Minulla on vauvakuume
2Minulla on vauvakuume. Se ei tosin ole mikää uusi juttu. Poden kroonista vauvakuumetta. Olen aina potenut. Olen aina haaveillut lapsista ja perheestä. Siis oikeasti aina.
Nyt vauvakuumeeni on kuitenkin erityisen kova. Asiaa ei varsinaisesti auta se, että oma somekuplani on täynnä vauvoja. Ja niitä tulee lisää. Kun yksi on synnyttänyt, niin seuraava ilmoittaa olevansa raskaana. Välillä tarve on kovempi ja välillä sen pystyy unohtamaan. Poikaystäväni on välillä helisemässä kanssani. Hän on tässä asiassa paljon pidättäytyväisempi, jos niin voi sanoa. Ei yhtä tunteella menevä kuin minä.
Lapsilukuni ei ole vielä täysi
Tiesin jo ennen eroa ettei lapsilukuni ole vielä täysi. Samaan aikaan olen yrittänyt myös valmistautua siihen mahdollisuuteen, että lapsilukuni on tässä. Koska lapsia saadaan ja koska loppujen lopuksi voin itse vaikuttaa tähän asiaan hyvin, hyvin vähän. Mutta siitä huolimatta koen, että kaipaan elämääni vielä ainakin yhtä vauvaa. Seitsemän vuoden lapsettomuus opetti kuitenkin tietynlaista nöyryyttä. Olisin surullinen, jos tämä olisi tässä. Mutta uskon, että osaan olla myös kiitollinen siitä, mitä olen saanut. Olen kaikesta huolimatta saanut kokea äidiksi tulemisen kahdesti.
Äitiys on ollut ehdottomasti elämäni hienoin ja merkittävin asia. Lapseni ovat maadoittaneet minut, antaneet minulle tarkoituksen ja kaikkein vaikeimpina aikoina, pitäneet minut kiinni arjessa. Raskaudet ja äitiyslomat ovat olleet yksiä elämäni hienoimmista vaiheista. Ja haluaisin kokea sen ajan uudelleen edes kerran elämässäni.
Lisäksi, toivoisin saavani eräänlaisen revanssin ja eheyttävän kokemuksen. Haluaisin kovasti saada lapsen ihmisen kanssa, joka haluaa olla ihan yhtä lailla mukana kaikessa, eikä yritä kontrolloida minua. Olen miettinyt lukuisia kertoja, millaista olisi saada lapsi ihmisen kanssa, joka ei tieten tahtoen halua jättää minua yksin.
Pelkäsin olevani raskaana
Armottomasta vauvakuumeesta huolimatta, säikähdin tässä kertaalleen ihan todella. Olimme olleet noin kaksi kuukautta yhdessä poikaystäväni kanssa, kun minulla alkoi tiputteluvuoto ja epämääräiset alavatsan nippailut. Kun kyttäsin menkkakalenteriani vuoto ajoittui viikkoa ennen menkkojen arvioitua alkamisaikaa. Eli periaatteessa se olisi voinut olla tiputteluvuotoa. Eli toisin sanoen se olisi voinut olla kiinnittymisvuotoa. Sain sätkyn ja menin paniikkiin.
Vauvakuumeesta huolimatta en voinut olla ajattelematta, että tällä aikataululla se olisi ihan liian aikaista. Ahdistuneisuushäiriöni heitti lisää vettä myllyyn ja itkin asiaa poikaystävälleni puhelimessa. Raskaustestit näyttivät negatiivista. Mutta koska kuukautisiini oli virallisesti vielä viikko, oli mahdollista että ne näyttäisivät sitä vielä monta päivää. Epätietoisuus oli aivan kamalaa. Tunteeni heittelivät laidasta laitaan toivon, ilon, paniikin, pelon ja ahdistuksen välillä. Tunnevaihteluilla oli väliä ehkä puoli minuuttia, joten tilanne tuntui senkin vuoksi entistä rankemmalta.
Epätietoisuuttaa, jota en meinannut kestää, kesti onneksi vain vajaat pari päivää, kunnes menkkani alkoivat reilusti etuajassa. Olin todella helpottunut kun niin kävi. Aika ei tuntunut oikealta. Vaikka loppujen lopuksi tiedän, että olisin ollut äärimmäisen onnellinen jos olisinkin ollut raskaana.
Kunhan aika on hieman parempi, haluaisin vielä vauvan ja toivon, että elämä kuljettaa minut siihen suuntaan, että sellaisen saan. Siihen asti jatkan vauvakuumeilua ja iloitsen kaikkien muiden puolesta. Lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Haluan uskoa, että rakkauteni lapsiani kohtaan riittää
1-vuotiaan kasvu & kuulumiset
Tämä postaus tulee todella reilusti kuopuksemme syntymäpäivien jälkeen, mutta marraskuiset kuvausolosuhteet yllättivät minut täysin. Kuten joka vuosi. Nyt kuitenkin katsotaan, miten meidän yksivuotias on kehittynyt. Ehdin myös saada tätä postausta varten mitat neuvolasta.
♡ Nukkuminen
Meillä nukutaan pääsääntöisesti hyvin ja omissa sängyissä, mistä olen todella onnellinen. Yömaidot tekivät noin kuukauden mittaisen paluun tässä syksyllä, mutta nyt nekin ovat jääneet pois. Eikä niitä oteta takaisin. Yleensä meillä nukutaan rauhassa ihan aamuun asti, mutta välillä täytyy nousta laittamaan tutti vauvan suuhun. Välillä otan beben viereen nukkumaan. Ja välillä me valvotaan pari tuntia ihan beben huvin ja urheilun vuoksi, mutta noin 75% ajasta meillä nukutaan hyvin.
Päiväunia hän nukkuu edelleen kahdet, mutta aamupäivän unet ovat lyhentyneet noin puoleen tuntiin. Kohta nekin jäävät varmasti pois.
♡ Syöminen
Beben ruokahalu ja aterioiden annoskoot ovat kasvaneet selkeästi. Kaikki menee ja hyvällä ruokahalulla. Tällä hetkellä kaikki mitä tarjotaan maistuu ilman epäluuloja ja nirsoilua. Vuoden iässä me olemme siirtyneet hänen kanssaan sellaiseen vähäsuolaiseen ruokavalioon. Minä yritän tuoda ruokaan makua muilla mausteilla, mutta mieheni suosii suolaa enemmän. Mitään supersuolaista meillä ei kokata ollenkaan.
♡ Puhe
Sanavarasto on edelleen kovin pieni. Tähän mennessä olemme kuulet vain ”äidin” ja ”ein”. Hän harjoittelee kuitenkin koko ajan puhetta ja osaa kyllä toistaa joitain helppoja tavuyhdistelmiä, kuten ”kakka”. Toistaiseksi höpöttely on erilaisia äännähdyksiä, tavuja, maiskauksia ja pärinöitä. Mutta Little E:lä puhe lähti kulkemaan myös aluksi hitaasti, mutta kun sanoja alkoi tulla, tahti vain kasvoi.
♡ Liikkuminen
Siinä missä puhe etenee hitaasti, liikkuminen on todellakin mennyt eteenpäin. Bebe kävelee ihan sujuvasti ja kiipeää myös. Hän myös ”juoksee” sellaista taaperojuoksua, joka on kuitenkin enemmän pikakävelyä, kuin juoksuaskelia. Hänen suosikkipaikkojaan kotona ovat sohva ja isosiskon sänky. Niillä hän kiipeilee mielellään ja menoa on lähes mahdotonta hillitä, jos meinaa vauvan hereilläolon aikaan pystyä tekemään muutakin. Vauva nimittäin kiipeää sohvalle heti kun hänet nostetaan sieltä alas. Nyt hän on onneksi huomannut, että sohvassa on reuna ja sitä pitää varoa. Tämä helpottaa meidän vanhempien työtä valtavasti.
♡ Kasvu
Minulle on jäänyt ensimmäisistä kuukausista päälle huoli siitä, ettei bebe kasva kunnolla. Onneksi tämä huoli on osoitettu monta kertaa aiheettomaksi. Kuopuksemme kasvaa juuri niin, kuin pitää omilla käyrillään. Me olemme käyneet neuvolassa viimeksi heinäkuussa, eli neljä kuukautta sitten. Silloin bebe oli 68 senttiä ja painoi 7755 grammaa. Nyt Hän oli 76,5 senttiä pitkä ja 8815 grammaa. Ruumiinrakenteeltaan hän on pitkä ja hoikka, joten kasvua on tullut siihen nähden juuri oikealla tavalla. Käyrä on tasoittunut hienosti.
♡ Parhaat
✗ Bebe viihtyy mainiosti hoidossa ja menee sinne mielellään. Iltapäivisin hän juoksee meitä vastaan leveästi hymyillen ja sen jälkeen karkuun ihan yhtä leveästi hymyillen.
✗ Pikkusiskolla on rytmi veressä, kuten Little E:lläkin. Biisien ensitahdit saavat pään keinumaan ja pienen pyllyn sheikkaamaan. En tiedä, mistä he ovat perineet rytmitajunsa sillä minulta se ei ole tullut.
✗ Beben suosikkileikki on kerätä tavaroita pieneen leikkiämpäriin ja heitellä niitä sitten pois sieltä. Tätä hän tekee ja toistaa aina, kun mahdollista.
Sellainen on meidän vuoden ikäinen bebe. Hän on melkoisen hurmaava tapaus.
