Äitienpäivän viettoa ja arkisia kuulumisia
0Hei ihanat! Minun piti pitää vapaata, koska olen tehnyt tässä viimeaikoina vähän liian pitkän putken töitä. Vaikka saankin tehdä nykyään mielettömän kivaa työtä, niin selkeästi pitkät putket tässäkin ottavat voimille. Joten nyt pienen levon jälkeen taas uudella innolla eteenpäin.
Ulkona on viimein kevät! Kävin tänään aamulla ihanalla aamulenkillä. Päälläni ei ollut ihan hirveästi vaatetta ja silti minulla oli koko matkan ajan miellyttävän lämmin. Totesin, että jatkossa yritän käydä itse aamulenkeillä mahdollisuuksien mukaan. Totte vie yleensä aamuisin eskarilaisen, joten minulla on siinä mahdollisuus aamulenkille. Sillä saa tosi kivan startin päivään. Aikanaan, kun olin yksin lasten kanssa, kävelin päiväkodilta aamuisin kotiin, mikä oli noin 45 minuutin lenkki. Nyt muistelen jopa vähän kaihoisasti tuota aikaa. Mutta nyt minulla on mahdollisuus aloittaa aamulenkit uudelleen.
Kamera mukaan
Päätin tässä, että alan pitämään kameraa enemmän mukana arjessa ja kuvaan niitä ihan arkisia tilanteita. Kuvaan paljon, mutta varsinkin viime aikoina on tullut kuvattua lähinnä kaikkea työhön liittyvään ja niiden arkisten hetkien tallentaminen on jäänyt vähemmälle. Haluan kuitenkin kuvata myös meidä perhettä. Lapset ovat vain hetken aikaa pieniä ja haluan tästä ajasta muistoja mahdollisimman paljon. Joten kamera mukaan!
Meillä oli aivan ihana äitienpäivä. On ihana huomata, että tässä pikkuhiljaa saan vanhojen, kurjien juhlapyhämuistojen tilalle uusia ja parempia. Olen ollut monena hetkenä äärimmäisen kiitollinen tästä perheestä, jonka olen lopulta saanut. Minulle mikään tästä ei ole ollut itsestäänselvyys. Olen kokenut niin lähisuhdeväkivaltaa, kuin lapsettomuutta, joten se että meillä on jotain näin ihanaa, tuntuu ihmeeltä.
On häkellyttävää, että tämä oli minun ensimmäinen äitienpäiväni kolmen lapsen äitinä. Kolmen! Uskomatonta. Kaksi vuotta sitten en olisi voinut edes kuvitella tätä tilannetta. Vaikka oltiin silloin jo Toten kanssa yhdessä, tämä tulevaisuus tuntui vielä kaukaiselta. Nyt meillä on yhteinen perhe. Totte on ottanut nuo vanhemmat lapset siipiensä suojaan ja meillä on myös yksi yhteinen pieni.
Keskustelua ja toiveiden sanoittamista
Me oltiin puhuttu Toten kanssa tulevasta äitienpäivästä etukäteen. Uskon nykyään vahvasti puhumiseen. En odota yllätyksiä, enkä pakota Tottea arvailemaan, mitä toivon. Kerron kaikesta avoimesti. Samoin toivon hänen tekevän. Tämä säästää täysin turhilta pettymyksiltä ja riidoilta. Ihan samalla tavalla me sovittiin aikanaan myös kosimisesta. Eikä keskustelu ole missään nimessä tappanut romantiikkaa suhteestamme. Päin vastoin uskon sen lisänneen sitä. Totte ehti valmistautua tulevaan päivään hyvin, kun minä muistutin häntä ja oltiin suunniteltu brunssi yhdessä.
Meillä oli brunssipöydässä kreikkalaisestajugurtista, mustikoista ja granolasta tehty banana split, mielettömän hyvä fetapiirakka, smoothieta ja croisantteja. Pöydässä oli myös marjoja, mutta ne katosivat aika nopeasti lasten suihin.
Minun hommani oli leipoa kakku. Kuten aina, koska raskastan leipomista. Kokeilin tällä kertaa vintagekakun leipomista. Koristelussa oli melkoinen homma ja totesin lopulta, että yksinkertaisemmat kakut ovat enemmän oma juttuni. En välttämättä lähde ihan heti leipomaan uutta vintagekakkua. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kokeilin.
Me myös ostamme toisillemme lahjat äitien- ja isänpäivänä. Toten rakkauden kieli on lahjat ja minä yritän parhaani mukaan puhua sitä. Hänelle lahjan kuuluu olla tarkkaan mietitty ja sellainen joka osoittaa toisen ajattelua ja tuntemista. Itselläni tämä rakkauden kieli ei ole yhtä vahva, mutta kuten sanoin, yritän puhua sitä. Näin ollen sain lahjan myös Totelta lasten lisäksi. Totte oli ostanut minulle Vorssa Inkiltä tosi kauniit korvakorut.
Iltapäivällä lähdettiin vielä koko porukalla Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Isommat saivat pyöräillä ja me käveltiin perässä. Syötiin puistolla jäätelöt ja nautiskeltiin lämpimästä illasta. Harmi, että läheinen leikkipuisto on edelleen remontissa ja joudutaan odottamaan sen aukeamista tovi jos toinenkin. Kirsikkapuisto riitti onneksi tällä kertaa.
Äitienpäivä oli kaikin puolin aivan ihana. Vaikka päivä oli erityinen, siihen mahtui ne perus lapsiperhejutut. Vauvan päiväunet, isompien nahistelut, ruuan laittaminen, leipominen ja aamusta myös minun ja Katrin kuvaukset. Mutta olen useasti sanonut, rakastan meidän arkea. Nautin joka hetkestä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Pääsiäinen aikuisten ja vauvan kesken
Lapsettomien lauantai ja äitienpäivä
Viikonloppuna vietetään lapsettomien lauantaita ja sunnuntaina äitienpäivää. Kumpikin päivä on itselleni merkityksellinen. En ole puhunut siitä kovinkaan usein, mutta sain toivoa, yrittää ja odottaa esioikoistani seitsemän vuotta. Tarinani ei ole se perinteisin. Vaikka lasta yritettiin vuosien ajan, tarinani ei ole se kaikkein perinteisin ja minulla ei ole takana lapsettomuushoitoja. Olo oli noina vuosina ajoittain melkoisen epätoivoinen. Esikoiseni tuntui taivaan lahjalta ja oli todella vaikeaa uskoa, että sain kokea äitiyden. Ja vieläpä kolme kertaa.
Olen ihan aina halunnut olla äiti. Monet lapsuuden haaveet ovat tulleet ja menneet, mutta äitiys on ollut ja pysynyt. Minulla on ollut myös kiire olla äiti. Sen vuoksi jätin ehkäisyn pois jo 19-vuotiaana. Silti sain odottaa toiveeni toteutumista. Minun, jonka tarinassa on peräti kolme onnellista käännettä, on äärimmäisen helppoa sanoa ”niin oli tarkoitettu”, mutta siltä itsestäni tuntui. Minusta tuli äiti vasta kun olin siihen aidosti valmis. Mutta kuten sanoin, minun on helppo sanoa ja uskoa näin. Se joka kamppailee tällä hetkellä tyhjän sylin kanssa, ei varmasti voi ajatella lainkaan samalla tavalla.
Toivon kaikkea hyvää ja lempeyttä jokaiselle, jolle tuleva viikonloppu tulee olemaan vaikea.
Kipeitä muistoja
Tänä päivänä odotan tulevaa äitienpäivää. Uskon ja tiedän, että siitä tulee ihana. Mutta alitajunnassa on edelleen ensimmäisen äitienpäiväni muisto. Muistan odottaneeni sitä valtavasti. Se oli minulle merkittävä päivä. Olin ensimmäistä kertaa äiti, äitienpäivänä. Mutta lopulta se oli päivä muiden joukossa. Ainoa mitä sain, oli sanallinen ”hyvää äitienpäivää”-toivotus. Muistan kuinka pidättelin koko päivän itkua.
Moneen vuoteen nämä kyseiset päivät eivät olleet ensimmäistä parempia. Sitten, viimeisen viiden vuoden aikana, niistä on tullut hiljalleen toinen toistaan parempia. Viime vuonna puolisoni pisti parastaan, mistä olen äärimmäisen kiitollinen. Sen myötä uskallan oikeasti odottaa tulevaa.
Tiedän, että äitienpäivässä ei ole kyse lahjoista tai hienoista puitteista. Mutta koen, että siihen liittyy kuitenkin huomioiminen ja toisen muistaminen. Toki, kaikilla ei ole sitä toista ihmistä rinnallaan, joka muistaisi. Mutta tämä on minun kokemukseni. Samalla tavalla minä olen järjestänyt isänpäivämuistamisia vuodesta toiseen.
Sydämessäni on läikähdellyt lämpimästi, kun olen kuunnellut Toten puheita äitienpäivästä. Enkä voisi olla kiitollisempi ja onnellisempi hänestä. Kuten sanottu, en odota suuria, mutta se, että minun tärkeäksi kokemani päivä huomioidaan, tuntuu minusta tärkeältä.
Lempeyttä tulevaan viikonloppuun. Erityisesti niille, jotka sitä erityisesti kaipaavat.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit