Juuri, kun pääsin sanomasta ettei meidän sisustuksessa tule tapahtumaan kummempia muutoksia kirjahyllyprojektin jälkeen, joudun syömään sanani. Tosin, tämä muutos ei ollut lainkaan suunniteltu ja se yllätti minut itsenikin. 

Ispired by love-blogin ihana Sanna laittoi minulle viestiä eräänä iltana. Se meni kutakuinkin näin: 

Olin silloin hakemassa lapsia hoidosta, joten vastaus oli nuivasti tätä luokkaa ”Olen kiinnostunut. Palaan asiaan myöhemmin.” Todellisuudessa hypin riemusta ja olin vähällä liukastua jäisellä tiellä. 

Bo Conseptin Lugo pöytä on nimittäin sellainen, josta olen haaveillut oikeastaan siitä asti, kun näin sen ensimmäistä kertaa Lauran blogissa. Se oli myös syy, miksi päädyin hankkimaan Ikean Vitsjö-pöydän, jossa oli vähän samaa tyyliä. Ja miksi hankin Ikean pöydän, kun olin haaveillut vuosia toisesta. Koska jo 50 € satsaus kirpaisi silloin, puhumattakaan lähemmäs 300 €, jonka tämän kyseinen sohvapöytä olisi maksanut. Vaikka taloudellinen tilanteemme on nyt parempi, ei minulla ole vieläkään varaa satsata monta sataa euroa sohvapöytään. Siksi olen ikuisesti kiitollinen Sannalle siitä, että hän tarjosi omaansa meille. 

Mieheni ei ole järin innoissaan tästä matalasta ”futonipöydästä” kuten hän sitä kutsuu, mutta lapset ovat innoissaan. Kuten sanoin, tytöillä on lupaava uran alku pöydällä tanssijoina. Minä olen tietysti aivan in love. Olen Sannalle vähintään lounaan velkaa, kunhan selviän tulevasti tiukasta työputkesta. Pöytä sopii meidän kotimme tyyliin täydellisesti, enkä voisi olla iloisempi tästä käänteestä.

Viime viikko oli aika vaiheikas. Alkuviikosta koin vielä stressiä ja tyhjän paperin kammoa blogiin liittyvien asioiden vuoksi. Stressaan harvoin, mutta kun tilanne pääsee siihen pisteeseen, niin stressaan hiukset irti päästäni. Mutta tälläkin kertaa se, että sain tehtyä päätöksen ja kerrtottua siitä, helpotti suunnattomasti. Nyt olen taas täynnä inspiraatiota. Nyt kun saisin vielä tämän flunssan nujerrettua niin, että pää toimisi taas kunnolla.

Tämä viikko on ollut esikoisellemme pitkä kuin nälkävuosi. Tytöt pääsivät nimittäin loppuviikosta tuttuun varahoitopaikkaan, jossa erityisesti 3-vuotias viihtyy. Hän kyselee jatkuvasti, koska pääsee sinne taas. Meillä on siis laskettu öitä ja päiviä siihen, että oma perhepäivähoitajamme jää lomalle. Joka aamu Little E kysyi: ”Tänäänkö me mennään sinne varahoitoon?

Viikon parhaat alelöydöt: Pyörähdin viikolla H&M Homessa. Siellä on jatkuvasti poistomyynnissä olevia tuotteita alennuksessa ja tällä kertaa löysin muutamalla eurolla kivoja pieniä juttuja. 

Meidän kuopus on tällä viikolla tehnyt hampaita. Meillä on ollut todella pitkä tauko näiden ja viimeisimpien hampaiden välissä, mutta nyt niitä tuntuu puskevan kuin sieniä sateella. Pikkuinen tekee nämä vielä täysin omassa järjestyksessään. Hänellä on ollut kauniit etuhampaat jo useamman kuukauden ja nyt ulos puskevat kaikkein kauimmaiset poskihampaat.

Pidin Little B:n vapaapäivänä kotona, jolloin hän sai hakea lohtua äidin sylistä puhkeaviin hampaisiin. Päiväunien aikaan käysiin keskustassa kukkaostoksilla, jolloin hän sai ottaa päiväunet liikkuvissa rattaissa.

Viikon hellyyttävin hetki: Kun esikoinen istuu vieressäni silittelemässä päätäni, kun itse tutisen kuumeessa sohvallamme. 

Tällä viikolla oli myös mainitsemani fysioterapeutin käynti. Fyssarin jälkeen lupasin viedä tytöt hamppareille. 3-vuotiaan mielestä se oli ihan parasta. Nyt hän haluaisi mennä joka päivä jumppaan ja hampparille.

Viikon paras lelu: Little E ihastui toden teolla Hessburgerin lastenaterian mukana tulleisiin pieniin rakennusnappuloihin, joilla voi rakentaa 3-D kuvioita. Esikoinen on istunut illat ruokapöydän ääressä rakentelemassa. 

Loppuviikosta olinkin sitten kipeänä. Torstaina oli vähän sellainen flunssainen olo, perjantaina töissä oli jo ihan kunnolla ja lauantaina lähdin sitten kesken päivän päivystykseen, kun en meinannut pysyä enää tolpillani työtä tehdessä. Sunnuntaina olinkin pelkkä tutiseva mytty sohvalla. Tytöt suhtautuivat todella hienosti siihen, että molemmat vanhemmat olivat kipeitä.

Vaikka sairastaminen onkin lasten aknssa välillä vaikeaa, on siinä puolensakin. Aika harvoin tulee nykyään otettua päiväunia kuopus kainalossa. Viikonloppuna otin kolmet sellaiset. Samalla sain huomata, miten empaattinen ja avulias pieni tyttö meidän esikoisesta on kasvanut. Hän auttaa minua jo todella paljon, jos pyydän.

Viikon paras artikkeli: Tämä löytyy Koti & Keittiö lehdestä, jossa haastatellaan lempikokkiani ja ruokavaikuttajaani Hanna Gullichenia. Artikkelissa Hanna antaa muun muassa vinkkejä toimivaan keittiöön. 

Viikon paras palvelu: Hieman old schoolisti kirjaston elokuvien vuokraus. Me ei viitsitä ottaa aivan kaikki mahdollisia suoratoistopalveluita, joten ollaan huomattu, että kirjastosta löytyy tosi kivasti elokuvia. Varsinkin Disneyn elokuvia lapsille.