Sen jälkeen minä oikeastaan istuskelin muutaman hetken teen kanssa sohvalla ja ihastelin kokonaisuutta. 

Myönnän, että jopa tällainen ei-talvi-ihminen on alistunut näiden upeiden talvi-ilmojen edessä ja todeta, tämänkin vuodenajan olevan ihan kiva. Olen elänyt vahvasti uudestaan lapsuuteni talvia Limingassa ja muistellut muun muassa tarpomisretkiä mummuni kanssa. 

Mutta huumorintaju meinaisi loppua keskiviikkoaamuna, kun yritin hangessa työntää rattaita eteenpäin. Mietin useampaan kertaan dumppaavani rattaat sinne hankeen ja jatkavani lasten kanssa pelkällä pulkalla. Eihän kukaan olisi saanut niitä edes pöllittyä sieltä hangesta. 

Viikon kovin urheilusuoritus: Työntää rattaita ja vetää samalla pulkkaa lumi-infernon keskellä. Aamut ovat pahimpia, koska silloin teitä ei ole vielä aurattu. 

Viikon paras kuninkaallisjuttu: Kasvatan täällä seuraavan sukupolven kuninkaallisfania. Little E:n kanssa on tällä viikolla kuninkaallisista ja erityisesti siitä, että Ruotsissa asuu ihan oikeita prinsessoja. Erityisen innoissaan esikoiseni oli prinsessa Sofiasta. 

Alkuviikko meni aika lailla kirjahyllyprojektin parissa puurtaessa. Me emme ottaneet huonekalujen kokoamiselle mitään aikarajaa. Sovittiin, että tehdään omalla tahdilla ja kyllä sitä kaaosta muutaman päivän jaksaa. Minulla oli maanantaina vapaapäivä, joten vietin sen ruuvimeisselin, kokoamisohjeiden, kahvin ja elokuvien kanssa. Illalla mies iski hyllyt seinään kiinni ja minä ruuvasin ovet paikoilleen. Sen jälkeen minä oikeastaan istuskelin muutaman hetken teen kanssa sohvalla ja ihastelin kokonaisuutta. 

Viikon paras äitijuttu: Kun esikoinen ravasi useampana iltana olohuoneen oviaukossa kuiskimassa ”minä rakastan sinua” ja ”hyvää yötä”. Yritä siinä nyt olla napakka ja johdonmukainen äiti, kun kolmevuotias vetelee juuri oikeista naruista. 

Viikon paras tarjous: Plantagenin ota 3 leikkokukkakimppua ja maksa 2. Tämä hullu kukkanainen hykerteli mielihyvästä, kun jonotin maksamaan kahta lilja- ja yhtä oksaneilikka nippua. 

Olin tällä viikolla myös flunssassa. Kerrankin flunssa oli sellainen supernopea. Se ilmestyi yhdessä yössä ja oli täysin poissa parissa päivässä. Jos pitää sairastaa, kaikki flunssat saisivat olla tällaisia, nopeita. Itse ainakin inhoan niitä kolmeen viikkoon venyviä nuhakuumeita, kun ei tiedä onko kipeä vain okei. 

Viikon paras tuki: Kun päivä ahdistaa, työkaverit ovat tosi hyvä tuki. Sunnuntai oli aivan hirveä päivä. Kaikki meni vähän pyrstölleen ja minua itketti vähän koko ajan. Onneksi oli työkaverit, jotka onnistuivat piristämään ja tukemaan ihan tietämättään. Tätä yhteisöllisyyttä olen kaivannut vanhassa työpaikassa. Olen todella kiitollinen työkavereistani. 

Perjantai oli jotenkin todella onnistunut päivä. Se oli viimeinen vapaani ennen työputkea. Kävin kaupungilla ja vaikka en löytänyt kuopukselle Stonzeja, kuten olin toivonut, oli todella mukavaa olla hetki itsekseen. Kävin lounaalla Harun uudessa, isommassa ravintolassa. Kävin samalla hakemassa Kicksistä sellaisen silikonisen kasvojenpesulapun, ajatuksena kokeilla miten se vaikuttaa omaan ihooni. Toistaiseksi olen tykännyt. Näistä ihonhoitojutuista tulee tarkemmin juttua kun kokeiluni etenevät. Juuri nyt ihoni voi selkeästi paremmin.

