Ajattelin puhua teille nyt ehkäisystä, koska siitä ei vain voi puhua yksinkertaisesti liikaa. Vaikka tämä postaus ei olekaan sellainen muista käyttää ehkäisyä – valistus, niin ehkä onnistun taas muistuttamaan kuinka tärkeää näitä asioita on miettiä.

Ennen Little E:n syntymää emme olleet käyttäneet ehkäisyä seitsemään vuoteen, koska toiveissa oli vauva. Vauvavuosien välissä käytimme kondomia, koska meidän mielestä ei ollut mitään järkeä aloittaa mitään pitkäaikaista ehkäisyä, kun toiveissa oli toinen lapsi lyhyellä aikavälillä. Meitä pelotti, miten hormonaalinen ehkäisy voisi vaikuttaa niinkin lyhyessä ajassa lapsen saamiseen, kun ensimmäisenkin kanssa oli ollut ongelmia ilman minkäänlaisia hormoneita. Kun Baby B sitten sai alkunsa, aloin jo raskausaikana miettiä ehkäisyvaihtoehtoja.

Puhuimme mieheni kanssa paljon ehkäisystä jo ennen beben syntymää. Ja koska kyseessä oli jo toinen lapsi, kyseli lääkäri suunnitelmistamme jo ensimmäisellä raskausajan lääkärinkäynnillä. Lääkärini puhui todella vahvasti kierukoiden puolesta ja sai pääni pyörrettyä, kun itse olin miettinyt kapselia. Halusimme nimittäin pitkäaikaisen ehkäisyvaihtoehdon, joka ei olisi niin työläs. Minun tapauksessa pillerit eivät tulisi kysymykseenkään, kun unohdan syödä kolmen päivän antibioottikuurinkin loppuun. En tulisi ikimaailmassa ottamaan pillereitä ajallaan. Tämän vuoksi ehkäisykapseli tai kierukka tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Koska suunnittelimme ehkäisyä jo niin hyvissä ajoin, minulla oli aikaa googlettaa. Harkitsin aluksi kuparikierukkaa, mutta totesin ettei se välttämättä tulisi sopimaan minulle. Silloin vaihtoehto olisi hormonikierukka. Aloin googlaamaan hormoniehkäisystä.

Siihen aikaan myös monessa seuraamassani blogissa puhuttiin hormoniehkäisystä, sen lopettamisesta ja oireista. Nämä erilaiset oireet saivat minut mietteliääksi. Oltuani vuosikausia masentunut, pelkäsin kaikkia niitä persoonallisuusmuutoksia, joita hormonaalinen ehkäisy voisi minussa aiheuttaa. Puhuimme tästä mieheni kanssa, eikä hänkään varsinaisesti odottanut persoonallisuudenmuutoksia, joita mahdollisesti olisi luvassa. Kaiken muun me olisimme mahdollisesti handlanneet.

Lopulta minä olin jo sopinut ajan varaamisesta kierukan laittoon, kun päätin perua koko jutun. En halunnut ottaa sitä riskiä, että kadottaisin oman itseni vain koska ehkäisy. Mieheni oli tästä samaa mieltä. Hän on juuri alkanut tuntemaan minut tällaisena, kuin nyt masennuksen jälkeen olen. Ei hän halunnut lähteä tutustumaan minuun taas uudestaa.

Klassinen, skandinavinen, boheemi ja herkullinen. Näillä sanoilla kuvailisin Maannos Kitchen & Bar’ia. Saimme Heidin ja Pinjan kanssa tilaisuuden tutustua tähän uuteen helmeen yhteistyön merkeissä.

Ensinnäkin, kun astuimme sisään ravintolaan, minulta ja Heidiltä karkasi kummaltakin suusta sellainen ihastunut, täysin spontaani älähdys. Ravintolan sisustus, joka on lahjakkaan Laura Seppäsen käsialaa, löi meidät täysin ällikällä. Paikka on ihan mielettömän kaunis.

En tiedä minkä nostaisin ykkössuosikikseni. Onko se heti eteisessä oleva pyöreä, kaunis peili, paljas, rosoinen tiiliseinä, samettituolit, kauniit valaisimet vai teollinen henki, joka ravintolan tiloissa oli pidetty. Kaikki natsasi tosi hyvin yhteen ja sisustus oli yhtenäinen, sekä mielenkiintoinen.

Jo alkukeiton aikana saimme iloksemme todeta, että ravintola ei ole vain kauniisti sisustettu, vaan myös ruoka on älyttömän herkullista. Onneksi en ole töissä millekään toiselle taholle ja voin kehua kaikkea juuri niin ylitsevuotavin ilmauksin, kuin haluan.

En ole mikään foodie, mutta kyllä minulle hyvä ruoka maistuu aina. Olen toivottoman nirso ja uusien juttujen kokeilu on minulle haastavaa. Yritän kuitenkin parhaani, sillä olen huomannut usein yllättyväni iloisesti. Monesti kasvisruoan ja kasvisten kanssa olen varuillani. Muistan liian selkeästi peruskoulun kasvisruokavaihtoehdot. Maannoksen kukkakaalikeitto oli kuitenkin niin hyvää, että mietin, miksi ravintoloissa ei ole ruualle santsiannosta. Myös pääruuaksi tarjottu lohi, perunat, sienikastike ja kasvikset toimivat ihan täydellisesti.

Jälkiruuaksi meille tarjoiltiin omenajäätelöä, joka maistui siltä itseltään. Ihan kuin olisi syönyt kylmiä omenia. Maannoksen ideologia on tehdä suomalaista ruokaa, mutta eri tavalla, kuin mihin on totuttu.

Kun sopiva tilaisuus tulee, nappaan mieheni mukaan ja kokeilen seuraavaksi Maannoksen dinneriä. Ravintola on sellainen helmi ettei minua haittaa yhtään kulkea sinne täältä toiselta puolelta Helsinkiä. Jos et ole vielä käynyt, niin käy.