Kulunut kevät on ollut monella tapaa mahtavaa ja eheyttävää aikaa, mutta osaltaan myös todella kuluttavaa. Siinä missä muilla elämän osa-alueilla asiat sujuvat hyvin, yksi juttu kuluttaa voimavarojani enemmän kuin minulla niitä olisi.

Tällä hetkellä tilanne on nimittäin se, että ihan sama, mitä sanon tai kirjoitan somessa, blogissa tai podcastissa, sitä yritetään käyttää jollain tapaa minua vastaan. Sitä ruoditaan ja arvostellaan ja yleensä se päätyy jotenkin myös minun tietouteeni. Tämän lisäksi, kuluneen kevään aikana minusta on tehty useampi perätön lastensuojeluilmoitus ja jopa rikosilmoitus. Ilmoitukset eivät minua pelota, sillä ne ovat tekemällä tehtyjä. Selvitän ne viranomaisten kanssa, mutta onhan tämä nyt ihan älytöntä. Kaiken lisäksi sitä tulee mietittyä, tajuavatko ihmiset ollenkaan tekojaan ja niiden vakavuutta.

Tämä minua kohtaan tehty kiusaaminen nimittäin täyttää jo vainoamisen kriteereitä. Niin uskomattomalta, kuin se kuulostaakin. Rehellisesti, sitä oli itsekin vaikeaa ajatella sellaisena. Mutta juteltuani erään ammattilaisen kanssa, hän nosti asian esille ja kysyi, olenko ajattellut asiaa tällaisena. En ollut. En todellakaan ollut ajatellut asiaa tältä kantilta. Vainoaminen tuntui jo sanana, jotenkin paljon isommalta ja vakavammalta, kuin kiusanteko, jota olen kokenut.

Vainoamisen määritelmä on, että joku toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muihin näillä rinnastettavalla tavalla vainoaa toista. Vainoamisen on oltava sellaista, että se aiheuttaa uhrissa pelkoa tai ahdistusta. Vainoamiseksi on helppoa käsittää sellaiset ilmiselvät teot, kuin seuraaminen, tarkkailu ja ei toivotut yhteydenotot. Mutta kokonaisuudessa perättömien tietojen levitys, sekä perättömät ilmoitukset virkavallalle ovat osa vainoa.

Jälleen kerran, jos minunkin on ollut vaikeaa tunnistaa sitä, mitä joudun kokemaan, tajuaako kiusaajani mitä hän tekee?

Viestittelyt on loppujen lopuksi todella helppo blokata minimiin. Siksi blogiinkaan ei voi tällä hetkellä kommentoida. Mutta entäs tämä kaikki muu? Rehellisesti sanottuna, en millään haluaisi lopettaa blogin tai somen tekemistä, kun ne ovat olleet tärkeä osa elämääni jo kuluneet viisi vuotta. Mutta ehkä te nyt ymmärrätte, minkä vuoksi halu kirjoittaa ja julkaista on ollut viime aikoina vähissä.

Yllätys someloman jälkeistä kirjoitus inspiraation herättelyä näin keväisten kuulumisten muodossa. Viime aikoina olen…

… elänyt täysin rinnoin lempi vuodenaikaani. Olen nauttinut kevätauringosta ja lämmöstä, sekä hiljalleen heräilevästä luonnosta. Iloitsen valtavasti selkeistä kevään merkeistä, kuten kukkivista kirsikkapuista.

… elänyt tiukentuvien koronamääräysten kanssa. Siinä missä muu Suomi tuntuu hieman hengähtävän, ainakin meillä me hoitajat valmistaudutaan seuraavaan, mahdollisesti pahempaan, aaltoon. Teen niin tiiviisti töitä riskiryhmiin kuuluvien kanssa, että välillä ihan sydäntä kylmää ajatuskin siitä, että tämä tästä vielä pahenee. Luin juuri artikkelin, jossa kerrottiin siitä, miten tiukilla myös hoitotyötä tekevät lähihoitajat ovat ja tunnistin tekstistä monia asioita.

… yllättänyt itseni jaksamalla vaivattomasti kahdeksan kilometrin mittaisia lenkkejä. Lenkkeilen nykyään kaikkein mieluiten metsässä ja meren rannalla. Ensinnäkin se zen-tila, johon luonnossa pääsee, on jotain eufoorista. Toisekseen, epätasainen maasto pistää kropan töihin ihan eri tavalla, kuin tasainen.

… palannut treffailemaan. Pikku hiljaa ja rauhallisella tahdilla, koronaa kunnioittaen.

… kuunnellut musiikkia enemmän, kuin kertaakaan sen jälkeen, kun podcastit tulivat elämääni. Jotenkin tuntuu siltä, että nyt tarvitsen elämääni nimenomaan musiikkia. Sen tuomaa sanomaa ja tunnelmaa. Musiikin teema on ollut myös hyvin selkeää. Uusia suosikkeja musiikin saralla ovat ehdottomasti Ollie, sekä Ida Paul ja Kalle Lindroth. Tein Spotifyhin myös oman soittolistan, joka sopii erityisen hyvin tähän elämäntilanteeseen ja sitä tulee kuunneltua lähes jatkuvasti.

… pohtinut ehkäisyä. En ole enää turvallisesti pitkässä parisuhteessa, joten olen joutunut oikeasti miettimään ehkäisypuolta. Niinkin pitkälle, että varasin jopa ajan terveydenhoitajalle, jotta saan asiat eteenpäin. Tämä vähän jännittää, mutta ihan rehellisesti, haluan nauttia vapaudestani ilman pelkoa raskaaksi tulemisesta. Eniten ehkä jännittävät hormoniehkäisyn haittapuolet, mahdolliset muutokset omassa elimistössäni, unohtamatta tietenkään riskitekijöitä.

… kokannut kokeillen. Olen löytänyt uudestaan inspiraation ruuanlaittoon. Eniten odotan tällä hetkellä kesää ja salaattikautta! Tänä kesänä meillä syödään kaikenlaisia ihania salaatteja. Lauran innoittamana kokeilin esimerkiksi kukkakaali-kikherne salaattia ja se oli ihan huippu. Tekemäni satsi taipui pääruuaksi halloumin ja falafelien kanssa, sekä lisukkeeksi lautasen reunalle.

… alkanut nauttia yksinolosta. Lapset ovat edelleen minulle kaikki kaikessa, mutta nyt kun minulla on omaa aikaa, olen viimein alkanut oikeasti nauttia siitä. Tilanne tuntuu lähinnä ihmeelliseltä. Yhtäkkiä minulla on paljon, paljon enemmän vapaa-aikaa, kuin mihin olen tottunut. Olen alkanut miettiä, jos tämän maailman tilanteen helpotettua, aloittaisin säännöllisen harrastuksen. Ihan vain itseäni varten. Terapeuttini suositteli sitä lämpimästi.

… saanut uutta perspektiiviä elämään, mikä on todella virkistävää. Ihminen elää kuitenkin aina siinä omassa boksissaan ja välillä sitä tarvitaan pientä herättelyä, jotta maailman näkisi taas hieman eri tavalla. Minä olen saanut viime aikoina ennemminkin suoranaista ravistelua, kuin kevyttä herättelyä.

… aloittanut viimeisen rutistuksen tällä tämän kertaisella opintiellä. Opintoni junnasivat hetken aikaa paikoillaan minusta riippumattomista syistä, mutta nyt on sovittuna jo ensimmäinen kahdesta viimeisestä näytöstä ja loppukiri alkaa toden teolla. Sormet ristiin ja ehkä kesäkuussa kilistellään vasta valmistuneelle.