Loppukesän kuulumisia
2Hei ihana! Toivottavasti elokuu on lähtenyt osaltasi hyvin liikkeelle. Ensimmäinen kouluviikko on takana ja kesälomat ovat ohi. Ensimmäisistä koulupäivistä on selvitty. Näihin päiviin on liittynyt todella isoja tunteita. Minä en itkenyt aamulla koulun pihalla, mutta itkin kun lapsi käveli päivällä ulos koulun ovista, ylpeä, iloinen hymy huulillaan. Minun iso, pieni lapseni. Kotimatkalla hän kertoi kaiken juurta jaksaen.
Mietin vain sitä, miten lapset ovat meillä vain lainassa ja miten pikku hiljaa he etääntyvät meistä ja itsenäistyvät. Meillä on suuri kunnia kulkea mukana matkan alussa ja auttaa heitä siinä. Aikanaan he elävät sitten omaa itsenäistä elämäänsä. Tämä on ollut vain yksi harppaus kauemmas meistä.
Töölönlahden uusi leikkipuisto
Kesäloman viimeiset päivät vietettiin enemmän ja vähemmän yhdessä. Monen muun helsinkiläisen perheen tavoin kävimme tutustumassa Töölönlahden uuteen leikkipuistoon. Se sijaitsee aivan Finlandiatalon takana, vähän matkaa eteenpäin Oodista.
Tämä leikkipuisto oli lasten mieleen. Eikä vähiten siksi, että siellä oli mahdollisuus lutrata vedellä. Puistossa oli useampi piste vesileikkeihin, joten suosittelen vaihtovaatteita mukaan. Toki näillä säillä kesä kuivasi sen, minkä kastelikin.
Tämä leikkipuisto oli todella ihana ja etenkin meidän lasten mieleen. Niin isot lapset, kuin taaperokin nauttivat vesi ja hiekkaleikeistä. Isompia tosin vähän alkoi harmittaa, kun pikkuveli olisi halunnut olla mukana leipomassa mutakakkuja ja te voitte arvata mitä se loppujen lopuksi tarkoitti.
On ollut super ihanaa, kun Helsingissä on pikku hiljaa alettu panostaa leikkipuistoihin. Niissä tulee kuitenkin vietettyä aika paljon aikaa näin pienten lasten vanhempina. Ja kesällä parasta ajanvietettä lasten kanssa on nimenomaan erilaisissa leikkipuistoissa vierailu.
Söpöjä asioita
Viime aikoijen kuuman kosteat päivät saivat minut hankkimaan viuhkan. Olen siis haaveillut sellaisesta jo viime kesänä, kun raskaana ollessa kuumuus otti todella voimille. Tänä kesänä toteutin tämän kahden euron haaveen. Löysin oman viukani Tigerista. Samalla bongasin sieltä kaksi älyttömän söpöä mukia. Toisessa oli kirsikoita ja toinen oli tissi-muki. Kävin ostamassa nämä seuraavana päivänä.
Meidän yhteiskunnassa söpöjä asioita pidetään tyttöjen juttuina ja tyttöjen jutut on sellaisia, jotka sallitaan ainoataan tytöille. Huomaan näiden yhteiskunnan ajatusmallien vaikuttaneen myös minuun. Olen ajatellut, että kolmekymppisenä pitää olla aikuinen ja kaikki tyttömäinen kannattaa jättää jo taakse. Mutta eihän se niin mene.
Päätin tässä hiljattain, että jatkossa ostan kotiin vain kauniita ja söpöjä asioita, jotka miellyttävät silmää. Olen juuri niin tyttömäinen, kuin hakuan olla. Tämänkään ei pitäisi olla mikään suurten oivallusten asia, mutta niin se vain tuntuu olevan. Yhteiskunta viestittää meille, millaiset asiat ovat sopivia aikuiselle naiselle. Eivätkä niitä ole söpöt pinkit asiat.
Tällainen pieni oivallus tähän päivään.
Akvarelleja
Valmistaudutaan parhaillaan taaperon syntymäpäiväjuhliin. Innostuin maalaamaan vesiväreillä pientä taulua pöytäkoristeeksi tarjoilupöytään. Kuvaan tulee leijonanpentu n-kirjaimen edessä. Maalaaminen on aina vaatinut sellaista kärsivällisyyttä, jota minulla ei ole. Olen aina piirtänyt mieluummin, kuin maalannut. Vesivärit ovat tulleet kunnolla elämääni oikeastaan vasta näin aikuisiällä, kun olen oppinut nauttimaan maalaamisesta.
Tässähän kävi niin, että nyt minun täytyy maalta tällaiset kirjain kuvat isommille lapsille ja myös haltiakummilapselleni ja bestikselleni.
Peikonlehti
Kotona ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Lähinnä etsin paikkoja meidän viherkasveille, ennen kuin taapero ehtii kaivautua kovin syvälle ruukkuihin.
Meidän koti on aavistuksen ahnkala valon kannalta. Se on siis melko pimeä. Valo ei riitä kaikilla kasveille niin kuin pitäisi. Paras olisi, jos kasveja kantaisi huoneesta toiseen vuorokauden ajan mukaan. Nyt siirsin tuon ison peikonlehden olohuoneeseen mamman perintölipaston päälle. Toivon, että se saa siinä riittävästi valoa. Se nimittäin teki nyt ensimmäisen kunnolla halkioisen lehtensä. Minulle kerrottiin, että se tarvitsee valoa näihin halkiolehtiin. Joten toivotaan, että se riittää.
Ollaan nyt äänitetty nyt myös useampi jakso podcastia. Ollaan tavattu säännöllisesti Oodissa äänittämisen merkeissä. Nyt minnulla ovat nämä jaksot työpöydälläni editoimista odottamassa. Tarkoitus on saada podi mahdollisimman pian teille kuunneltavaksi. Ollaan saatu siitä jo jonkin verran kysymyksiä. Ihanaa, että olette siitä yhtä innoissaan kuin mekin.
Podi on ollut vuosia iso unelma itselleni ja on mahtavaa, että nyt ollaan sorvin ääressä. Ja vähän eri tasolla kuin aikanaan kännykän kanssa tehdessä. Ei siinäkään ollut mitään vikaa, mutta uskon, että tämä on nautinnollisempaa kuultavaa.
Tämän suhteen elämme todella jännittäviä aikoja.
Kuvassa näkyvä toppi saatu Zizziltä.*
Tässä olivat viime aikojen isot ja pienet kuulumiset. Meidän arki on tällä hetkellä hyvin tavanomaista, hyvää ja tuvallista. Puhutaan Toten kanssa tasaisesti siitä, miten onnekkaita ollaan loppupeleissä ollut. Meillä ei ole mitään isoa varallisuutta ja joudutaan laskemaan sekä tuloja, että menoja, mutta koetaan silti olevamme onnekkaita. Meillä on oma koti, joka pystytään maksamaan. Saadaan ruokaa pöytään ja pystytään kustantamaan erinäisiä asioita. Tänä päivänä se on jo paljon. Saadaan olla terveitä ja meillä on ihanat lapset, joiden elämässä saadaan olla mukana ja tukena. Se on paljon enemmän, kuin joillakin muilla on. Meillä on myös toisemme ja hyvä parisuhde. Koemme siis olevamme onnekkaita.
Ihanaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti elokuu on lämmin ja kaunis.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa
Särkänniemessä ja Koiramäen eläintilalla perheen kanssa
Meidän tämän kesän odotetuin reissu tehtiin Särkänniemeen hetki sitten jo tovi sitten. Tätä reissua on odotettu hartaasti. Lapset ovat katsoneet huvipuiston sivuilta laitteita ja mihin he mahdollisesti pääsevät. Meidän keskimmäinenkin on kasvanut sen verran, että hän pääsi lähes kaikkiin laitteisiin joko yksin tai aikuisen kanssa. Innostus ja odotus olivat siis käsin kosketeltavia. Meille aikuisille tämä on myös ensimmäinen retki kyseiseen huvipuistoon moneen vuoteen. Olen käynyt Särkänniemessä viimeksi nuorena aikuisena ja Totte puolestaan lapsena. Joten tämä on myös meille kiva kokemus. Kerron myöhemmin, miten meillä kävi laitteiden kanssa.
Meidän piti lähteä tälle reissulle yhdessä Toten vanhempien kanssa, mutta he lopulta estyivät ja me lähdimme lopulta ihan vain omalla porukalla. Lainattiin tällä kertaa kuitenkin autoa heiltä. Yhdeksän aikaan aamulla pakattiin lapset, sekä kimpsut ja kampsut autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Tamperetta.
Mun mekko on saatu Noshilta*
Ensimmäinen automatka
Matka jännitti ihan vähän, sillä tämä oli meidän ensimmäinen vähän pidempi automatka perheen kanssa. Tähän mennässä ollaan ajettu maksimissaan tunnin verran yhteen suuntaan. Eniten jännitti ehkä vauva, koska hän ei nuku normaalia paremmin autossa. Sen lisäksi jännitettiin, miten hän jaksaisi matkan turvaistuimessa. Lopulta matka meni paremmin kuin odotettiin. Esikoinen viihdytti vauvaa parhaansa mukaan matkan aikana. Meillä oli myös ylipäätään aika rento asenne koko ajoon. Ajateltiin, että jos selvitään perille ilman pysähdyksiä, niin tosi hyvä. Mutta maailma ei kaadu siihen, jos joudutaan pysähtymään kertaalleen tai toistekin. Matka menee miten menee.
Lopulta tehtiin vain ihan mini pysähdys Hyvinkään kohdalla. Totte kävi nappaamassa kaupasta pari juttua ja sen jälkeen matka jatkui. Vauva nukkui osan matkaa ja osan sitten isosisko viihdytti häntä. Menomatkalla isommilla lapsilla meinasi ennemmin kärsivällisyys loppua. Viimeisen tunnin ajan takapenkiltä kuului stereona se perinteinen: ”Koska ollaan perillä? Meneekö vielä kauan?”
Koiramäen eläintila
Oltiin suunniteltu lähtö niin, että oltaisiin Särkänniemessä noin tuntia ennen kuin huvipuisto ja laitteet avautuisivat. Meidän oli nimittäin tarkoitus vierailla ensimmäiseksi Koiramäen eläintilalla. Tämä oli ehkä se, mitä itse odotin eniten. Heh heh.
Niille, jotka eivät tiedä, niin Koiramäen eläintila on Särkänniemen yhteydessä oleva pieni teemapuisto ja kotieläintila. Siellä on useampia kotieläimiä, tekemistä, leikkimistä, sekä ravintola ja puoteja, sekä Mauri Kunnaksen Koiramäen hahmoja. Isojen lasten suosikki taisi olla Draculan linna, joka olis siis käytännössä pienen hoplopin kaltainen kiipeily alue.
Minä ihastuin miljööseen ja siihen, miten kivasti teemapuisto on toteutettu jokaista yksityiskohtaa myöten. Alueelta löytyi maatila pirtteineen, navettoineen ja talleineen. Sen lisäksi sieltä löytyi tuulimylly, Draculan linna ja kaupungin tori Raatihuoneineen kaikkineen. Kaikki oli aivan viimeisen päälle. Miksi tällaista ei ole myös täällä Helsingissä? Me käytäisiin tällaisessa paikassa varmasti useampi kerta vuodessa, jos tämä löytyisi lähempää. Vilkaisin juuri heidän nettisivuiltaan, että Koiramäen eläintilalla on kivoja juttuja ja tapahtumia ympäri vuoden.
Kotieläimiä tilalla on useampia. Löytyy lammasta, vuohta, minipossua, ponia, laamaa, alpakkaa, aasia ja pupua. Olen varmasti unohtanut listasta jonkun, mutta pointtini on, että eläimiä on useampia. Me käytiin moikkaamassa jokaista. Siitäkin huolimatta, että isommat lapset olisivat halunneet päästä laitteisiin heti. Hienosti hekin kuitenkin jaksoivat myös tämän pysähdyksen. Paikan päällä oli sen verran tekemistä, että se harhautti lapset touhuamaan ja leikkimään säännöllisin väliajoin. Näin me saatiin kiertää alue rauhassa läpi.
Huvipuisto
Lopulta lähdettiin itse huvipuisto alueelle. Lapset juoksivat ensimmäiseen vastaan tulevan laitteen jonoon ja siitä se alueen kiertäminen alkoi. Osaan isot menivät kahdestaan ja osaan Totte meni kaveriksi. Minä kävin kolmessa laitteessa, joista yksi oli minulle liikaa, vaikka se on ollut lapsena suosikkini. Vanhuus ei tule yksin. 😂
Sää oli aika ihanteellinen. Koko päivän oli pilvistä, eikä liian kuuma. Pari kertaa kesäsade yllätti myös. Näin ollen huvipuistossa ei ollut iso tungos. Laitteisiin pääsi melkein suoraan kävelemällä. Yhdessä laitteessa oli viidentoista minuutin jonotus ja se oli pisin aika, mitä jouduttiin odottamaan. Totte hoiti suurimman osan laitteista. Isommista lapsista toinen on sellainen hurjapää, että häntä ei pelota mikään. Hän juoksi Toten kanssa niitä hurjimpia laitteita läpi. Toinen isommista on paljon varovaisempi. Hänen suosikkejaan oli vähän rauhallisemmat laitteet. Uskallan kuitenkin väittää, että molemmat pääsi niihin omiin suosikkeihinsa. Jakauduttiin myös aika ajoin eri suuntiin.
Myös vauva pääsi mukaan pariin laitteeseen! Eli Särkänniemessä on joitain laitteita, jotka sopivat myös ihan pienille.
Oltiin liikkeellä alueella tosi rennosti. Meillä oli omat eväät mukana, joita syötiin nälän yllättäessä. Lapset olivat niitä, jotka oikeastaan johdattivat meidät läpi huvipuiston. Loppupäässä vietettiin aikaa alueella, jossa oli useampi sellainen laite, johon molemmat isot pääsivät ilman aikuista. Siinä he juoksivat näitä laitteita keskenään läpi ja me yritettiin viihdyttää Toten kanssa pienimmäistä. Joskus viiden aikaan vauvalla meni lopulta hermot. Hän ei viihtynyt enää rattaissa ja oli selvästi väsynyt. Silloin me todettiin, että nyt on pakko lähteä.
Ajomatka takaisin Helsinkiin ei ollut ihan yhtä leppoisa. Vauva pidettiin tyytyväisenä naksuilla ja leluilla. Lopulta hän onneksi nukahti. Ja oli vissiin sen verran rankka päivä, että saatiin siirrettyä hänet lopulta autosta suoraan sänkyyn.
Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?
Reissu oli super kiva. Ainoa, minkä olisin tehnyt toisin, niin olisin mielelläni varannut jonkun maijoituksen Tampereen päähän. Olisi ollut paljon miellyttävämpää ajaa illalla lähelle maijoituspaikkaan ja ajaa kotiin vasta seuraavana aamuna. Tällä kertaa oli kuitenkin useampia syitä, miksi tämä ei ollut mahdollista. Reissu oli kuitenkin kaikin puolin tosi onnistunut.
Tämä oli meidän kesän ainoa pidempi reissu, joka meni kyllä todella hyvin. Retkeillään kyllä täällä lähiseudulla vielä ja keksitään kivaa kesäpuuhaa, mutta tämä oli tällä erää tässä. Oli ihanaa olla nimenomaan tällä meidän porukalla liikenteessä. 🩷
Oletko sinä käynyt Särkänniemessä? Tai milloin viimeksi olet käynyt siellä? Entä oliko tuo Koiramäen eläintila sinulle entuudestaan tuttu?
Mitä kesäsunnitelmia sinulla on vielä toteuttamatta?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit