Onnellinen yksin
0Halusin näin äitienpäivänä kirjoittaa jotain ihanaa ja lohdullista. Ja jotain, mikä ei liity äitiyteen. Vaikka se on parasta myös omassa elämässäni. Mutta nyt haluan puhua sellaisesta rakkaudesta, joka koskettaa meitä ihan kaikkia ja joka ei ole keneltäkään pois. Haluan puhua itserakkaudesta ja siitä parhaasta mahdollisesta sellaisesta.
Minä voin tehdä itseni onnelliseksi. En tarvitse siihen ketään muuta.
Minäkin olen elänyt onnellisesti sillä tavalla aivopestynä, että pitkään ajattelin parisuhteen ja sen kumppanin tuovan minulle onnen. Jossain vaiheessa oivalsin, että näin ei todellakaan ole. Aloin etsimään omaa onneani ensin parisuhteessa ja lopulta yksin sinkkuna. Minäkin olen kuullut ne lukuisat sanonnat siitä, että täytyy löytää se oma toinen puolikkaansa ja mitä näitä nyt on. Lisäksi monesti tuntuu siltä, että sinkkuja säälitään. Varsinkin pitkä jakso sinkkuna tuntuu monista epäonnistumiselta. Mutta minä taas koen olleeni nyt yksin onnellisempi, kuin kertaakaan parisuhteessa ollessani.
Minä voin tehdä itseni onnelliseksi
Nykyisin uskon vakaasti siihen, että minä itse olen oman onneni seppä ja minä itse voin rakastaa itseäni paremmin ja hellemmin, kuin kukaan muu. Minä itse tiedän parhaiten, mitä tarvitsen ja haluan antaa itselleni niitä asioita, joita ansaitsen ja joita haluan. Olen nyt itse ottanut niska-perse otteen omista opiskeluistani ja opiskelen nyt täysin perhelähtöisesti, jonka en usko olleen koskaan mahdollista edellisessä parisuhteessani. Olen itse kalustanut oman kotini ja myös hankkinut sen itselleni ilman kenenkään apua. Sen lisäksi olen itse ottanut käsittelyyn omat henkiset ongelmani ja opettelen parhaillaan omien traumojeni selättämistä. Löysin myös oman lajini yksin ollessani ja voin kertoa, että edelleen nämä kuukaudet ilman uimista, ovat olleet todella vaikeita. Teen tällä hetkellä juuri niitä asioita, jotka tekevät minusta onnellisen ja joista nautin.
En tarvitse ketään tekemään minusta onnellista, kun voin tehdä sen itse. Olen saanut uskomattoman määrän itseluottamusta ja myös itsekunnioitusta. En halua enää kerjätä kenenkään huomiota ja kuvitella, että tulisin onnelliseksi tuntemattomien kehuista. Minulle riittää se, että pidän itsestäni. Ja jos joku muu ei pidä, niin se on hänen henkilökohtainen menetyksensä, ei minun.
Vietän tänä vuonna äitienpäivää yksikseni parin eri seuraamuksen kautta, eikä se haittaa minua. Me ehditään lasten kanssa syömään joku muu päivä äitenpäiväkakkua. Olen käynyt tänään pitkällä kävelylenkillä ihastelemassa kauniita rakennuksia. Olen itse ostanut oma äitienpäiväkukkani ja asetellut ne maljakkoon. Olen rauhoittunut ja rentoutunut ja ladannut akkuja todella rankan ja raskaan viikon jälkeen. Huomenna saan rakkaani taas kotiin ja voin rutistaa heidät syliini. Jos jotakuta voin rehellisesti sanoa toiseksi puolikkaakseni, niin he ovat tyttäreni. En tarvitse muita.
Mutta vaikka en tarvitse ketään, se ei tarkoita ettenkö jonain päivänä haluaisi jakaa elämäni jonkun kanssa. Mutta en aseta hänelle paineita siitä, että hänen täytyisi tehdä minut onnelliseksi. Sen minä voin tehdä itse. Hän voi toki tuoda mukanaan sitä onnea lisää, mutta minun onneni ei ole hänen vastuullaan.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Äitien mielenterveyspäivä
Eilen 5.5 vietettiin äitien mielenterveyspäivää. Päivän tavoitteena on lisätä tietoisuutta vanhempien ja erityisesti raskaana olevien ja synnyttäneiden äitien mielenterveydestä. Jokainen meistä on varmasti kuullut puhuttavan raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Mutta koetellaan sitä äitien mielenterveyttä muutenkin. Pyydän heti alkuun anteeksi sitä, että puhun tässä kirjoituksessa nyt lähinnä äitien mielenterveydestä, enkä esimerkiksi yleisemmin vanhempien mielenterveydestä. Lähinnä siksi, että minulla on kokemusta tästä äitiydestä ja siihen liittyvästä mielenterveydellisestä kuormituksesta. Mutta uskon, että joihinkin kokemuksiin myös isät voivat samaistua.
Oma masennukseni
Olen itse paininut mielenterveysongelmien kanssa jo ennen äitiyttä. Minulta löytyy nuoruudesta noin kymmenen vuoden masennusjakso, johon liitttyi sekä syvempiä aallonpohjia, että vähämmän vaikeampia hetkiä. Minä kuitenkin paranin ja sillä tiellä eletään edelleen. Masennus on kuitenkin sairaus, joka voi uusiutua. Ja sitä minä pelkäänkin aina säännöllisesti. Ensimmäistä kertaa mietin uusiutumista, kun tulin raskaaksi. Raskaudenaikainen masennus oli minulle isompi riski jo taustani vuoksi. Samoin synnytyksen jälkeinen masennus.
Tästä syystä kävin itse juttelemassa neuvolapsykologin kanssa ennen ja jälkeen synnytyksen. Oma masennukseni teki minut herkäksi oman henkisen hyvinvoinnin seurannalle ja kuuntelulle. En halua joutua samaan suohon toistamiseen, joten olen siitä syystä valmis tekemään kaiken mahdollisen ennaltaehkäisevästi.
Tyttöjen syntymän jälkeen elämässäni on tapahtunut monia asioita. Olen kokenut väkivaltaa, hallintaa, alistamista, vainoamista, olen pelännyt itseni ja lasteni puolesta. Olen kokenut eron ja kokenut vainoamista. Ja koko tämän ajan tyttöjen syntymän jälkeen, olen kokenut lapseni siksi kaikkein suurimmaksi voimavarakseni. Tyttäreni ovat kannatelleet minua ja saaneet minut jaksamaan ja yrittämään enemmän. Ilman heitä olisin varmasti luovuttanut jo.
Äitiys, varsinkin sinkkuäitiys kaikessa yksinäisyydessään, voi olla joskus raskasta. Jopa ihan äärimmäisen raskasta. Siinä, missä tyttäreni pitävät pääni pinnalla ja saavat minut taistelemaan, apua minulle tuovat ystävät, sekä säännöllinen keskusteluapu. Olen saanut tähän mennessä kriisi- ja väkivaltaterapiaa, vainoon keskittynyttä keskusteluapua, psykologin käyntejä ja tällä hetkellä saan käydä tunnelukkoterapiassa. Olen myös miettinyt, että hakisin kaiken kokemani jälkeen myös psykoterapiaan.
Psyykkinen sairaus saattaa puhjeta kenelle vain. Siinä on mukana, sekä altistavia tekijöitä, että myös sattumaa. Vaikka minä yritän kuinka toimia ennaltaehkäisevästi, niin ei ole mitään takeita sille ettei oma sairauteni puhkeaisi uudelleen. Kun tällainen sairaus sitten puhkeaa, oikean avun saaminen on kaiken a ja o. Avun pyytämistä ei pitäisi missään nimessä joutua häpeämään, eikä myöskään sitä, että on sairastunut. Kuten sanoin, siinä on mukana myös paljon sattumaa.
Haluaisin tähän loppuun kirjoittaa lauseen, joka minulle on sanottu. “Onnellisilla äideillä on onnellisia lapsia.” Kun äiti pitää huolta itsestään, hän jaksaa pitää myös huolta lapsistaan. Tästä syystä koen äärimmäisen tärkeänä, että jokainen äiti pitäisi huolta itsestään. Ottaisi omaa aikaa. Hakisi keskusteluapua. Tekisi sen, ihan minkä tahansa, mikä saisi tuntemaan olon hyväksi. Se äidin onni ja hyvä olo välittyy myös lapsiin.
-Jenni
Lue myös
Pienin askelin terveellisemmät elämäntavat
Millaista on henkinen väkivälta