Voi sisustushepulit. Siinä oli 3-vuotiaskin ihmeissään, kun mama alkoi yhtäkkiä siirrellä kalusteita kotona. Lopulta se oli hänestä todella hauskaa ja hän alkoi pörrätä tielläni ”auttamassa”. Siirsin 

Näille sisustushepuleille oli syynsä. Me olemme nimittäin tekemässä olohuoneen kalustukseen isoja muutoksia tässä tammikuun aikana ja mietin, miten muu sisustus saadaan toimimaan. Meidän kaksiossamme aika lailla kaikki neliöt on jo käytetty hyödyksi ja muutosten tekeminen tarkoittaa yleensä jostain luopumista. Tällä kertaa harkitsin tuosta valkoisesta lipastosta luopumista. 

En pidä itseäni ihmisenä, joka kiintyisi kovasti tavaroihin, mutta lipasto on ainoa perintökalleuteni. Vaikka sillä taitaakin olla enemmän tunnearvoa, kuin rahallista. Siksi olenkin iloinen etten päätynyt myymään sitä Torissa tai Facebookissa kolmellakympillä. 

Lipaston päällä ollut sohvapöydän osanen pääsi omalle paikalle, osaksi sohvapöytää. Kerroin jo silloin, kun kirjoitin postauksen Coffee table, että sohvapöytä on kaksiosainen. Toinen osa on tähän asti toimittanut sivupöydän virkaa. Mutta nähtyäni kyseisen pöydän ihan livenä ja oikein koottuna, päätin antaa kaksiosaiselle pöydälle uuden mahdollisuuden. Ja kyllä se toimii oikein kivasti. 

Sisustushepuleilla, eli tavaroiden siirtämisellä, on todella hyvä tapa saada freesattua oman kodin ilmettä. Seuraava osuus olohuoneen muutosta on alkaa käydä tavaroita hieman läpi. Tämä prosessi hieman ahdistaa, koska allekirjoittaneella on todella paljon kirjoja ja nyt pitäisi päättää, mistä olisi hyvä hetki luopua. Fantasiakirjakokoelmani pidän, koska kyseisiä kirjoja ei oikeastaan löydy enää mistään ja itsekin olen kerännyt ne vuosien aikana antikvariaateista. Kokoelma on minun perintöni lapsilleni. Toivon mukaan myös he hurahtavat fantasiaan. Heh heh. 

Joulun jälkeen…

Tämä aika, joulun jälkeen ja aivan vuoden alussa, tuntuu aina jotenkin tyhjältä. En sano tätä sillä, että tyhjä olisi huono. Eikö sitä sanota, että luovuus tarvitsee tilaa? Tämä aika on ihan omiaan luovuudelle. Oma oloni on ainakin seesteinen, tyhjä ja odottava. Mietin, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan ja mitä kaikkea lähitulevaisuus tuo tullessaan.

Uutta vuotta me vietimme ystäviemme luona. Suurin osa ajasta meni kaaoksen hallintaan, kun saman katon alla oli neljä, vilkasta ja valikoivalla kuulolla varustettua lasta. Saatiin me onneksi napattua itsellemme myös niitä hetkiä aikuisten kesken. Kokkasimme burgereita koko porukalle ja kun lapset olivat menneet nukkumaan join yhden siiderin. Ja sain siitä krapulan. Vanhuus ei todellakaan tule yksin.

Vaikka olimme vain rennosti ystäväporukalla, halusin hieman panostaa omaan ulkoasuuni. Sitä ehtii vuodessa enemmän kuin hyvin rötvätä t-paidassa ja legginsseissä, joten uuden vuoden aattona halusin pukeutua mekkoon ja meikata. Kyseinen mekko on yksi suosikeistani. Se on Nanson ja löydetty käytettynä Zadaasta. Nanso on muuten merkki, jonka vaatteita yleensä metsästän käytettynä. Pidän merkin vaatteista valtavasti, mutta niiden hinta on minun lompakolleni hieman liian suolainen. Onneksi niitä voi löytää käytettynä.

Hiuspanta on tietysti the panta Gauharilta. Rakastan sitä. Se on ollut päässäni päivittäin, pitämässä kuritonta kuontaloani aisoissa. Se on juuri sopivan napakka päähän, eikä liu mihinkään, mutta ei myöskään tunnu epämukavalta. Harkitsen vakavasti tämän ostamista myös hiekan värisenä.

Panta | GAUHAR 

Mekko | NANSO 

Kengät | K-KENKÄ 

Minua ei haittaa loman loppuminen muuten yhtään. Niin ihanaa, kun tyttöjen kanssa onkin ollut touhuta, valokuvausmahdollisuuksien puute on ajoittain ahdistanut minua. Tytöt ovat tällä hetkellä niin vilkkaita, että iso osa meidän yhteisestä ajasta menee erilaisten katastrofien torjumiseen. Arvostan taas aivan uudella tavalla vapaita aamupäiviä, kun ehdin tekemään myös omia juttujani. Näin ollen pystyn keskittymään myös tyttöihin paremmin, kun he ovat kotona.