Heippa, pitkästä aikaa. Tässä on nyt hetki lomailtu ja otettu pientä etäisyyttä blogiin. Nyt yritän varovaisesti verrytellä sormia ja ravistella ruostetta jäsenistä. Muutamassa viikossa ehti tulla jo ikävä kirjoittamista. Mutta täytyy sanoa, että ensimmäisenä viikkona en halunnut edes ajatella blogia. Olin onnistunut ajamaan itseni täysin jonkin ratkaisevan pisteen yli. Olin aivan lukossa. Ja täytyy myöntää ettei kimppuuni hyökännyt nettikiusaaja ainakaan auttanut asiaa. 

Tauon pitäminen oli pyörinyt päässäni jatkuvasti viimeisinä päivinä ennen päätöksen tekemistä. Lopulta, kun päätin pistää läppärin kannen hetkeksi kiinni, olo oli huojentunut. 

Mikä tuntui todella ikävältä, koska rakastan bloggaamista. Se on minulle tärkeä tapa tuoda esiin luovuuttani ja on ehdottomasti pitkäikäisin projektini. Jos ei lasketa mukaan yhtä isoksi venähtänyttä roolipeliprojektia nuorempana. En halua, että siitä tulee pakko pullaa. Varsinkin, kun tämä on minulle edelleen harrastus, eikä työ. Alan ymmärtää mitä ammattibloggaajat tarkoittavat puhuessaan siitä, kuinka haastavaa on kun työ ja vapaa-aika sulautuvat niin täysin. Tästä syystä pieni breikki tuntui enemmän, kuin vain tarpeelliselta. 

Mutta se on ihmeellistä, miten luovuus alkaa virrata todella nopeasti, kunhan antaa itsensä tylsistyä. Vaikka kirjoittaminen ei heti inspiroinut, niin aloin piirtää. Luovuus löytää selkeästi jonkun kanavan, jota kautta pääsee ulos. Toivon, että osaisin jatkossa antaa tilaa niin bloggaamiselle, kuin piirtämisellekin. 

Samaan aikaan mieleeni alkoi tulvia myös postausideoita ja aiheita, joista haluan kirjoittaa. Kameran kanssa olen oikeastaan heilunut koko ajan enemmän tai vähemmän. Toki on ollut myös niitä päiviä, kun se on saanut lojua rauhassa kaapissa. Pikku hiljaa kirjoittaminenkin alkoi tuntua luonnollisemmalta. Aloin hiljakseen kirjoittaa ajatuksia varovaisesti ylös ja luonnostella joitain postauksia. Ajattelin silti lomailevani vielä jonkin aikaa. Palaisin sitten, kun ajatus bloggaamisesta tuntuisi taas luonnolliselta. 

Hei. Tulin tällä kertaa kertomaan teille, että pidän pienen tauon blogista ja palaan päätteen äärelle viimeistään heinäkuun alussa. 

Kulunut kevät on ollut monella tapaa todella rankka ja juuri nyt tuntuu siltä, että oma takki on täysin tyhjä. Kirjoittaminen ei luonnistu, enkä oikein saa kiinni postausideoistakaan. Olen kuullut monesti sanottavan, että luovuus tarvitsee tyhjää tilaa ja juuri nyt tarvitsen sitä tyhjää tilaa ajatuksilleni. 

Olen viimeisen vajaan vuoden aikana joutunut myös jakamaan omaa aikaani uudella tavalla ja blogiin käytetty aika on ollut aivan eri tavalla rajallinen, kuin aiemmin. Kun aloitin blogin olin jäänyt jo sairaslomalle raskaudenaikaisten selkävaivojen ja ennenaikaisten supistusten vuoksi. Kun äitiysloman jälkeen palasin töihin, tein vuoden osa-aikatöitä ja sitten jäin taas äitiyslomalle. Nyt minulla on ollut ensimmäistä kertaa blogin aikana kokopäivätyö, joka syö leijonanosan ajastani. Tilanne on siis ollut minulle siinäkin suhteessa uusi. Se on saanut minut miettimään postaustahtiani ja ajankäyttöäni. En kuitenkaan halua tuhlata koko lasteni lapsuutta koneen ääressä, mutta töitäkin pitää tehdä. 

Olen pyöritellyt ajatusta vapaasta jo hetken. Puoli vuotta sitten en osannut kuvitellakaan, että pitäisin lomaa blogista. Nyt se on pyörinyt jatkuvasti mielessäni. Kai se kertoo omaa kieltään pienestä tauon tarpeesta. 

En ole lopettamassa. Siitä ei kannata huolestua. Rakastan tätä liikaa lopettaakseni, mutta tuumaustauko on nyt paikallaan. Tämä on ollut alusta asti tärkeä henkireikä hektisen lapsiperhearjen keskellä, enkä ole valmis luopumaan siitä. Tämä on ollut minulle myös kanava kanavoida luovuuttani johonkin konkreettiseen. Olen kokenut mielettömiä onnistumisen kokemuksia, ahaa-elämyksiä ja päässyt kokemaan asioita, joita en olisi osannut kuvitella ennen tätä. Toisekseen olen saanut myös mielettömän upeita ystäviä tätä kautta. 

Haluan miettiä kirjoittamistani ja blogin tulevaisuutta. Olen kokenut jo jonkin aikaan, että junnaan paikoillani. Uskon, että tauko selventää ajatuksiani ja sitä, mihin suuntaan haluan blogiani viedä. Tulen varmasti tekemään muutoksia blogiin tulevan kesän ja syksyn aikana. En vain vielä tiedä millaisia. Olen kyllästynyt tähän paikallaan seisovaan tunteeseen ja jonkin täytyy muuttua. Tämän suhteen olen heinäkuussa varmasti paljon viisaampi.