Blogeissa on viime aikoina puhuttu paljon aitoudesta, kiltteydestä ja mietitty onko julkisen työn ikävä, mutta välttämätön haittapuoli ilkeät kommentit. Täytyykö asiattomuutta kestää, vain koska on päättänyt olla itse esillä?

Olen ilokseni kuullut, että meno on ollut joskus hurjempaa ja hieman helpottanut ajan kanssa. Mutta näitä ilkeitä kommentoijia löytyy edelleen. Rakentavalla kritiikillä ja ”onpa ruma naama”-kommentoinnilla on selkeä ero. Toisten ei pitäisi edes päästä julkiseksi asti. Jotkut ihmiset osaavat olla hävyttömiä ja kertakaikkisen kamalia kommentoidessaan. Olen kuullut useammistakin kauheuksista ja olen saanut itsekin oman osani näistä. Heittämällä pahin, mitä olen kuullut, oli kun joku toivoi erään bloggaajan vauvan kuolemaa. Miten joku voi kirjoittaa mitään tuollaista? Ja nyt en viitsi lähteä puhumaan nettikeskusteluista.

Välillä mietin, mikä ajaa ihmiset kommentoimaan moista. Enkä keksi mitään muuta syytä, kuin hirvittävän pahan olon. Pakkohan siinä on olla jotain taustalla.

Siitä on vajaa vuosi, kun itse olin tilanteessa, jossa halusin jättää mahdollisimman ilkeän kommentin toiselle ihmiselle. Minulla oli todella kurja olo ja käsittelin asiaa, jossa koin, että minua kohtaan oli toimittu väärin. Valvoin öitä tämän asian vuoksi ja rehellisesti sanottuna, halusin sille toiselle osapuolelle yhtä pahan olon kuin itselleni. Tiedostan, että minäkin olen vain ihminen ja tällaiset tunteet ovat inhimillisiä.

Olin jo kirjoittanut yhden ilkeän kommentin. Olin valinnut anonyymin vaihtoehdon viestin lähettämiseen. Mietin ettei kenenkään tarvitse tietä tästä, mutta saisipa tyyppi maistaa hieman omaa lääkettään. Sitten pysähdyin. Tähänkö minä olin tullut? Ihminen, jota on koulukiusattu kuusi vuotta, olen valmis tekemään saman, mitä kiusaajani tekivät minulle.

Minä ihan oikeasti pelästyin sitä, mitä olin valmis tekemään pahan oloni puitteissa. Kaipasin oikeutta ja helposusta omaan tilanteeseeni, mutta en todellakaan tulisi saamaan sitä tällä tavoin.

En lähettänyt asiatonta kommenttiani.

Minusta on tärkeää muistaa tässäkin asiassa, että me kaikki olemme ihmisiä ja ihmisillä on heikkoja hetkiä. On pahaa oloa ja tarvetta purkaa sitä. On liikaa aikaa ja seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Eteen tulee houkutuksia, joihin on helppo tarttua. Oikea ratkaisu ei ole aina se helpoin, eikä se tuo aina nopeaa lohtua. Ihmisistä kertoo paljon se, miten he reagoivat näihin houkutuksiin. Halusin tuoda esiin myös tämän puolen näistä asioista. Sen, kun olen itse miettinyt kahden vaihtoehdon välillä. Nyt kun olen omat asiani käsitellyt, olen todella onnellinen, etten alentunut kommentin lähettämiseen. Ei se olisi oikeasti helpottanut oloani. Enkä minä oikeasti halua tuottaa toiselle kurjaa oloa, vaikka hän olisi tehnyt niin minulle.

Netissä on helppoa heittää törkeyksiä anonymiteetin suojassa. Se on kuitenkin yhtä paha, kuin kiusaisi toista kasvotusten. Virtuaalisesti ei kuitenkaan tarvitse liata samalla tavalla käsiään tai menettää kasvojaan. Kommentointi voi kuitenkin olla aivan yhtä vahingollista. Koskaan ei voi tietää kuinka kipeään paikkaan osuu ja millaisen ketjureaktion voi sillä aiheuttaa. Joten jos vain mahdollista, pidetään ne mölyt, jotka eivät kestä päivänvaloa, omana tietonanne.

Mutta kuten sanoin, me olemme ihmisiä. Meillä on heikkoja hetkiä. On tilanteita, jotka vievät mukanaan ja on isoja tunteita, jotka ottavat vallan. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta meistä jokainen voi kuitenkin tehdä parannuksen. Voi pyytää anteeksi sitä mitä on tehnyt ja voi lopettaa.

Joten lopetetaan. Kukaan ei ansaitse ilkeyttä.

Väitän, että oman klassisen boheemin sisustustyylini kulmakiviä on näyttävät, rikotut tauluseinät. Näen sieluni silmin newyorkilaisen loftin, joka on sisustettu tummilla sävyillä. Yksi seinä on tiiltä ja toisella on lukuisista erikokoisista tauluista koottu leikkisä kokonaisuus. Olen todennut jo aikaa sitten, että asun sisustustyylillisesti aivan väärässä osassa maailmaa. Itseäni ei iske skandinaavisen tyylin minimalistisuus. Kaipaan runsautta, epäsäännöllisyyttä, yksityiskohtia, pehmeyttä ja klassisuutta. Onneksi voin tuoda palan sitä maailmaa kotiini.

Epäsymmetrinen, valokuvista, omasta taiteestani ja julisteista koottu tauluseinä meidän olohuoneessa, on ollut suunnitelmissani jo pitkään. Olen suunnitellut sitä ja kerännyt inspiraatiota Pinterestiin. Nyt pääsin rakentamaan tauluseinää yhteistyössä Desenion kanssa. Pääsin yhteistyön puitteissa valitsemaan printtejä meidän olohuoneeseen. Tuotteet on saatu osana yhteistyötä.

Koska olen melko boheemi, en tehnyt mitään tarkkoja suunnitelmia. Katselin seinää ja mietin vähän minkä malliset taulut seinälle sopisivat. Hommaa hieman hankaloittivat kaksi isoa taulua, jotka olin lyönyt seinälle jo vuosia sitten. Ajattelin aluksi, että kollaasi olisi parasta rakentaa niiden ympärille. Toisin kävi.

Seuraava vaihe oli valita julisteet Desenion laajasta valikoimasta. Aloitin valintaprosessin rajaamalla hakuun vain mustavalkoiset kuvat. Vaikka tavoittelenkin boheemia, epäsymmetristä ja rikottua kokonaisuutta, kaipaan harmoniaa sen verran etten lähde revittelemään väreillä. Taulukollaasin ainoat värit tulevat jatkossa yksittäisistä omista valokuvista. Mustavalkoisuus oli ainoa rajoite kuvissa. Muulla ei oikeastaan ollut väliä.

Julisteita valitessa kävi myös niin harvinaislaatuisesti, että mieheni osallistui tällä kertaa. Yleensä hän ei osoita mielenkiintoa siihen, miten sisustan. Tällä kertaa peräti kaksi julisteista on mieheni valitsemia. Kun hän kerrankin osallistui kotimme yksityiskohdista päättämiseen, en voinut olla tilaamatta hänen valitsemiaan julisteita. Avomieheni valintoja olivat iso Helsinki Map-printti, sekä Brooklyn Bridge.

Muuten minä klikkasin erikokoisia julisteita suosikkeihin melko vapaalla kädellä. Suosikeista aloin karsia ehdokkaita pikku hiljaa, kunnes jäljellä oli vain kourallinen julisteita. Sitten klikkasin ne ostoskoriin ja tilasin. Toimitus tuli tosi nopeasti ja julisteet oli pakattu niin hyvin ettei niille pääse kuljetuksessa tapahtumaan mitään. Deseniolta on myös mahdollista tilata kuviin sopivat kehykset samalla kertaa, mitä arvostan kovasti. Julisteet ja kehykset tulivat meille samalla kertaa, eikä minun tarvinnut käyttää aikaa erikseen kehysten etsimiseen. Meille tulleet kehykset olivat kaikki mustaa puuta, sillä saman tyylisiä meiltä löytyi jo muualta ostettuina.

Kotona mallasin julisteita seinälle todella vapaalla kädellä. Mietin useita eri vaihtoehtoja ja kokonaisuuksia, kunnes aloin hahmottaa sitä, miten halusin kaiken sijoittaa. Sitten aloin vain naputtelemaan taulukoukkuja paikoilleen. Kävihän siinä niinkin, etttä toinen isoista julisteista päätyi kokonaan eri seinälle. Nostin taulun hetkeksi pois seinältä, ruokapöydälle odottamaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt herkkä Hiden-juliste saa olla yksin aitiopaikalla ja tuo seinäkaistale ruokapöydän takana ei näytä niin tyhjältä.

Toinen suosikkini on ehdottomasti Beautiful Morning-printti. Rakastan julisteen henkeä ja tunnelmaa. Muut tilaamani julisteet ovat Nail Polish, Ink Embrace, Stockholm Café Norma, sekä klassinen Prada.

Yhteistyöhön kuului alekoodi teille jaettavaksi. Tämän avulla te voitte halutessanne aloittaa oma tauluseinän rakentamisen.