Second hand asu
2Hei ja ihanaa alkavaa viikonloppua! Minulla on taas lapsivapaa viikonloppu. Viime viikko oli aikamoinen, joten vapaa tulee taas ihan tarpeeseen.
Tällä viikolla oli Vaikuttajamedian intensiiviryhmän ensimmäinen koulutusilta. Koulutus oli aivan mahtava. Johanna ja Monna laittoivat meidät oikeasti miettimään kanaviamme ja brändejämme aivan uudelta syvyydeltä. Uutta tietoa tuli niin paljon, että loppuillasta päätä tuntui särkevän siitä kaikesta tiedon määrästä. Johanna ja Monna tietävät selkeästi mistä puhuvat ja yhden kerran perusteella voin ainakin suositella kyseistä kurssia.
Katri lähetti minulle eilen kuvan Sanna Marinista näillä samaisilla portailla, jossa nämä kuvat ovat otettu. Joten tässä minä poseeraan oman elämäni Sanna Marininina. Heh heh.
Tämä kuvissa näkyvä asu on muuten sukkiksia ja koruja lukuunottamatta löytynyt käytettynä. Mekko on ollut minulla jo useamman vuoden ja se on ehdottomasti yksiä suosikkejani. Se on itseasiassa toiminut koko tämän ajan vakio juhlamekkonani.
Musta mekko on Nanson ja se on tehty paksusta trikookankaasta. Tarvittaessa päälle voi heittää neuleen. Pidän sen yksinkertaisuudesta ja siitä, että oikein asustamalla sen saa sopimaan niin juhla- kuin arkikäyttöön.
Noista mokkanilkkureista on tullut syksyn suosikkikenkäni. Korkkareiden käyttö on vaatinut pientä totuttelua, kun olen niin pitkään kulkenut lenkkareissa ja matalakorkoisissa nilkkureissa. Olen varmaan viimeksi ensimmäisen raskauden aikana käyttänyt oikeasti korkokenkiä.
Mekko NANSO Zadaa second hand
Kengät ZADAA SECOND HAND
Laukku DKNY Zadaa second hand
Korvakorut SMILING DESIGN
Käydään nyt viikonloppuna kuvaamassa Katrin kanssa kahtena päivänä asukuvia. Naureskeltiin, että nukahdetaan sunnuntai-iltana varmaan pystyyn. Mutta se on todennäköisesti sen arvoista, että saadaan kumpikin materiaalia varastoon. Olisihan se ihanaa, että voisin ottaa asukuvia enemmän reaalijassa, mutta kun ei minua ole kukaan täällä kuvaamassa arkena ja lapsityövoiman kouluttaminen on vielä kesken. Joten tämä on sen suhteen paras mahdollinen vaihtoehto. Kiinnostaisiko teitä muuten joskus postaus siitä, mitä kaikkea useamman asun kuvaaminen vaatii?
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Deittailu pluskokoisena
Olen seurannut nyt useamman päivän Miisan haastattelun aiheuttamaa kuohuntaa. En ole lukenut koko artikkelia, sillä en tilaa Helsingin sanomia ja kyseinen artikkeli on maksumuurin takana. Olen kuitenkin lukenut joidenkin vaikuttajien kannanottoja aiheeseen. Joitain juttuja tunnistan kyllä itsekin, mutta en voi allekirjoittaa aivan kaikkea.
Olen kirjoittanut deittailukokemuksistani melko avoimesti täällä ja kenellekään tuskin on epäselvää se, että olen pluskokoinen. Eikä kenellekään varmaan ole jäänyt epäselväksi se, että deittailen aktiivisesti.
”Todennäköisesti saisin huomattavasti enemmän tykkäyksiä, jos olisin parikymppinen ja hoikka ja lapseton.”
Lähtökohtaisesti minussa on paljon sellaista, mitä ei yleisesti katsota eduksi deittailussa. Todennäköisesti saisin huomattavasti enemmän tykkäyksiä, jos olisin parikymppinen ja hoikka ja lapseton. Mutta sen sijaan olen yli kolmekymppinen, eronnut, sinkkuäiti, jolla on tausta vielä väkivaltaisessa parisuhteessa. Voin kertoa, että jos mikään muu, niin viimeistään tuo viimeinen karkoittaa niitä deittikumppaneita. Ai niin, sitten olen vielä avoimesti kertonut etsiväni parisuhdetta, enkä pelkkää seksiä. Tästä kaikesta huolimatta, olen päässyt treffeille. Vieläpä usein. Suurimman osan tästä sinkkuajastani, minulla on ollut treffejä sovittuna lapsivapailleni. Ja kahteen vuoteen mahtuu myös useampi tapailusuhde, sekä yksi lyhyt seurustelusuhde.
Toki tämä on vaatinut sen, että minulla on ollut koko ajan käytössä useampi deittisovellus ja sen, että olen aktiivinen. Se on myös vaatinut sen, että tapaan aktiivisesti erilaisia ihmisiä melko matalalla kynnyksellä. Joukossa on ollut niitä ihania tyyppejä, mutta myös niitä ei niin ihania. Ja yhtä lailla treffien jälkeen se olen ollut myös minä, joka olen todennut ettei juttu ole sitä mitä etsin.
Olen puhunut ennenkin mieltymyksistä, enkä oleta itse olevani kaikkien mieltymyksien mukainen. Oma mieltymykseni pitkiin miehiin rajaa tylysti osan miehistä auttamatta ulkopuolelle. Joten olenko silloin oikea ihminen moralisoimaan niitä, jotka jättävät minut pois laskuista painoni vuoksi?
”Yhtä lailla olen kuullut työni kautta, miten vaikeaa deittailu on kehitysvammaisena ja kuinka paljon ennakkoluuloja vammaiset kokevat deittailumaailmassa.”
Enkä halua tällä postauksella missään nimessä väheksyä yhdenkään toisen deittailukokemuksia. Kokemuksia on varmasti yhtä monia, kuin on deittailijoitakin. Yhtä lailla olen kuullut työni kautta, miten vaikeaa deittailu on kehitysvammaisena ja kuinka paljon ennakkoluuloja vammaiset kokevat deittailumaailmassa. Lisäksi se hirvittävä läski- ja naisviha, jota Miisa on saanut osakseen haastattelun jälkeen, on yksinkertaisesti vain väärin. Hän ei ole ansainnut mitään siitä, mitä on joutunut haastattelun jälkeen kestämään. Ikävä kyllä me tiedämme, miten moni omia viha-ajatuksiaan ymmärtämätön ihminen reagoi lähtökohtaisesti hyökkäämällä. Ihan ilman, että puhumme deittailusta, läskifobia on väärin ja jokainen, joka huomaa ajattelevansa vihamielisesti pluskokoisista, olisi hyvä reflektoida omia ajatuksiaan ja siitä, mistä ne kumpuavat.
Henkilökohtaisesti uskon, että treffailu on itse kunkin kohdalla vaikeaa. On oikeasti vaikeaa löytää itselle sopivaa kumppania. Deittisovellusten algoritmit eivät helpota oikeiden ihmisten löytämistä ja itse koen, että Tinderistä tuli hyödyllinen vasta, kun ostin itselleni kalliin gold-version. Ei ole ollut kerta tai kaksi, kun itselläkin on meinannut uskoa loppua tähän koko hommaan. Toivon kuitenkin, että algoritmeista huolimatta, jokainen löytäisi lopulta juuri sen, mitä etsii.
Nyt olisi kiva kullaa, onko joku teistä kokenut deittaillessa kokosyrjintää tai läskivihaa?
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals