Raskausviikko 13 (12+0 – 12+6)
0Beben koko: Persikka
Oireet: Verenvuoto, liitoskivut
Raskausviikko 13
Tämä raskausviikkopostaus tulee aika nopeasti edellisen jälkeen. Mutta me käytiin ultrassa, jossa vauvan laskettuaika muuttui hieman aikaisemmaksi. Joten myös raskausviikkojen laskenta muuttui hieman. Neljän päivän hyppäys eteenpäin tuntuu yllättävän isolta, kun yhtäkkiä hypätään viikon alusta, sen loppuun. Olin tosin osannut odottaa sitä, että laskettu aika tulee muuttumaan, koska vauva oli jo varhaisultrassa neljä päivää isompi ja ovulaationi oli ollut aikainen. Muistan hämmästelleeni aikaista ovista, kun tikutin sitä.
Iso verenvuoto
Ehdin säikähtää tällä viikolla aivan valtavasti. Olin puhelimessa, kun tunnen miten jalkojeni välistä valahtaa jotain. Seuraavassa hetkessä tajuan, että se jokin valuu myös jalkojani pitkin. Tajusin nopeasti sen olevan verta. Ryntäsin vessaan ja pöntölle, jonne lorisi lisää verta. Sen verran shokissa olin tilanteessa, että en osannut lopettaa kesken ollutta puhelua. Puhuin sen loppuun, siinä vaiheessa kädet ja jalat veressä, samalla kun sitä kuului valuvan lisää pönttöön. Puhelun aikana vuoto tyrehtyi tiputteluksi, mutta sitä oli silti ehtinyt tulla melkoisesti. Olin ihan varma, että tästä se keskenmeno alkaa.
Siistiydyin, laitoin siteen ja siivosin lattioille valuneen veren. Sitten soitin Naistenklinikalle. Positiivista toki oli ettei minulla ollut kipuja. Sovittiin, että tilannetta seurataan vielä kotona, sillä minulla oli kahden päivän päähän sovittu ensimmäinen seulontaultra. Tästä alkoi aika piinallinen, mutta onneksi ei niin pitkä odotus. Lepäsin aika paljon ennen ultraa, varmuuden vuoksi.
Ensimmäinen seulontaultraääni
Ultraäänen aamuna minusta tuli enää sellaista ruskeaa tuhruttelua. Mikä ei siis enää ole vuotoa, vaan aiemman vuodon jämiä. Tutkimus oli onneksi heti aamusta. Ja melkein heti, kun kätilö painoi laitteen vatsalleni, kuvaruudussa näkyi vauva, joka liikehti ja jonka sydän sykki. Helpotus oli aivan valtava. Verenvuodolle ei löytynyt selkää syytä, mutta kätilö veikkaili ettei niitä enää juuri tulisi, viikkojen kasvaessa. Kohdunkaulani oli kova, kiinni ja pitkä, kuten kuuluu, eikä istukkakaan ollut sen päällä. Verenvuodon syytä, voidaan siis vain arvailla. Mutta pääasia minulle on, että vauva voi hyvin, eikä kohdussa näkynyt mitään vaaran merkkejä.
Tämä on ollut kyllä stressaavin raskaus. Vanhempia lapsia odottaessa stressasin vaarallista ja epävarmaa elämäntilannetta, enkä niinkään raskauksia. Kai se on niin, että stressin määrä on vakio. Nyt kun elämäntilanteeni on turvallinen ja rakastava, niin raskaus tuo omat huolensa mukanaan.
Tästä eteenpäin jatketaan taas normaalissa viikkorytmissä. Enää laskettu aika ei tule muuttumaan.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 12 (11+0 – 11+6)
Raskausviikko 12 (11+0 – 11+6)
Beben koko: Luumu
Oireet: Tukkoinen nenä, ilmavaivat, verenvuoto ja suodatin kahvin haju etoo edelleen.
Raskausviikko 12
Kriittinen viikko 12 on viimein täynnä. Tähän asti päästessä aika moni huokaa helpotuksesta, koska suurin keskenmenoriski on viimein ohitettu. Toki raskautta on aika pitkään jäljellä edelleen ja raskausviikkoja aika paljon kerrytettävänä. Mutta ollaanhan tässä jo vähän selvemmillä vesillä.
Tällä viikolla sain lääkäriltä viimein apua kuukausia jatkuneeseen tukkoisuuteen. Mutta tätäkään en saanut ilman vähättelyjä. Oma kokemukseni on se, että lääkärit suhtautuvat todella nuivasti raskauden ongelmiin. Oli kyseessä sitten voimakas pahoinvointi, selkävaivat tai tukkoinen nenä. Lääkäri antoi minulle selkeästi sellaisen kuvan, että uskoi tukkoisuuteni johtuvan ennemmin kymmenen vuotta jatkuneesta pölyallergiastani ennemmin, kuin raskaudesta. Vaikka tämä tukkoisuus alkoi samaan aikaan kuin kaikki muutkin alkuraskauden oireet. Ja vaikka raskaus kaikkine oireineen on toki luonnollista, ei niitä oireita pidä missään nimessä vähätellä. Mitä moni lääkäri nykypäivänä tyytyväisenä tekee. Muistan miten ensimmäisessä raskaudessa, kun koin voimakasta pahoinvointia, sain vain voivottelua ja muistuttelua siitä ettei raskaus suinkaan ole sairaus.
Onneksi allergiaan tarkoitettu nenäsumute auttoi ja tukkoisuus on helpottanut. Mikä on tarkoittanut myös sitä, että olen saanut viimein nukuttua.
Verenvuoto
Säikähdin taas todella paljon, kun tämän raskausviikon alkupuolella vuodin taas verta. Vaikka alkuraskaudessa verenvuodot ovat yleensä normaaleja ja vaarattomia, niin ne säikäyttävät joka kerta yhtä perusteellisesti. Itse ainakin alan heti kuvitella erilaisia kipuja, jotka voisivat enteillä keskenmenoa. Verenvuoto kesti onneksi tosi vähän aikaa ennen kuin tyrehtyi kokonaan. Mutta kuitenkin riittävän kauan, että ehdin pelästyä ja muun muassa soittaa Naistenklinikalle. Ohje oli silloin kuitenkin seurata tilannetta ja odottaa ensi viikon ultraa.
Mahdollinen keskenmeno
Koska tähän raskauteen on liittynyt tätä verenvuotoa, olen meittinyt useampaan kertaan keskenmenoa ja sen mahdollisuutta. Mitä jos tämä raskaus päättyykin pelkkään suureen suruun? Väitän, että reaktioni on luonnollinen. Olen lukenut kaiken mahdollisen keskenmenoista ja alkuraskauden vuodoista, koska minun tapani käsitellä kriisejä on lukea kaikki mahdollinen fakta niistä.
Olen jäsennellyt ajatuksiani keskenmenoon liittyen. Yritän ajatella mahdollisen keskenmenon niin, että jos niin käy niin on tarkoitettu, koska sikiöllä todennäköisesti on siinä tapauksessa niin iso hätä ettei se selviäisi vatsan ulkopuolella. Tällöin luonto tekee tehtävänsä ja keskeyttää raskauden. Ja jos näin kävisi, se olisi surullista, mutta me voisimme yrittää uudelleen. Olen saanut jo kaksi elävää, tervettä lasta. Olen raskautunut lopulta kolme kertaa, kaksi viimeistä kertaa vielä aika helposti. Meillä on kaikki mahdollisuudet saada lopulta terve vauva yhdessä.
Voi olla että ajatusratani tuntuvat jostain kylmiltä, mutta tällainen järkeily helpottaa ehdottomasti omaa oloani tällaisessa tilanteessa. Tämä kaikki voi olla turhaa pohdintaa, mutta se on auttanut minua käsittelemään myös näitä tilanteita, kun vuodan verta.
Muutenhan oma oloni alkaa olla todella hyvä. Alkuraskauden pahimmat oireet ovat helpottaneet, joten nyt eletään sitä kaikkein epäuskoisinta aikaa. Onneksi ultraan on enää hetki.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit