Kolmion pieni parveke
0Silläkin uhalla, että tämä on jo sesongin ulkopuolella, kirjoitan tämän postauksen. Samaan aikaan elättelen toivetta siitä, että vielä jossain vaiheessa tarkenisi nauttia aamukahvit parvekkeella. Päätin keväällä, että sinnittelen kesän vaatimattomalla parvekkeen sisustuksella, eli ruokapöydän tuolilla ja sisustan sen kutsuvammaksi, loppukesästä alennusmyyntien aikaan. Odottaminen kannatti, vaikka ei sillä tavalla, kuin olin alunperin ajatellut. Suunnitelmani on lisäksi se, että sisustan parveketta pikku hiljaa ja vuosi vuodelta. Nyt isoin agendani oli löytää säädyllinen istuin parvekkeelle.
Koska talon julkisivu on punaista tiiltä ja näin ollen punainen hallitsee myös parveketta, halusin pitää muun sisustuksen mahdollisimman vaaleana ja neutraalina. Parvekkeelle ei tule kuoseja tai rohkeita värejä, jotta ilme pysyy mahdollisimman rauhallisena. Värimaailman pääpaino on ehdottomasti vaaleassa.
Olin bongannut jo varhain keväällä Ikean sivuilta Ingmarsö-sohvan. Pidin aivan valtavasti sohvan siroudesta ja pelkistetystä ilmeestä. Kokonsa puoleasta sohva oli myös ihanteellinen, sillä parvekkeeni ei ole järin suuri. Ja koska sen hinta on todella kohtuulinen, niin meinasin ostaa sen keväällä saman tien. Mutta silloin kyseistä sai vain noudettuna Raision Ikeasta. Hetken aikaa jaksoin tarkistella tulisiko sohva muualle saataville ja turhauduin kun aina vaihtoehto oli vain se Raision Ikea. Jossain vaiheessa, kun kerroin aiheesta ystävälleni, tämä ehdotti josko kyseessä olisi poistotuote, kun sitä on niin huonosti saatavilla. Aloin alistumaan kohtalooni.
Harmi vain, että kyseisen sohvan jälkeen, mikään muu vaihtoehto ei oikein tuntunut miltään. Heinäkuun lopulla kävin vielä uudestaan Ikean sivuilla katsomassa, vieläkö kyseinen sohva oli myynnissä. Iloiseksi yllätyksekseni sain huomata, että kyseistä kalustetta oli viimein tullut Vantaan Ikeaan ja kotiin kuljetettavaksi. Voin kertoa, että en aikaillut sen enempää tilauksen kanssa.
Parvekkeen koko ilme muuttui, kun sinne saatiin kunnollinen istuin. Ruokapöydän tuolin kanssa se näytti lähinnä surulliselta. Musta tarjotinpöytä on ollut meillä jo entuudestaan ja on jo useamman vuoden vanha. Se on ostettu aikanaan Anttilan konkurssimyynnistä ja on toimittanut aikanaan ihan sohvapöydän virkaa. Tänä kesänä se on toiminut täydellisesti parvekkeella.
Parvekkeen sisustus ei ole vielä valmis, haaveilen juuttimatosta. Ja toiseen reunaan mahhtuisi myös jotain pientä. Mutta tälle vuodelle tämä oli tässä sisustuksen osalta. Toivottavasti ensi kesänä saisin laitettua sisustusta taas vähän pidemmälle. Ehkä ensi vuonna pääsisin mukaan parvekeviljelyynkin.
-Jenni
Lue myös
Keittiön sisustus viimein valmis
Seuraa myös
Kun väkivallantekijä on aina se ”kiva tyyppi” ja uhri ”nalkuttaja”
Juttelin tässä jokin aikaa sitten Murha joka tapahtui-podcastin Saaran kanssa siitä, miten lähisuhdeväkivalta koetaan ja miten siitä puhutaan nyky-yhteiskunnassa. Saara oli saanut podcastissaan palautetta siitä, kuinka hän ”kylvää podcastiin feministipropagandaa”. Syy siihen, miksi Murha joka tapahtui, on yksi suosikki rikospodcastejani, on se miten Saara nostaa siinä esille naisten kokemaa lähisuhdeväkivaltaa. Kun tästä aiheesta lähdetään puhumaan täytyy muistaa, että tilastollisesti Suomio on vaarallisimpia maita nimenomaan naiselle elää ja suurin osa siitä naisten kokemasta väkivallasta tapahtuu nimenomaan kotona. Kun tästä aiheesta keskustellaan, kenenkään ei ole tarkoitus lytätä sitä tosiseikkaa, että myös miehet kokevat väkivaltaa. Kaikki väkivalta on väärin ja siihen täytyy saada apua. Mutta tilastojen mukaan naisten kokema lähisuhdeväkivalta on merkittävästi suurempaa.
Monesti, kun lähisuhdeväkivallasta kirjoitetaan ja uutisoidaan, miestä, joka on väkivallan tekijä, kuvaillaan poikkeuksetta ”hyväksi tyypiksi, josta kukaan ei olisi uskonut tällaista”. Naisesta saa lukea kerta toisensa jälkeen tämän olleen ”hankala ja nalkuttava”. Aivan, kuin nämä asiat jotenkin oikeuttaisivat väkivallan teot. Samoin miesten osuutta väkivaltauutisoinnissa monesti häivytetään. Raiskaustapauksissa ”nainen joutui raiskatuksi”, vaikka oikeaoppinen tapa olisi kirjoittaa ”mies raiskasi naisen”. Raiskatuksi ei nimittäin jouduta tuosta noin vain.
Samaan aikaan miehet valittavat eri kanavissa, että ”eivät kaikki miehet” ja tuollainen feministipropaganda ”pilaa kunnon miesten maineen”. Kun nyt jo miehiä vaaditaan iltaisiin vaihtamaan kadun puolta, kun nainen kävelee yksin vastaan. Onhan se nyt ihan kohtuuton vaatimus, kun eivät kaikki miehet kuitenkaan naisia hakkaa. Eikä lähisuhdeväkivalta johdu ainakaan naisvihasta, koska ei sellaista olekaan ja tällaisen väittäminen on miesvihainen teko.
Yleensä näiden mielipiteiden kannattajat, kertovat asiansa myös mahdollisimman äänekkäästi.
Minäkin saan säännöllisesti palautetta siitä, ”kuinka kehtaan kerätä sääliä” ja mustamaalaan sitä, joka on tehnyt minulle väkivaltaa. Kun ”kolikolla on kuitenkin aina kaksi puolta” ja ”miehiä nyt vaan ärsyttää tuollaiset kaltaisesi nalkuttavat akat”. Olenpa myös kuullut siitä, että saisin olla onnellinen kun minua on jaksettu katsella parisuhteessa niinkin kauan. Koska luonnollisesti minä olen tässä se ongelma, kun kehtaan puhua ongelmasta avoimesti, omien kokemuksien kautta. Kun eihän se nyt sovi. Parempi olisi, jos olisin hiljaa ja valittaisin vaikka niille terapeuteille.
Henkilökohtaisesti toivon, että tämä maailma menisi enemmän siihen suuntaan, että väkivallasta voitaisiin puhua faktojen kautta, häivyttämättä tai nostamatta ketään. Sekä ilman, että yhtään väkivallan tekijää puolustettaisiin ”kun onhan se Make nyt hyvä tyyppi, sillä vaan nyt pimeni”. Ketään ei tietenkään tarvitse lynkata suoraan mediassa, mutta sekin olisi iso parannus, että kerrotaan faktoista faktoina, tekijää häivyttämättä tai uhria syyllistämätät. Kolikolla on ehkä kaksi puolta, mutta väkivallalla ei. Väkivalta on joka tilanteessa väärin.
-Jenni
Lue myös
Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin miesviha
”Nainen ei saa harrastaa seksiä, jos haluaa naimisiin”