Niiden pienten hetkien tärkeys
0Ajattelin aluksi kirjoittaa meidän retkestä Tuomaan markkinoille ja joulukoristeita ostamaan. Siitä miten kivoja hetkiä meillä oli. Mutta ajattelin olla lopulta hieman rehellisempi ja muistuttaa samalla lempeydestä. Sillä todellisuudessa retki oli aika kaoottinen ja sisälsi useamman hermoromahduksen (lasten ja aikuisten). Ainoa, joka taisi olla lähes tyytyväinen koko retken ajan, oli vaunuissa pötköttelevä vauva.
Kun kaikki ei mene suunnitellusti
Meillä aikuisilla oli melko ruusuiset mielikuvat tästä joulunalusajan retkestä, jolloin käytäisiin tunnelmoimassa Tuomaan markkinoilla ja jouluikkunalla ja lopuksi käytäisiin valitsemassa lapsille joulukoristeet. No siis, hommahan lähti takkuamaan jo kotona, kun yksi lapsista löi jarrut täysin päälle ja kieltäytyi lähtemästä koko retkelle. Tämä oli ainoa viikonloppu joulukuussa, jolloin kaikki kolme lasta ovat meillä, joten retken siirtäminen ei oikein ollut vaihtoehto. Ajateltiin, että pienellä patistamisella tämä lähtisi tästä ja lapsi olisi joka tapauksessa iloinen kun tulee mukaan. No, hermot meinasi mennä, kun yksi lapsista makasi jossain vaiheessa x-asennossa lumipenkassa ja kieltäytyi liikkumasta. Tässä vaiheessa oltiin päästy 100 metrin päähän kotoa.
Lasten kanssa meneminen on välillä todella intensiivistä. Joskus tulee niitä hetkiä kun kaikki sujuu kuin vettä vain ja sitä sitten ihmettelee, miten kaikki olikin näin helppoa. Sitten on niitä päiviä, kun lähes kaikki takkuaa. Tämä retkipäivä oli yksi niistä. Kun pääsimme kotiin, me aikuiset huokaisimme kumpikin helpotuksesta ja tilasimme katraalle ruokaa, jotta saisimme levätä.
Ne ihanat mikrohetket
Siitä huolimatta päivään mahtui monen monta todella hyvää mikrohetkeä. Se hetken rauha, kun lapset saivat viimein ruokaa nenän eteen. Jännitys juuri ennen karuselliin pääsyä. Kun nautittiin kuumaa kaakaota rauhassa ja vauva potkutteli vieressäni sohvalla. Sen miten lapset osoittelevat kaikkea, mitä näkevät jouluikkunan takana. Innostuksen, kun hän esittelee kaunista joulukoristetta minulle. Kun metrossa toinen isommista kaivautuu kainalooni. Näitä mikrohetkiä minä tulen muistelemaan ensi vuonna. Mietin ettei se reissu ollutkaan hullumpi.
Lasten kanssa asiat eivät aina mene niin kuin on itse mielessään haaveillut tai suunnitellut. Mutta se ei tarkoita, että asiat menisivät jotenkin huonommin. Jos vanhemmuus on minulle jotain opettanut niin sietämään sitä, että asiat eivät mene suunnitellusti. Se on ollut minulle vaikeaa jo teini-ikäisenä. Perhe-elämä on täydellistä siedätyshoitoa tähän.
Mietitään ja muistellaan niitä hyviä hetkiä. Lapset harjoittelevat tunnetaitojaan ja tunnesäätelyä, joten niitä metldowneja tulee ja menee. Tartutaan mieluummin siihen kaikkeen hyvään. Ihanaa päivää just sulle!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kolmas lapsi – Kolmatta kertaa äiti
Ensi viikolla uuteen arkeen kiinni
Miten meidän parisuhde voi vauva-arjessa?
Postaus, joka minun on pitänyt kirjoittaa jo hetki. Meillä on miehen kanssa kuukauden päästä toinen yhteinen vuosipäivä ja tässä kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua melkoisesti. Vuosi sitten muutettiin yhteen ja samoihin aikoihin tehtiin myös positiivinen raskaustesti, jonka seuraus on parhaillaan vaunulenkillä isänsä kanssa. Viimeinen vuosi on siis ollut monella tapaa melkoista vuoristorataa. Yhteenmuutto aiheutti melkoisen kriisin ja raskausaikana en ollut ehkä se kaikkein rauhallisin ihminen. Ollaan nyt muisteltu, että kiihdyin parhaimmillani nollasta kolmeensataan sekunnissa. Mutta juuri nyt meidän parisuhde voi paremmin, kuin hyvin.
Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi. Elämässäni kaikki on todella hyvin, mistä olen äärimmäisen kiitollinen. Meidän parisuhde voi myös paremmin, kuin kertaakaan aiemmin. Ollaan puhuttu siitä miten onnekkaita me lopulta ollaan. Ja lopulta, vaikka omassa elämässäni on tapahtunut myös paljon pahaa, en olisi tässä hetkessä, ilman sitä kaikkea. Koen olevani juuri nyt juuri oikeassa paikassa. Lisäksi, ilman kokemaani lähisuhdeväkivaltaa, kaikkia niitä toksisia suhteita ja lopulta päätöstä siitä, että ansaitsen parempaa, en välttämättä osaisi arvostaa nykyistä kumppaniani. Siitä toksisen rakkauden kehästä piti todella opetella eroon.
Hormonit tasapainossa
Viimeinen vuosi on ollut itselleni todellista hormoneiden vuoristorataa. Miehet tuskin tulevat koskaan ymmärtämään sitä, mitä on olla nainen ja elää hormonisyklissä. Olen käynyt vuoden aikana läpi muun muassa haluttomuuden ja nyt huomaan halujen taas kasvaneen. Oma puoliso alkaa näyttää puolen vuoden jälkeen taas todella haluttavalta. Mikä on ihanaa!
Meillä oli haluttomuuden ohessa läheisyys myös aika nollissa. Loppuraskaudesta ja imetyksen alkuvaiheessa olin hyvin tarkka omasta tilastani. En sietänyt kosketusta lainkaan. En halunnut muita iholleni, kun omissa nahoissa oleminen tuntui vaikealta. Nyt halailu tuntuu taas aivan ihanalta ja sitä kaipaa monta kertaa päivässä. Huomaan myös ikävöiväni kumppaniani hänen ollessa töissä. En olisi uskonut, että näinkin voi olla.
Vuosien ajan haaveilin jostain tämän kaltaisesta. Sinkkuna ollessani, samaan aikaan, kun kaipasin suhdetta, tuntui mahdottomalta päästää ketään tällä tavalla omaan tilaan. Nyt saan elää todella hyvässä suhteessa ja jakaa arkeani uskomattoman ihanan ihmisen kanssa. Meillä on myös todella hyvä puheyhteys, josta olen kertonut aiemminkin. Alan todella ymmärtää niitä, jotka sanovat, että pitkän suhteen salaisuus on puhuminen. Pystytään kumpikin sanoittamaan omia tunteita ja fiiliksiämme.
Minulla on mielessä myös postaus aiheesta parisuhde ja ura, jos teitä sattuu tällainen kiinnostamaan. Puolisoni on nimittäin ollut aivan uskomaton tuki minulle, kun rakennan tässä meidän uusperhearjen ohella omaa uraani. En voisi olla kiitollisempi hänelle tästä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Miten sitä seksielämää on elvytetty kuivan kauden jälkeen