Keltainen mekko
4Kirjoittelen tätä postausta täällä silmät ristissä äärimmäisen huonosti nukutun yön jälkeen. Olen ravannut puoli yötä lastenhuoneessa tarkastamassa, että toisella lapsella on kaikki hyvin ja sen kyllä huomaa. Saattaapi mennä yksi ekstrakuppi kahvia tälle aamulle, että saan ajatuksen kulkemaan. Katkonaisen ja huonon yön jälkeen, oli kyllä ihanaa vastavuoroisesti vetää aamulla tyytyväinne lapsi aivan kylkeen kiinni sohvalla ja nuuskutella tämän hiuksia. On tämä vanhemmuus kyllä yhä edelleen aivan yhtä hämmentävää kun silloin, kun vauvan sai ensimmäistä kertaa syliin. Toisaalta, nyt lähestyvä koulun aloitus saa minut murehtimaan keskivertoa enemmän lapsia. Mutta voisin kuvitella sen olevan aika normaalia.
Nyt, painonpudotuspuheen jälkeen, halusin ehdottomasti jakaa kanssanne nämä kesämekkokuvat, joissa näytän ihan hiton upealta.
Mekko / H&M
Laukku / SECONDHAND
Kengät / SECONDHAND
Korvakorut / NOMBLE DESIGN saatu*
Keltainen mekko
Olen omasta mielestäni sanonut sen täälläkin, että keltainen ei kuulu niihin minun lempiväreihini. Itseasiassa, se on aina ollut viimeinen valintani tai oikeammin, ei valinta ollenkaan. Kunnes nyt päätin sitten ostaa keltaisen mekon. Lähipiirini epäili minulla jo jotain vakavaa mielenhäiriötä. Mutta tämä on oikeasti tosi kiva mekko. Keltainen taittaa juuri sen verran oranssiin tai sinappiin, että ei tule fiilis siitä, että olisin pukeutuneena Alepan-kassiin.
Olen todennut, että omalle vartalolle sopii kaikkein parhaiten tällaiset lyhenmalliset mekot. Vaikka pitkiä mekkoja olisi ihanaa käyttää, ne antavat päälläni turhan herkästi sellaiset muumimammavibat. Tämä mekko ei ole ihan sellainen A-linjainen, jota monesti suosin. Rypytetty yläosa, tuo hieman paremmin esiin ylävartalon muotoja, kuin muut mekkoni. Tämä onkin aika kivaa vaihtelua niihin muutenkin kuin värin puolesta.
Avonaiset nilkkurit
Kepeään mekkoon on todella kiva yhdistää raskaammat kengät. Nämä ihanat, avonaiset nilkkurit ovat löytö Zadaasta. Kuten 99 % kaikista kengistäni. Tämä malli on ihana. Pidän niin paljon noista avonaisista kyljistä, vaikka malli on muuten super klassinen. Itselläni on myös kaikkein varmin olo juuri tällaisissa paksummissa koroissa. Ne eivät tunnu ihan niin kiikkeriltä.
Sisäänajo on vielä vähän kesken, mutta suunnittelen, että laittaisin nämä jalkaan vielä elokuussa Vaikuttajamedian kesäbileisiin. Voin kertoa, että mun asu tulee olemaan fabulous. Ennustan näille nilkkureille muutenkin paljon, paljon käyttöä syksyllä, kun ilmat alkavat tästä viilentyä.
Nyt mä menen kaivamaan lämpötyynyn kaapista ja siitä sitten sänkyyn lepäämään menkkakramppieni kanssa, jotka ovat tässä kuussa näemmä skaalaa hirveät.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Minun lapset, minun vastuu
Julkaisin tänään Instagram Storyissa kuvan, jonka teksti liittyi siihen, että pääsin käymään Rustassa itsekseni, kun kumppanini tarjoutui jäämään kotiin lasten kanssa. Nohevana kirjoitin siihen, että ”saattaa reissu vähän venyä.” Ajattelin, että tähän voi moni vanhempi samaistua. Kauppareissu tuntuu joka rauhalliselta, kun ei tarvitse vahtia pudottaako joku jotain särkyvää, ei maksettua, lattialle tai karkaako joku leluosastolle. Jokainen vanhempi tietää, että lasten, erityisesti pienten lasten kanssa, saa olla kaupassa tarkkana. Lapset ovat uteliaita, vaikka eivät tarkoita pahaa.
