Päätin jatkaa postailua nyt näillä viimeisiksi jääneillä asukuvilla masun kanssa. Nyt kuuden päivän jäljeen masukuvat ja niiden katselu aiheuttaa jo pientä haikeutta. Mutta toki tuo vieressä tuhiseva ja nukkuva käärö on lopulta paljon ihanampi vaihtoehto. Nyt kun hänet on tavannut, en vaihtaisi tätä mihinkään.

Pusero / Kaiko

Toppi / H&M

Hame / H&M

Laukku / New Look

Kengät / New Look

Korvakorut / Vallakoru

Kuvissa minulla on päällä tuo Kaikon upea, ruosteenpunainen kietaisupaita. Olen unelmoinut kyseisestä paidasta siitä lähtien kun se joskus keväällä (muistaakseni) julkaistiin, mutta en ole raaskinut sitä ostaa. Ennen kuin nyt. Paita on kaikin tavoin ihan täydellinen. Rakastan kietaisuvaatteita, niin mekkoja, paitoja, kuin myös hameita. Käytin niitä nuorena tyttönä paljon ja käyttäisin kyllä edelleen, jos niitä löytyisi enemmän. Joka tapauksessa paita sopii täydellisesti vaatekaappiini on ja on todella helposti yhdisteltävissä monien vaatteideni kanssa. Järkeilin, että jo sen vuoksi pusero on hintansa väärtti. Niinpä raaskin vihdoin ostaa sen, enkä ole katunut.

Kohti kestävämpää ja omien arvojen mukaista kulutusta

Olen jo pidemmän aikaan potenut huonoa omatuntoa ostotapojeni vuoksi. En koe sen suhteen eläväni arvojeni mukaisesti. Olen tehnyt tiukan linjauksen sen suhteen, että en osta ultrapikamuotia (kuten Sheiniä), mutta olen kuitenkin kantanut rahani H&M:ään, joka edustaa pikamuotia. Osittain siksi, että minun koossani on hankalaa löytää kivoja vaatteita. H&M on ollut todella helppo. Mutta nyt olen päättänyt alkaa työstämään näitä omia tapojani hieman eettisemmiksi. En tarvitse niin paljon vaatteita, kuin olen viime vuosina ostanut. Muutos tuskin tapahtuu sormia napsauttamalla, mutta aion ehdottomasti, askel askeleelta muuttaa omia tapojani. Tiedostan kuitenkin myös sen, että minun koossani se H&M:än valikoima on välillä ainoa vaihtoehto.

Masukuvat olivat kuitenkin tällä erää tässä. Meillä on jo alustavasti sovittuna Katrin kanssa seuraavat kuvaustreffit, jotka riippuvat vähän säästä ja vähän minun kunnostani. Katsotaan myös, mitkä vaatteet menevät siihen mennessä päälle. 😀 Mutta pikku hiljaa siis luvassa taas sitä perinteisempää plusmuotia ja tyyli-inspiraatiota.

Mistä haluaisit lukea seuraavaksi? Olen muuten koonnut kaikki raskausasut Raskausajan pukeutuminen-tagin alle. Eli sieltä löydät inspiraatiota masun kanssa pukeutumiseen, jos sitä tarvitset.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Kauluspaita ja vekkihame

Farkkutakki ja musta kaftaani

Ikävä omaa vaatekaappia ja helle ahdistaa

Rennosti kauluspaidassa

Valkoinen kesämekko ja keväisiä kuulumisia

Beben koko: Vesimeloni

Oireet: Supistuksia, hikoilu, närästys.

Raskausviikko 40

Tässä vaiheessa vauvan laskettu aika on tullut ja mennyt jo. Pikku tyyppi viihtyy äärimmäisen hyvin yksiössään. Naureskeltiin, että allekirjoittanut on vaan niin pirun hyvä kasvualusta näille ihmislapsille ettei heistä kenelläkään ole haluja syntyä omaehtoisesti. Huomaan, että itselläni ajatukset ovat nyt kääntyneet hyvin vahvasti sinne tulevan viikon käynnistämiseen. En odota enää ihan samalla tavalla sitä, että synnytys käynnistyisi sponttaanisti, vaan katse on kääntynyt tuleviin lääkärinaikoihin. Toki, kaikki on vielä mahdollista.

Meillähän oli pieni, vieno toive siitä, että synnytys olisi käynnistynyt viimeistään tällä viikolla. Tämä sen vuoksi, että isommat lapset olivat isällään ja heidän hoitonsa olisi järjestynyt sillä. Tulevalla viikolla heidän hoitopaikkansa pitää myös järjestää. Onneksi minun äitini on valmiudessa ja isot saavat hyvin todennäköisesti yhden mummilaloman vielä tähän kesän loppuun. Mikä on tietysti heille aivan ihana bonus. Kumpikin kun tykkää olla mummilassa.

Oloja

Ystäväni kysyi juuri miten olen voinut. Mietin vastausta pienen hetken ja totesin voineeni todella hyvin. Mikä ei ole edes kaunisteltu totuus. Toki tämä loppuraskaus tuntuu raskaalta. Vauva on jo iso ja tuon vatsan kantaminen tuntuu kropassa, mutta jaksan silti mennä, tehdä ja touhuta. En samalla tavalla kuin kolme kuukautta sitten, mutta jaksan kuitenkin. Selässä tuntuu välillä, mutta ei kuitenkaan niin pahasti ettei sitä annos paracetamolia korjaisi. Vauva on niin alhaalla, että keuhkot eivät ole samanlaisella koetuksella, kuten isompien raskausaikana. Jatkuvaan hikoiluun menee hermo, mutta sekin on oikeastaan aika pientä siihen nähden, mitä tämä voisi olla. Joten en voi olla loppujen lopuksi muuta, kuin tyytyväinen.

Mielialat ovat heitelleet laidasta laitaan, aika nopeallakin temmolla, mutta kuitenkin sellaisella normaalilla spektrillä. Turhautuminen kuuluu asiaan, mutta muutaman vaikean päivän jälkeen sekään ei ole ollut ihan niin paha. Kuten sanoin, omat ajatukset ovat kääntyneet vahvasti sinne käynnistämiseen mikä osaltaan on helpottanut tätä turhautumista.

Vauva on edelleen hirmu aktiivinen. Hän liikkuu ja jumppaa mahassa sen verran, kuin tilaa riittää ja vaikuttaa tyytyväiseltä. Vakuuttelut siitä, että täällä ulkopuolella on paljon enemmän tilaa liikkua, tuntuvat menevän ihan kuuroille korville.

Kävin tällä kyseisellä raskausviikolla (39+6) myös vyöhyketerapeuttisessa synnytyksen käynnistämis hoidossa Mamalempeellä (palvelu saatu*). Näin muutaman päivän jälkeen voin sanoa, että ei se synnytys nyt lähtenyt käyntiin. Miian mukaan parhaat tulokset tulevat yleensä lasketun ajan jälkeen. Hoito oli siitä huolimatta aivan ihana ja tuli todella tarpeeseen tämän pienen stressin ja turhautumisen keskellä. Kirjoitan tästä kokemuksesta teille vielä kokonaan oman postauksensa.

Viimeinen neuvola

Viikkoon mahtui myös neuvolakäynti, jonka todettiin olevan nyt viimeinen ennen vauvaa. Koska minulla on tulevalla viikolla lääkärinkäyntejä käynnistämisyksikössä, niin neuvolaseurannalle ei raskauden osalta ole tarvetta. Neuvolan jälkeen kävin vielä nopeasti keuhkoröntgenissä, koska olen hoitanut kymmenen vuotta sitten tuberkuloosipotilasta. Nykyään tästä ollaan paljon tarkempia, kuin vielä viisi vuotta sitten, kun odotin keskimmäistäni. Keuhkokuvat olivat onneksi puhtaat, joten synnytyksen jälkeen ei ole sen osalta tulossa yllätyksiä.

Tämän uskallan sanoa olevan varmuudella toiseksi viimeinen raskausviikkopostaus. Näyttäisi siltä, että viikolle 41 riittää vielä juttua, mutta sen jälkeen meillä on jo vauva ja sen myötä ihan uudet kuviot. Aivan ihanaa heinäkuun viimeistä viikkoa!

-Jenni

KUVAT 1 & 2: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Raskausviikko 39 (38+0 – 38+6)

Raskausviikko 38 (37+0 – 37+6)

Raskausviikko 37 (36+0 – 36+6)

Raskausviikko 36 (35+0 – 35+6)

Raskausviikko 35 (34+0 – 34+6)