Puolisoni ensimmäinen isänpäivä
0Viime sunnuntaina vietettiin isänpäivää. Puolisolleni se oli ensimmäinen sellainen. Isommat lapseni ovat isänpäivänä aina oman isänsä luona. Viime vuonna me vierailimme puolestaan puolisoni perheen luona. Meillä oli jo itseasiassa silloin pieni salaisuus, jota emme olleet kertoneet muille. Olin tehnyt sinä aamuna toisen positiivisen raskaustestin ja aloin itse uskoa siihen, että toive perheenlisäyksestä toteutuu. Nyt se perheenlisäys nukkuu tuolla makuuhuoneessa tutti poskella. Ihan uskomatonta.
Olisikoha se ollut kuukausi vai enemmän ennen isänpäivää, kun mies päivitteli ettei hän taida tänä vuonna saada vielä lapsen itse tekemää korttia. Siihen minä totesin, että herra on hyvä ja odottaa vaan. Tietenkään kolmekuukautinen ei osaa itse askarrella korttia, mutta sain minä siihen myäs hänen käden… tai siis jalanjälkensä.
Olin ostanut puolisolleni lahjaksi tohvelit, jotka olivat itseasiassa täsmätoive, sekä kasvonaamioita. Hän on nimittäin alkanut kiinnostumaan minun myötäni ihonhoidosta, jonka vuoksi halusin piristää häntä miesten kasvonaamioille. Eli siis samaa tavaraa kuin ”naisten kasvonaamioissa”, mutta pakkaus on musta.
Isänpäivä
Isänpäivänä valmistin päivänsankarille astetta paremman aamiaisen. Hän ei valitettavasti saanut nukkua mitenkään erityisen pitkään, sillä jonkun oli oltava vauvan kanssa sillä aikaa, kun minä kokkasin. Meidän aamu oli kyllä siitä huolimatta miellyttävä, vaikka emme nukkuneetkaan pitkään. Vauva tarjosi ruokarauhan hetkeksi istumalla tyytyväisenä Stokken tuolissaan. En tosin ollut saanut lautasta tyhjäksi ennen kuin hän vaati päästä syliin.
Puolen päivän aikoihin lähdettiin miehen isää vastaan juna-asemalle, sillä olimme sopineet päivälle lounastreffit hänen kanssaan. Mentiin syömään Kluuvin Oliviaan. Oltiin siellä miehen kanssa viime kesänä vähän ennen vauvan syntymää treffeillä ja ihastuttiin paikkaan. Tällä kertaa syötiin sisällä, eikä terassilla.
Ravintola on ihana ja tunnelmallinen. Tilattiin alkuun foccaciaa, jota dipattiin pestoihin ja aioliin. Simppeli alkupala, mutta niiiin hyvää. Minä otin pääruuaksi kanapastaa ja jälkiruoaksi kausijälkkärin, jossa oli jonkinlaista suklaamoussejäätelöä. Se oli todella hyvää. Kävin lusikallani myös puolison tiramisulla, mikä oli sekin ihan mielettömän hyvää. En voi muuta kuin suositella Oliviaa. Vauva otettiin ihanasti huomioon. Oltiin laitettu pöytävarauksen yhteyteen tieto siitä, että meidän kanssa tulee vaunut ja vauva. Saatiin pöytä, jonka viereen saatiin vaunut vaivatta.
Minun mielestäni isänpäivä oli onnistunut. Nautin suunnattomasti tästä nykyisestä elämästäni, jossa juhlapäivät erottuvat positiivisella tavalla arjesta. Oli ihanaa muistaa puolisoa hänen erityisenä päivänään.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Täytekakku mustikka- ja valkosuklaatäytteellä
Vihreässä mekossa ja kukkaseppeleessä ristiäisiin
Mikä auttaa jaksamaan vauva-arkea?
Sain Instagramissa (@bmhjenni) hyvän kysymyksen siitä, mikä auttaa jaksamaan vauva-arkea? Meidän vauva on nyt 3 kuukautta. Arki on asettunut uomiinsa ja tuntuu siltä, että vauva on ollut meidän kanssa jo paljon pidempään kuin vain muutaman kuukauden. Välillä arki kulkee eteenpäin todella leppoisasti ja välillä se tuntuu todella hitaalta ja raskaalta.
Meidän vauva on aika leppoisa ja helppo tyyppi. Oltiin aiemmin viikolla hänen kanssaan eräässä PR-tilaisuudessa, jonka hän nukkui alusta loppuun. Toki tilaisuus oli järjestetty sopivasti hänen aamu-uniensa aikaan, mikä helpotti asiaa. Aiempi kellojen siirto sotki meidän rytmin niin, että vauva on nyt herännyt aika pitkälti viideltä, mikä on toki vähän raskasta. Mutta nyt kerron millä keinoilla minä jaksan tätä meidän vauva-arkea.
Paljon auttaa se, että koen itse vauva-ajan pääasiassa ihanana. Nautin siitä kun saan seurata vauvan kasvua ja kehitystä tässä samalla. Minusta on kuitenkin nykypäivänä ihan asiallista sanoa, että kaikki eivät nauti lapsen vauva-ajasta. Se on hyvin intensiivistä ja sitovaa, varsinkin sille kotona olevalle vanhemmalle. Se ei tietenkään tarkoita etteikö vanhempi rakastaisi lastaan. Minä olen kuitenkin nauttinut jokaisesta lapsieni vaiheista. Koen, että kaikissa ikävuosissa on omat ihanat puolensa.
Asioita, jotka auttavat jaksamaan
Tärkeimmäki olen kokenut sen, että puhallamme kumppanin kanssa yhteen hiileen ja puhumme. Ollaan pyöritelty erilaisia skenaarioita vauvavuodesta jo raskauden alusta asti. Sen vuoksi vauvavuoteen on ollut helppo asettua. On ollut helppo rentoutua, kun tietää mitä toinen ajattelee.
Tällä hetkellä meillä on aika selkeä työnjako puolison kanssa. Minä hoidan vauvan ja hän hoitaa oikeastaan kaiken muun. Koska meillä on ollut hyvin sylissä ja lähellä viihtyvä vauva, olen ollut hänessä hyvin kiinni ja tämä työnjako on toiminut. Vauvan kasvaessa työnjako tulee taas muuttumaan. Minä tulen ottamaan taas enemmän koppia ruuanlaitosta ja muista kotiaskareista. Olen äärimmäisen kiitollinen kumppanilleni siitä, miten hän on ottanut tässä arjessa niin paljon vastuuta. Minä olen saanut keskittyä vauvaan rauhassa, ilman stressiä. Mikä on ollut ihanaa. Olen saanut pesiä tuon kolmannen kanssa kaikessa rauhassa. Se mitä hän on tehnyt ei todellakaan ole ollut bare minumum, vaan paljon enemmän.
Tämän lisäksi, koska minä herään vauvan kanssa tällä hetkellä sellaiset 4-5 kertaa yössä, ollaan priorisoitu minulle mahdollisuuksien mukaan päiväunia. Hän on käyttänyt vauvaa vaunulenkillä, vienyt isompia vauvan kanssa ja vaikka mitä, jolloin minä olen saanut ottaa pienet päiväunet jaksaakseni paremmin. Me priorisoidaan myös puolisoni uni sillä, että hän nukkuu toistaiseksi olohuoneessa. Silloin vauvan yölliset heräilyt eivät herätä myös häntä. Tämä on muuten yksi asia mistä puhuttiin raskausaikana. Molemmat haluavat priorisoida mahdollisimman pitkälle koko perheen mahdollisimman hyvät yöunet. Väsyneenä tulee herkästi niitä turhia riitoja, joten koetaan tämä tärkeäksi.
Tämän lisäksi se, että minulla on kaiken tämän lomassa myös omaa aikaa, on iso voimavara. Käyn säännöllisesti kuvaamassa Katrin kanssa ja olen saanut osallistua yksin PR-tapaamisiin. Kunhan tämä väsymys tästä helpottaa, niin haluan käydä uimassa. Olen osallistumassa tässä marraskuussa myös yksiin pikkujouluihin, joita odotan innolla.
Tämä kaikki yhdessä auttaa jaksamaan, kuin myös tieto siitä, että tämä vauvavuosi on häviävän pieni hetki tuon lapsen elämässä. Se on silmänräpäys ja hänkin on koulussa. Näin kolmannen kohdalla sen tiedostaa jotenkin erityisen selkeästi. Mikä sinua auttaa jaksamaan vauva-arjessa? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vauva 3 kk – Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu
Vauvan ristiäiset ja kastejuhla