Otsikko sen kertoo. Meille tulee vauva. Eli meidän perhe kasvaa hienäkuussa pienellä, mikäli kaikki menee hyvin. Olo on tällä hetkellä hyvin toiveikas, vaikka raskaus on vielä aivan alussa. Kun kirjoitan tätä postausta, meneillään on päivät 4+5. Eli asiasta ymmärtävät tietävät, että meneillään on viides raskausviikko.

Halusin kuitenkin kertoa uutiset jo nyt, sillä haluan jakaa kanssanne koko tämän tulevan matkan. Oli se sitten millainen tahansa. Olisin itseasiassa halunnut puhua jo yrittämisestä. Mutta päädyimme kuitenkin yrittämään siitä juurikaan kertomatta, koska emme olisi tässä vaiheessa välttämättä jaksaneet uteliaita kysymyksiä siitä joko on tärpännyt.

Yrittämiseen on liittynyt todella paljon epävarmuutta ja pelkoa. Koronarokotteet ja sairastamani korona sekoittivat kuukautiseni ja kiertoni niin totaallisesti, että pelkäsin niiden vaikuttaneen myös hedelmällisyyteeni. Huojennus oli suuri, kun ovulaatiotestiin piirtyi ensimmäisen kerran kaksi viivaa.

Me itseasiassa luulimme, että raskaus onnistui jo viime kierrosta. Minulla oli nimittäin oireita ja kuukautiseni olivat kymmenen päivää myöhässä. Tämä päättyi kuitenkin lopulta vuotoon. Olin silloin aivan maassa. Vietin kokonaisen päivän sängyssä masentuneena. En tiedä mikä valeraskaus oli kyseellä, mutta olin aivan varma siitä, että olin raskaana.

Tämän kertainen raskaus ei kuitenkaan ole valeraskaus, sillä neljä testiä ovat nyt näyttäneet positiivista. Menemme varmistamaan raskauden vielä varhaisultraan, jotta voimme olla siitä varmoja.

Mutta minusta on ihana toivottaa teidät mukaan tälle matkalle. Iloitsen nyt ja suren sitten, mikäli siihen tulee aihetta. Vauva on todella toivottu ja koko perhe odottaa häntä innolla.

Terkuin,

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Tämä on aivan ihana vaihe

Lisäävätkö lapset onnellisuutta?

Tunteiden vuoristorataa

Ajatuksia lapsen yrittämisesta ja lapsettomuudesta

Kesän lapsivapaa osuus alkoi

Me ollaan nyt oltu kumppanini kanssa yhdessä ihan vähän reilu puoli vuotta. Tavattiin kasvotusten noin kuukausi ennen sitä ja sitä ennen ehdittiin jutella Tinderissä kaksi tais kolme viikkoa. Meillä ei ole yhteistä historiaa vielä vuottakaan. Elämme siis vahvasti kuherruskuukautta. Silti tähän suhteeseen on mahtunut muutamia kriisejä. Minulla oli kolmenkuukauden kriisi, jolloin minua ärsytti ja kiukutti ihan kaikki. Minulla on tullut ennenkin ihmissuhteissani kolmen kuukauden kriisejä, mutta tällä kertaa siitä päästiin oikeasti yli, eikä suhde päättynyt niinkuin 98 % mun tapauksissa. Sen lisäksi olen joutunut pohtimaan kokonaan uudelleen omaa seksuaalisuuttani.

Miten meillä menee nyt?

Tällä hetkellä meidän parisuhteessa on meneillään aivan ihana, seesteinen vaihe. Opetellaan tätä yhteiseloa täällä minun luonani. Toki niin, että kumppani käy välillä omassakin kodissaan. Mutta hän on ollut suurimman osan ajasta minun ja meidän kanssa. Mikä on ollut aivan ihanaa. Olen ilokseni huomannut, että ainakin introvertti minä olen sopeutunut aika hyvin siihen, että joudun jakamaan elintilaani myös toisen aikuisen kanssa. Myös lapset ovat ottaneet kumppanini avosylin vastaan. Toki tiettyä rajojen testaamista on havaittavissa, mutta se on täysin normaalia.

Toki kumppanillani taitaa olla astetta isompi sopeutuminen tähän. Minä olen asunut toisen kanssa ennenkin, mutta kumppanini hyppää täysin kylmiltään tähän meidän perhearkihässäkkään. Siinä on ihan varmasti aivan erilainen sopeutuminen, kuin minulla. Olen kuitenkin iloinen ja ylpeä siitä, että hän haluaa oikeasti lähteä tähän.

Itse parisuhteessa meillä menee todella hyvin. Meillä on hyvä seesteinen vaihe suhteessa. Meillä on äärimmäisen hyvä keskusteluyhteys, osataan laittaa toisemme etusijalle ja vietetään aikaa yhdessä. Osataan kuitenkin antaa toisillemme tilaa myös. Minusta tuntuu, että me ollaa oikeasti todella hyvässä pisteessä. Siinä seksissäkin löytyi lopulta balanssi, kun olin ensin kriiseilyni kriiseillyt. Seuraavaksi suunnataan kohti sitä yhteen muuttoa.

Tällä hetkellä puhututtaa: vauva

Olen kertonut aiemminkin, että koen itselläni olevan tähän tietty aikataulu. En siis voi odotella ihan loputtomiin ja meillä on kummallakin toive perheen kasvattamisesta. Tällä hetkellä meidän perheeseen kuuluvat minun lapseni, koska minulla niitä on jo kaksi entuudestaan. Hänellä ei ole. Joten tällä hetkellä puhututtaa se että milloin? Ja yksi vai kaksi? Itse olen krooninen vauvakuumeilija, joten minä tuskin sanoisin ei neljännellekään. Tällä hetkellä tosin kolme on se, joka tuntuu turvalliselta.

Toki, voisihan olla, että emme koskaan ole edes niin onnekkaita, että saisimme yhteisen lapsen. Sitähän ei etukäteen voi edes tietää.

Nyt me keskitytään tähän hetkeen ja nautitaan tästä ajasta kaksin. Tai oikeammin nelistään. 😀

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Kun kaikki kyselevät onko minulla endometrioosi

Ensimmäinen parisuhdeloma

Yhteen muuttaminen

Nyt se on varmaa!

Narsistisen suhteen kaavan ymmärtäminen auttoi minua antamaan anteeksi itselleni