Muistatteko vielä perinteisen Viikkokatsauksen? Syksy oli sen verran hektinen, että tämä viikkokuulumisten kirjoittaminen jäi vähän vähemmälle. Mutta ajattelin jatkaa viikkokatsausta nyt siinä muodossa, jollainen se oli kaikkein pisimpään. 

Kulunut viikko on ollut melko leppoisa. Minulla oli pitkä vapaa ja sain arkiaamuina olla kotona rauhassa ennen iltavuoroja. Olen soittanut kotona suomiräppiä (mikä ei ole ollenkaan tapaistani) ja nauttinut omasta tilasta. Tyttöjen kanssa olen sitten nauttinut viikonlopusta. 

Kulunut viikko oli aavistuksen rankka, sillä meidän tytöt olivat kolme päivää varahoidossa uudessa päiväkodissa ja erityisesti nuorimmaiselle tämä oli vaikeaa. Jos saisin päättää, niin olisin vielä kotona hänen kanssaan, eikä hän olisi päivähoidossa. Mutta koska en saa, olen todella iloinen perhepäivähoitajastamme. Päiväkodin iso ryhmä ja vieraat tädit olivat introverttiluonteiselle bebelle ihan selkeästi liikaa. Ensimmäinen päivä vielä meni, mutta kahtena muuna hän oli todella itkuinen, väsynyt ja sylinkipeä. Yöt hän on nukkunut välissä. Meidän tavoite onkin ollut tarjota hänelle kotona mahdollisimman paljon syliä ja läheisyyttä, mikä tuntuu auttaneen. 

Olen tällä viikolla myös höyryttänyt vaatteita sellaisella innolla, mikä on saanut perheeni aika hämilleen. Päädyin hankkimaan höyryttimen noin vuoden harkinta-ajan jälkeen ja kuten sanottu, olen ollut aivan lapsellisen innoissani siitä. Höyryttimellä saa esimerkiksi tyttöjen vaatteista kaikki rusetit ja röyhelöt minttiin ja juuri oikeaan asentoon, koska höyry auttaa kangasta löytämään sen luonnollisen asentonsa. Eli lisää rusetteja ja rimpsuja tiedossa tulevaisuudessa. 

Perjantai oli höyrytys- ja lasten laatikoiden siivouspäivä. Taas ne mokomat ovat hujahtaneet pituutta monta senttiä. Tuntuu siltä, että kun huokaisen helpotuksesta ja totean vaatevarastoiden olevan kunnossa, lapset kasvavat yhdessä yössä yli nykyisestä koosta. 

Tällä viikolla mietimme myös mieheni kanssa millainen musta-aukko päiväkoti voi olla. Esikoiselta hävisi jäljettömiin kahdessa päivässä kumpparit, sekä kaulahuivi. Perhepäivähoidossa ei ole hävinnyt koskaan mitään. Tämä harmittaa hieman, mutta yritän ajatella positiivisesti, sillä Little E olisi muutenkin tarvinnut uudet, isommat kumppari. 

Viikonloppuna tein yhden aamuvuoron, mutta muuten nautin tyttöjen seurasta. Käytiin ostamassa uusi huivi kadonneen tilalle, leikittiin barbeilla ja katsottiin pari elokuvaa. Pikkusisko on koko ajan enemmän menossa ja tekemisessä mukana, mikä on Little E:n mielestä sekä kivaa, että kamalaa. Ehkä pian hän saa meidän kuopuksesta hyvän leikkikaverin. 

Siivosin tänään pois viimeisetkin joulukoristeet. Kokosin koristeet laatikkoon, tyhjensin kuusen, suljin laatikon ja nostin sen kaappiin, sekä kannoin kuusen ulos. Imuroin pois kuusenneulasia ja luutusin lattialta pois pihkaa. Olohuone näyttää juuri nyt jopa paljaalta ilman kuusta ja sen valoja. 

Olo on juuri nyt muutenkin hieman ristiriitainen ja tyhjä. Rakastan joulun odotusta ja joulua. Joten näin tammikuussa tuntuu hieman surulliselta, kun täytyy luopua lempisesongistani. Olo on vähän sellainen, mitä nyt seuraavaksi. Mieheni puolestaan on ihminen, joka rakastaa vuoden vaihdetta ja puhuukin siitä, miten hyvältä uusi lehti elämässä tuntuu. Hän on onnistunut vuosien varrella tartuttamaan osan tästä innostuksesta myös minuun. Alan ymmärtämään hieman paremmin tammikuuta. Vaikka en minä vieläkään ole kummoinen uuden vuoden juhlija. 

Moni on kysellyt teinkö minkäänlaisia uuden vuodenlupauksia. Lähes kaikille olen vastannut, että tavoitteeni on saada koulu loppuun tänä vuonna. Ja etten juurikaan tee lupauksia. 

Kotikin tuntuu tyhjältä ilman kuusta ja joulukoristeita. Mietin väkisinkin, että mitä seuraavaksi. Paitsi, että tänä vuonna tiedän tarkalleen mitä seuraavaksi. Ensi viikolla polkaistaan olohuoneen projekti käyntiin ja alan tyhjentämään kirjahyllyä. Seuraavat päivät meidän kotona tulee olemaan pienimuotoinen kaaos ja asunto tulee todennäköisesti muistuttamaan enemmän varastoa, kuin kotia. Odotan kuitenkin malttamattomana lopputulosta, jota olen miettinyt pitkään.