Viikkokatsaus nyt, koska mennyt viikonloppu ja tämä alkuviikko on ollut sen verran täynnä kirjahyllyprojektia etten ole ehtinyt edes avata konetta. 

Mennyt viikko sujahti ohitse hetkessä. Minulla oli pitkästä aikaa sellainen normaali, viisi päiväinen työviikko, johon kuului, sekä aamu-, että iltavuoroja. Tällaisella vaihtelulla viisi päivää on aika rankka rupeama, mutta selvisin siitä hengissä. Vaikkakin perjantaina olin aivan valmis lähtemään aamusta suoraan vapaille. 

Viikon paras terapiaistunto: Autossa, Erikan kanssa, matkalla Ikeaan. Siinä tuli puhuttua, huudettua, naurettua, vähän itkettyäkin, suojassa suljetussa tilassa. Mahdoimme olla koomisen näköisiä. Mutta taisimme kumpikin olla juttutuokion tarpeessa. Terapiaistuntoon liittyi myös vahvasti Mäkkärin Drive-in. 

Viikon paras kahvi: McDonaldsin latte yllätti minut ja Erikan aivan täysin. Toistelimme monta kertaa lyhyessä ajassa; ”Onpas hyvää kahvia.” 

Bebellä meni koko viikonloppu toipua kolmesta päiväkotipäivästä. Maanantaina hoitoon, tutulle hoitajalle meni tyytyväinen taapero. Hän oli pari päivää viihtynyt hyvin tiiviisti sylissä, mutta ei ollut erityisen itkuinen. Vaikka minulla ei ole mitään päiväkoteja vastaan, niin kyllä tälle meidän nuorimmalle sopii niin paljon paremmin perhepäivähoito. 

Eniten äitipisteitä tällä viikolla: Kun opettelin tekemään uudenlaisen letin esikoiselleni. Se oli kuulemma todella hieno ja muistutti Elsan lettiä. 

Viikon paras lapsijuttu: Kun kaivettiin isosiskon vanhoista vaatteista myös pikkusiskolle hame. Täällä on vaan tyllit hulmunneet, kun neidit ovat heilutelleet niitä musiikin tahdissa. 

Kaikilla meidän alueen yli kolmevuotiailla perhepäivähoitolaisilla on kerran kahdessa viikossa jumppapäivä. Yksi alueen hoitajista vetää isommille lapsille aamupäivällä jumppaa. Tämä on muuten yksi asia, jota arvostan perhepäivähoidossa. Että vaikka hoitajat hoitavat lapsia pääsääntöisesti omilla tahoillaan, niin kaikkea järjestetään myös yhdessä. 

Tällä viikolla jumpassa oli lajina jooga. Meidän pieni esitteli illalla aivan innoissaan oppimiaan uusia liikkeitä. 

Viikon paras ruokatoimitus: Kun mieheni työkaveri kantoi pienen pakkasemme täyteen hirvenlihaa ja kuhaa. Olen tästä todella onnellinen. Vähän vain huolestuttaa, osataanko me kokata ne arvonsa mukaisesti. 

Viikon paras sääilmiö: Lumi, jota on tullut paljon. Välillä on tuntunut siltä, kuin asuisi ihan toisessa päässä Suomea. 

Kun viikko on mennyt enemmän tai vähemmän töissä, viikonloppuna halusin antaa erityishuomiota tytöille. Lauantaina me käytiin ulkona ja kirjastossa. Little E oli innoissaan, kun pääsi ensimmäistä kertaa ikinä vähän pelaamaan kirjaston padilla. Satuin löytämään kirjastosta myös yhden lempikirjani filmatisoinnin. Elokuvan nimi on Ensemble, c’est tout – Kimpassa. Niin kirja, kuin elokuvakin ovat sympaattisia ja saavat aikaan hyvän mielen. Suosittelen, jos satutte löytämään. Minä ainakin aion lukea kirjan taas uudestaan.