Kesäkuu meni menojaan, mutta 2/3 kesästä on vielä jäljellä. Ja jos tuleva syksy on puoliksikaan yhtä lämmin kuin viimekertainen, niin tässähän on lämpöä ja kesäpäiviä jäljellä vielä vaikka kuinka paljon. Minulla alkaa olla kesäloma jo puolessa välissä, koska tänä vuonna sitä ehti kertyä vain pari viikkoa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö kesästä voisi töidenkin ohella. 

Tästä syystä päätin jakaa teidän kanssanne oman kesälistani. Tällä kertaa mietin oikeasti realistisia juttuja, jotka on meidän perheen resurssien toteutettavissa. Osa ollaan ehditty jo tehdäkin, mutta vielä on mielessä useampi aktiviteetti tälle kesälle. 

✘ Tyttöjen yökyläreissu – Viimekertaisilla arkiruokatreffeillä Heidin luona, heitettiin ilmoille ajatus yökylästä. Idea olisi, että minä ja tytöt menisimme Heidin luokse yökylään. Lapsilla olisi seuraa toisistaan ja samoin meistä aikuisista toisillemme. Tämä olisi kaikkein ihaninta toteuttaa. 

✘ Nauttia leikkipuistolounaista – Vakaa aikomukseni on hyödyntää tänä kesänä Helsingin leikkipuistojen lounastarjoilua tyttöjen kanssa. Minusta tämä on ehdottomasti yksi parhaita juttuja Helsingin kesässä. 

✘ Vieraillaan leikkipuiston altaalla – Tänä vuonna on ihan pakko päästä polskuttelemaan leikkipuiston kahluualtaalle tyttöjen kanssa. Meidän tytöillä on supersuloiset uikkarit, joita pitää päästä käyttämään. Saimme tänä vuonna viimein tilattua kivan kahluualtaan myös meidän partsille ja erityisesti kolmevuotias odottaa innolla pulikoimista. 

✘ Vierailla Suomenlinnassa – Minun on pakko tunnustaa jotain. Vaikka olen asunut jo yksitoista vuotta Helsingissä, olen tänä aikana käynyt Suomenlinnassa tasan kerran. Tänä kesänä ollaan ehditty käymään siellä jo kerran tutustumassa puolustusvoimien kesäkiertueeseen, mutta vielä olisi tarkoitus tehdä toinen retki. Postauksen kuvat ovat itse asiassa tältä meidän armeijahenkiseltä retkeltä. 

✘ Käydä terassilounailla – En minä syö ulkona edes viikoittain. Mutta tässä taannoin terassilla nautittu salaatti maistui niin hyvältä, että aion käydä nauttimassa ulkolounaasta toistekin. Parasta toki on, jos onnistun saamaan hyvää seuraa lounaalle. 

✘ Oman terassin päivittäminen – Yritän tänä kesänä hankkia jotain pientä piristystä meidän kesäterassillemme. Keskusteluissa on vilahtanut pariin otteeseen ajatus riippumatosta. Lasten mielestä olennaisin asia odottelee tällä hetkellä postista noutoa, nimittäin lastenallas. 

✘ Päivä Linnanmäellä – Meidän molemmat tytöt ovat siinä iässä, että he pääsevät Linnanmäen ilmaisiin laitteisiin hurjastelemaan. Samalla reissulla pitää ehdottomasti syödä pehmikset. Ehkä minä voisin käydä kerran ajamassa vuoristoradassa. 

✘ Retki Kallahdenniemelle – Ranta, joka sijaitsee melko lähellä meitä. Hieman ironista on, että tarvitsin somen kautta muistutuksen siitä, kuinka upea ranta meillä on aivan nurkan takana. Kiitos tästä muistutuksesta Laura. Teemme perheen kanssa ehdottomasti retken Kallahdenniemen mataliin rantavesiin. 

✘ Vierailu Löylyssä – Haluan ehdottomasti käydä tänä vuonna viimein Löylyssä. Olen suunnitellut tätä vierailua ehkä pari vuotta. Ei vain ole tullut lähdettyä. Teen tänä vuonna kuitenkin lupauksen käydä siellä. Yksin tai perheen kanssa. 

✘ Käydä kesäretkellä Porvoossa – Porvoolla on aivan erityinen paikka sydämessäni. Olen jo vuosia sanonut, että olen henkisesti porvoolainen. En ole koskaan siellä asunut, mutta nuoruusvuosinani vietin siellä paljon aikaa. Kyseinen kaupunki liittyy myös vahvasti ensirakkauteeni, joten osittain siitä syystä muistoni kaupungista ovat melko ruusunpunaiset. Nyt haluaisin viimein vuosien jälkeen tehdä sinne kesäretken. Lähtisikö Hovikuvaaja minulle kaveriksi? Tehtäisiin sellainen tyttöjen mini road trip. 

✘ Päiväksi Tallinnaan – Olemme miettineet miehen kanssa treffejä Tallinnaan. Yhteinen minireissu meren ylitse tulisi niin tarpeeseen, varsinkin tämän rankan kevään jälkeen. Me tarvitsemme yhteistä aikaa ja rauhaa. Nyt täytyy vain etsiä sopiva rako kalenterista. 

Miten ihana kesä meillä onkaan ollut tähän mennessä. Nyt on ollut juuri sopivassa määrin lämpöä, aurinkoa ja sadetta, eikä ole ollut liian kuuma. Keksin koko ajan syitä lähteä pihalle nauttimaan auringosta. Juuri nyt tuntuu myös siltä, että tuolle parvekkeelle on pakko keksiä jotain laudoituksen kaveriksi. Sen pitäisi olla jotain sellaista, joka mahtuisi tulevaisuudessa pienemmällekin parvekkeelle. Tämä seikka hankaloittaa melkoisesti tätä ulkotilan suunnittelua. Ajattelin kääntyä tässä asiassa Ikean puoleen. Sieltä löytyy taatusti jotain sopuhintaista ja sopivaa parvekkeen piristykseksi. 

En kuitenkaan aikonut kirjoittaa tällä kertaa parvekekalusteista, vaikka niillä aloitinkin. 

Ehdin blogilomallani miettiä aika paljon niin blogiani, kuin somea ylipäätänsä. En olisi vielä neljä vuotta sitten arvata, kuinka isoksi osaksi some muodostuisi omassa elämässäni. Minä, joka unohdin ennen facebookini kuukausiksi kerralla ja naureskelin instagramille. Niin se maailma ja oma ajatusmaailmakin muuttuvat. Ensimmäisen blogikokeilun jälkeen tästä toisesta tuli iso ja tärkeä osa elämääni. Rakastan kirjoittamisen ja kuvaamisen lisäksi vuorovaikutusta seuraajieni kanssa. Tämä on vain niin kivaa. 

Olen ollut jo pitkään todella tarkka siitä, millaisia blogeja ja sometilejä seuraan. Otan blogeja helposti kokeiluun blogilistalleni, mutta karsin armottomasti, jos sisältö ei sytytä riittävästi. Paras kanava blogien seuraamiseen on ehdottomasti Bloglovin. Lukemattomat postaukset pysyvät etusivulla kronologisessa järjestyksessä ja voin paneutua niihin aina, kun minulla on aikaa. Luen blogeja edelleen päivittäin, nykyään yhä enemmän tabletilta, kuin puhelimelta. Haluan nauttia blogeista samalla tavalla, kuin aikakausilehdistä. 

Arvostan blogeissa sitä, kun löytää itseään miellyttävän blogin, voi aina odottaa itselle mieluisaa sisältöä. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi sisustuslehtien sisältö voi olla todella vaihtelevaa numerosta riippuen. Välillä käsiin sattuu helmi, josta voi ammentaa loputtomiin inspiraatiota ja seuraavassa lehdessä ei ole välttämättä mitään itselle sopivaa. Hyvässä, tyylilleen uskollisessa blogissa, tätä ongelmaa ei ole. 

Instagramissa minulla on paljon tiukempi seula, sillä en halua feediini mitään sellaista, joka ei miellytä. Henkilökohtaisesti kiinnitän siellä ensimmäiseksi huomiota kauniisiin kuviin. Viihdyttävät storyt ovat toki kiva lisä, mutta minulle tämä on ehdottomasti paikka inspiroitua. Hieman samaan tapaan kuin Pinterest. 

Facebook minulla on edelleen oikeastaan vain siksi, että se on hyvä paikka markkinoida omaa blogia. Vietän todella vähän aikaa facebookissa, kun moni ryhmäkeskustelukin on siirtynyt sieltä watsappiin. 

Olen lomallani miettinyt paljon sitä, millaista sisältöä haluaisin tuottaa. Sitä kautta mietin myös, millaista sisältöä itse mieluiten luen. Blogeissakin arvostan suuresti kauniita kuvia. Mutta en pysty seuraamaan sellaista blogia, joka on pelkkiä kauniita kuvia. Täytyy olla muutakin sisältöä. Aiheiden ei tarvitse olla aina kaikkein syvällisimpiä, pinnallisetkin jutut kelpaavat. Arvostan persoonallista kosketusta kirjoittamiseen. Tekstistä puuttuu kaikki äänensävyt, ilmeet ja eleet. Joten on ilahduttavaa lukea tekstejä, joista paistaa kirjoittajan persoona. 

Tyylillisesti seuraan eniten sisustuspainotteisia lifestyleblogeja. Suosikeikseni on noussut erityisesti ne, joiden kirjoittajalla on myös pieniä lapsia. Vaikka lapset eivät olekaan blogin pääaihe, ne tarjoavat minulle tiettyä samaistumispintaa. Jokainen pienen lapsen äiti tietää mitä tarkoittaa kun lapsi vetää itku-potku-raivarit täydessä bussissa ja sisustaja äiti tietää mitä on, kun lapsi heittää bologneselautasen villamatolle. Vaikka kaipaankin välillä vertaistukea, en kaipaa joillekin perheblogeille ominaista inhorealismia. Sitä meiltä löytyy ihan riittämiin täällä kotonakin. 

Tiettyä realismia on tietysti hyvä olla. Vaikka en kaipaakaan kuvia keittiöistä, joissa tiskit lojuvat pöydillä, olen hylännyt listaltani esimerkiksi sellaisia sisustusblogeja, joissa joka postausta varten on joko uusi matto tai lipasto tai sohva. Pyrin itse sisustamaan mahdollisimman aikaa kestävästi. Meillä ei vaihdeta huonekaluja, kuten sukkia, joten sellaiset kanavat ovat aiheuttaneet minussa selkeän vastareaktion. 

Tarttumapintaa pitää olla. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja minusta on aina yhtä hienoa, kun bloggaajat kirjoittavat vastoinkäymisistään. Tiedän itse, kuinka vaikeaa on julkaista jotain todella henkilökohtaista. Vaikeista asioista kirjoittaminen saattaa antaa jollekin toiselle äärimmäisen tärkeää vertaistukea. Pintapuolisesti blogeissa näkyy paljon sitä siistittyä pintaa, joten on virkistävää, kun kirjoittaja tarttuu välillä myös niihin heikkoihin kohtiin. Jokaisen postauksen ei kuitenkaan tarvitse olla hillitöntä draamaa. 

Sisustamisen, sekä perhe-elämän lisäksi luen mielelläni asumisesta, tyylistä, ruuasta ja kosmetiikasta. Enkä seuraa pelkästään pienten lasten äitejä, joilla on nätti koti. Seurantalistaltani löytyy myös uskomattomia yrittäjänaisia, sinkkuja, pluskokoisia, hoikkia ja löytyypä sieltä myös yksi New Yorkissa asuva homomieskin. Yrittäjäjutut kiinnostavat, koske ne haastavat omaa perusduunarin ajatusmaailmaani. Tyylivinkkejä löydän kaiken kokoisilta bloggaajilta. Kosmetiikassa kuulen mielelläni kokemuksia ja suosituksia. 

Olen kirjoittanut ennenkin siitä, että minulle blogit ovat viihdettä ja hengähdystauko omasta arjestani. En halua silmieni eteen sellaista sisältöä, joka ärsyttää tai harmittaa minua. Ehkä tämän vuoksi facebook tai erilaiset keskustelufoorumit eivät ole koskaan sykähdyttäneet minua. Esikoista odottaessani kokeilin jotain äitien foorumia, mutta luikin nopeasti karkuun, kun säikähdin lynkkausmeininkiä. Facebookissa sama homma. Inhoan sitä passiivis agressiivista viestintää ja sitä, että kysymyksiin voidaan vastata arvostelemalla. Ei ole minun juttuni. Olen kokenut antoisampia keskusteluhetkiä blogien kommenttibokseissa. Ja Yodeliin en halua edes liittyä.