Sain tähän kyseiseen storyyn viestin, että ei ole mukavan kuuloista pitää uusperheessä kumppania itsestään selvyytenä. Jäin tuijottamaan tätä viestiä huuli pyöreänä. Kun todellisuushan meillä on se, että kumppanini saa säännöllisesti muistutella minua siitä, että häneltä saa pyytää apua.
Olen aina ollut yksin
Minä olen alusta asti tottunut siihen, että olen yksin lasten kanssa. Minulle on ollut aina normi se, että minne menen minä, sinne tulevat myös lapset. Olen aina miettinyt kaiken sillä tavalla, että minulla on mukana kaksi lasta, joilla saattaa mennä hermot ja jotka saattavat aiheuttaa jotain odottamatonta, koska he ovat lapsia. Tämä oli normi myös silloin, kun asuimme ex-kumppanini kanssa yhdessä. Tästä syystä minä hoidan ja teen asiat tällä totutulla tavalla, enkä kysele.
Toki vuoroasumisen myötä, minulla on myös sitä omaa aikaa, jolloin voin hoitaa asioita yksin. Näin lasten kesälomalla sitä ei ole ollut. Lapset ovat nyt lomapätkällä minun kanssani, joten vuorovälikin on nyt pidempi kuin tavallisesti. Ja tiedän todella hyvin, että tämä aika on vähän rankempaa kaikille lapsiperheille. Lasten kanssa lomalla oleminen on aika intensiivistä. Minullakin on täällä tuleva ekaluokkalainen, joka stressaa ja jännittää tulevaa koulunaloitusta ja on sitä enemmän räjähdysherkkä, mitä lähemmäksi 11 päivä tulee. On todella ymmärrettävää, että vanhemmat kaipaavat hetken rauhoittumista myös lomalla. Se on vain inhimillistä.
Kumppanini on nyt ollut kanssamme aika pitkälti koko tämän heinäkuun muutamia yksittäisiä päiviä lukuunottamatta. Ja silti olen viuhtonut menemään yksin. Olin raahamassa lapsia mukaan tuolle kyseiselle Rustan reissulle, kunnes kumppanini itse ehdotti, että mitä jos hän jäisi lasten kanssa kotiin. Hän on monet kerrat sanonut, että haluaa olla avuksi ja osallistua tähän meidän arkeen. Minä olen se, joka on vastahakoinen pyytämään sitä apua ja antamaan hänelle sitä vastuuta.
Minun lapset, minun vastuu
Minä ajattelen hyvin vahvasti, että koska nämä lapset ovat minun, myös vastuu on minun. Toki, tämä on ajatus, joka voi muuttua ajan kanssa kun asumme yhdessä ja olemme olleet yhdessä enemmän kuin puoli vuotta. Mutta toistaiseksi, olen sitä mieltä, että minä kannan näistä lapsista vastuun yksin ja hän voi halutessaan auttaa. En todellakaan vaadi häntä osallistumaan lasten kustannuksiin. Myös vuoronvaihdot kotien välillä hoidan minä. Samoin keskustelut ja käytännön asioiden sopimiset lasten toisen huoltajan kanssa hoidan minä. Samoin lääkäri, neuvola ynnä muut terveydenhullon käynnit. Ajan saatossa, hän voi varmaasti ottaa vastuuta enemmän, mutta kyllä minä silti uskon, että näistä kahdesta lapsesta vastuu on pääasiassa meillä huoltajilla. Toki, kaikki bonusaikuiset ovat enemmän kuin tervetulleita lasten elämään. Mutta heillä on sitten se oma tehtävänsä ja asemansa lasten elämässä. Vastuu on huoltajilla.
Joten tällä hetkellä kumppanini joutuu muistuttelemaan minua avustaan, sen sijaan että pitäisin sitä jotenkin itsestään selvyytenä.
Juteltiin yhdessä kumppanin kanssa myös kyseisestä storysta ja hän sanoi minulle ettei kokenut kyseisen kommentin saavan häntä tuntemaan oloaan itsestään selväksi. Hän sanoi myös, että totta kai hän auttaa täällä ollessaan parhaansa mukaan. Lapsiperhe-elämä on hänelle uutta ja vierasta. Silti hän haluaa osallistua siihen parhaan kykynsä mukaan.
Kuten sanottu, olen äärimmäisen kiitollinen tämänkaltaisesta kumppanista. <3 Minulla kävi aivan mieletön tuuri, kun hän osui kohdalleni.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit