Asuhaasteesta puuttuu vielä kaksi osaa, mutta ajattelin jakaa tässä välissä nämä toiset Erikan ottamat asukuvat. Olin nämä päällä I love me-messuilla pari viikkoa sitten. Napattiin Erikan kanssa nopeat asukuvat ennen messuille menoa. Asu oli ihan täydellinen messuille ja päivään, jona tuli käveltyä paljon. Mikään ei ahdistanut tai kiristänyt ja näytin silti hyvältä.

Olen lähestulkoon asunut tuossa ruskeassa neuletakissa siitä lähtien, kun ostin sen Lindexin alesta. Neuletakit ovat olleet jo vuosia suosikkivaatekappaleitani. Ne sopivat asuun, kuin asuun. Viikonloppuna yhdistin kyseisen neuletakin mekkoon, jolloin ne toimivat ristiäisasuna. Mustat keinonahkalegginssit ovat niin ikään myös alesta. Olen haaveillut vastaavanlaisista melkein vuodenpäivät ja ennustan teidän näkevän tulevaisuudessa useammissa asukuvissa. Huivin olen ostanut jo pari vuotta sitten ja pidän siitä edelleen.

Huivi | SEPPÄLÄ

Neuletakki | LINDEX

Paita | LINDEX 

Legginssit | ZALANDO 

Kengät | ZADAA Second hand 

Korvakorut | H&M

Mulla on ihan jäätävä vauvakuume. Lapsihaaveet ovat todella henkilökohtaisia asioita, enkä näistä varmaan puhuisi, ellei meillä olisi selkeät sävelet tämän suhteen. Me emme, kuumeilusta huolimatta, ole yrittämässä uutta vauvaa. Jos asia olisi toisin, en varmasti puhuisi tästä.

Tämä on ihan varmasti joku hormonaalinen ja biologinen juttu, koska muistan tunteneeni samoin Little E:n ollessa saman ikäinen. Silloin kaikki oli vain paljon voimakkaampaa ja menneeseen sektioon liittyvät pelot vaikuttivat tilanteeseen myös. Pelkäsin leikkauksen vaikuttavan tuleviin synnytyksiin ja ennen kaikkea meidän lapsilukuun, joten minulla oli valtava tarve, sekä kiire saada toinen lapsi. Vauvan kaipuu tuntui ihan oikeana, fyysisenä kipuna, vaikka ensimmäinen vauvani nukkui vieressäni. Silloinkin ajattelin tunteen olevan kuitenkin pääpiirteittäin biologista. Tällä kertaa viettiä on jostain syystä paljon helpompi vastustaa. Koen vauvakuumetta, mutta olen tyytyväinen tilanteeseemme. Siksi olenkin yrittänyt ottaa kaiken irti tästä. Uskokaa tai älkää. Vauvakuume voi olla ihanaa.

Olen ollut ihan rauhassa sydän kallellaan kaikille pienille ihmisille. Hymyillyt ja vilkutellut vauvoille. Seurannut ihastellen somesta muiden raskauksia ja fiilistellyt niitä. Selannut pieniä poikavauvan vaatteita. Kyllä, minulla on nimenomaan poikavauvakuume. Olisi ihanaa saada pieni poika. Pikkuveli meidän tytöille. Miehestänikin olisi mukavaa saada poika. Hänen toiveidensa pohjana on kuitenkin paljon perinteisemmät arvot, kuin itselläni. Hän kaipaa perijää. Niin hullulta, kuin se kuulostaakin tähän maailman aikaan. Minä kaipaan sitä pientä äidin poikaa.

Nyt vauvakuumeilu on helppoa ja ihanaa, kun taustalta puuttuu kokonaan se tuloshakuisuus. Samaa ei voi sanoa ajasta ennen Little E:tä. Silloin jokainen kuukausi oli aivan kamala. Vaikkakin, seitsemässä vuodessa kipuunkin ehti turtua. Siksi otan kaiken irti tästä. Nautin lapsistamme ja nautin tästä ihanasta haaveilusta.

Muistan kuitenkin edelleen elävästi, millaista on elää vauvakuumeen kanssa ilman sitä vauvaa. Siksi haluan lähettää kaikki sympatiani niille, jotka elävät juuri nyt hyvin erilaisessa tiltanteessa.

Tänään ei muuten tennarit enää riittäneet.