä pitäisi kasvaa persilijaa ja mielenkiinnolla odotan sitä, saadaanko tästä satoa.

Instagramissa (@bmhjenni) raportoin edistymisestä tiiviimmin. Sieltä voi seurata, kuinka tämän projektin kanssa käy. Kuten sanoin, yrityksen ja erehdyksen kautta.

On ollut muuten hauska huomata, miten muutkin ovat innostuneet puutarhuroinnista. Esimerkiksi Vaikuttajamedian kollegani Jannina on hurahtanut kasvihuone kasvattamiseen.  Itsenihän on tyydyttävät tällä hetkellä tuohon parvekkeeseen. Siihen ei ihan kasvihuone mahdu. 😀

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Ensimmäinen kesäviikonloppu

Kesä ja ihanin kesämekko

Sinkkukesä -21

Lomalla viimeinkin

Kotona taas reissun jälkeen