Kevään puhelinkuvat
0Halusin kokeilla tämän tyylistä postausta. En ole varmaan koskaan tehnyt vastaavaa. Silloin, kun puhelinkuvat olivat enemmän in, minulla oli niin huonolaatuinen kamera etten juuri kuvannut sillä. Sitten nämä tämän tyyppiset postaukset taisivat unohtua hetkeksi. Tällä hetkellä kuvaan asioita varmaan 70% puhelimella, mutta nyt etsin tällä kertaa puhelimen kätköistä kuvia, jotka eivät normaalisti päätyisi blogiini. Eli sellaisia arkisia räpsyjä kuluneen kuukauden varrelta.
- Tytöt tutkimassa sorsia erään läheisen pikku ojan varrella. Oltiin samana päivänä käyty Roihuvuoren kirsikkapuistossa kävellen ja pysähdyttiin matkan varrella tähän.
- Metron ikkunasta napattu kuva mielettömän kauniista auringonnoususta. Olin matkalla työharjoittelupaikalleni, kun nappasin tämän.
- Yksi lempiasioitani tässä uudessa kodissa on tämä olohuoneen ikkunalauta, jolle tulee rakennettua erilaisia asetelmia. Tämä kynttiläasetelma syntyi vähän vahinghossa ja nappasin siitä kuvan, kun näkymä tuntui niin kotoisalta ja kauniilta.
- Tämä kuva on siltä ensimmäiseltä kunnon ”kesäviikolta”. Silloin oli jo ihan uskomattoman lämmin, mutta puissa ei ollut vielä lehtiä. Olimme sopineet Heidin kanssa lounastreffit ja päädyimme nappaamaan lähikaupasta mukaan sushia, jotka menimme syömään meren rantaan.
- Pionikausi on korkattu! Vitkuttelin pionien ostamista monta viikkoa. Kuolasin niitä monet kerrat kaupassa, mutta en uskaltanut ostaa niitä. Ihan ensimmäiset pionit mätänivät maljakkoon, joten halusin ennemmin odottaa, että kukat kypsyisivät ja aukeaisivat maljakossa. Kun sitten viimein raaskin ostaa nipun pioneita, nuuhkin niitä pöydän ääressä monet kerrat.
- Asuräpsy viikonlopulta, kun lähdin vähän extempore parhaan ystäväni Erikan luokse. Jäin suunnittelematta yökylään ja meillä oli niin kiva viikonloppu. Olemme nähneet viimeksi alkukeväästä, joten ikävä on ollut. Vaikka ollaankin melkein päivittäin yhteydessä viestein.
- Lapsivapaana viikonloppuna illalla iski ahdistus ja oli pakko päästä ulos. Ilta oli viileä, mutta ilta-aurinko oli yksinkertaisesti upea. Tuntui, että kävelin satumetsässä, kun aurinki siivilöityi matalalla puiden välistä.
- Kulutin useita päiviä siihen, että yritin etsiä tietynlaisia korvakoruja. Kyselin apua myös Instagramissa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kaipaamiani korvakoruja ei ole vielä valmistettu. Niinpä päädyin haalimaan itselleni satiininauhaa, paperikukkia ja halvat korvakorut.
- Minulla on käynyt ihan uskomaton tuuri sen suhteen, että saan taas asua lähellä merta. Meri on minulle äärimmäisen rauhoittava ja rakas elementti.
- Tämän kuvan olen napannut parhaan ystäväni luona. Makoilin sängyssä, kun ystäväni ja hänen kumppaninsa vielä nukkuivat.
- Kuopukseni pyysi minua ottamaan hänestä kuvan. Hän tekee tätä aina säännöllisesti ja irvistelee sitten kameralle.
- Kokeilin Nespresson kesän sesonkimakua, jossa on kookoksen ja vaniljan aromeja ja voi luoja, kuinka hyvää tämä kahvi on. En yleensä välitä kookoksesta, mutta tässä se toimii todella hyvin. Ensimmäisenä iltana vetäisin kahvia kolme kuppia, mikä ei ole minulle ihan tyypillistä. 😀 Hups.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Tinder: Miten pelkän ulkonäön perusteella voi valita kumppaninsa?
Edellinen postaukseni siitä, miten Tinderissä kannattaa toimia, herätti keskustelua. Kun sanoin, että swaippaa vain tosissasi, jotkut kyseenalaistivat sen. Osittain Tinderin algoritmien vuoksi, osittain siksi, että matcheja ja alkavia keskusteluja on todella vaikeaa saada. Mikä on hyvä, minun näkemykseni ei ole ainoa oikea ja nautin hyvästä keskustelusta. Olen ennenkin kuullut Tinderiä kritisoitavan siitä, että miten pelkän ulkonäön perusteella voi valita oman kumppaninsa. Lisäksi tuntuu siltä, että nettideittailu on edelleen vierasta maaperää monelle. Minäkin olen tutustunut siihen vasta nyt, sillä viimeksi kun olin sinkku, olin vielä teini ja Facebook oli vielä uusi juttu.
Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä. Kumppania ei voi valita pelkän ulkonäön perusteella. Varsinkin, kun ulkonäkö välittyy katsojalle pelkän valokuvan perusteella. Valokuva ei pysty välittämään ihmisen olemusta, eleitä, puhetta, tapaa liikkua. Valokuva on melko suppea tiedonlähde. Tämän vuoksi jaksan itse toitottaa siitä, että laittakaa hyvät ihmiset ne omat profiilinne kuntoon. Kertokaa itsestänne ja antakaa itsestänne vähän jotain sille toiselle. Näin valinta ei liity puhtaasti pelkkään ulkonäköön. Minulla swaippaamiseen vaikuttaa ehdottomasti kokonaisuus. Harvoin tykkäilen niistä profiileista, joissa ei ole muuta kuin kuvat.
Tinderiin kannattaa suhtautua deittailun apuvälineenä. On totta, että kumppani ei löydy pelkästään edes sen hyvin tehdyn profiilin perusteella. Mutta Tinder mahdollistaa muidenkin, kuin sen oman lähiympäristön ihmisten tapaamisen. Treffeille pääsee halutessaan useammin ja helpommin ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tule siinä omassa arjessa vastaan. Joten ei se ole läpeensä huono juttu. Ja loppujen lopuksi, se valinta oman kumppanin suhteen tehdään kaiken muun, kuin sen swaippaamisen perusteella. Match ei tarkoita vielä hääkellojen kilkatusta.
Kannattaako kaikkea vastaan tulevaa swaipata?
Joku antoi neuvoksi, että Tinderissä kannattaa oikeasti vain swaipata kaikkea ja toivoa parasta, kun valokuvan perusteella voi sanoa aika vähän. Ymmärrän pointin, mutta minä en vain usko tähän. Kun swaippaa kaikkea, epäsopivien matchien määrä kasvaa. Näin olleen myös pettymyksien määrä kasvaa. Se taas tekee huonoa omalle fiilikselle. Tällä tavoin on helpompaa sisäistää ajatus siitä, että kaikki deittisovellusten tyypit ovat pervoja dickpicien lähettelijöitä. Tämä puolestaan ei varsinaisesti edistä sitä avoimin mielin olemista ja sitä saattaa helpommin ymmärtää väärin ihmisten viestin. Ja nyt puhunu kokemuksesta.
Kun swaippaa niin sanotusta vain tositarkoituksella, matchien määrä vähenee merkittävästi, mutta niiden laatu paranee. Olen suhteessa käynyt paljon enemmän antoisia keskusteluja ja tavannut paljon enemmän oikeasti potentiaalisia ihmisiä. Vaikka pettymyksiä on ollut sen suhteen, että kemiat eivät ole kohdanneet, niin silti kokemukset ovat olleet positiivisimpia. Ja dickpicejä on tullut vastaan huomattavasti vähemmän, mistä olen ainoastaan iloinen. Kun omat kokemukset ovat lähinnä hyviä, Tinderin avaa mielellään.
Lisäksi, kaiken swaippaaminen saattaa madaltaa kynnystä tyytyä, johonkin vähempään, kuin mitä on toivonut. Enkä minä halua, että kukaan tyytyy mihinkään vähempään. Jokaisella on oikeus olla nirso, kun etsii sitä loppuelämän kumppania. Meillä on vain yksi elämä, eikä sitä tarvitse jakaa kenenkään sellaisen kanssa, joka tekee vain onnettomaksi.
Minusta on ihanaa, kun tekstini herättävät keskustelua, joten kommentoikaa vain, jos jokin sanomani asia herättää tunteita ja jotain, mitä haluatte sanoa.
-Jenni
Lue myös
”Kannattaisiko sinun tyytyä ihan tavalliseen?”