Vanhemmuuden tasa-arvo
Puolisoni kysyi minulta maanantaina: ”Eikö naistenpäivänä ole tapana, että mies ostaa kukkia?” Hän taisi vasta suun aukaisun jälkeen tajuta, mihin soppaan taas lusikkansa työnsi. Ei sillä etteikö minusta olisi ihanaa saada kukkia. Mutta minä en voinut olla muistuttamatta häntä, että naistepäivää vietetään siksi ettei tasa-arvo ole vielä toteutunut. Kirjoitin viime vuonna postauksen Haluan elää maailmassa, jossa naistenpäivää ei tarvita. Tämä pätee edelleen, sillä maailma ei ole muuttunut vuodessa paljoakaan. Dickpicien lähettämisestä tosin tuli vuoden vaihteessa laitonta. Edistystä sekin.
Tässähän muuten kävi niin, että minä ostin lopulta ihan itse itselleni ne naistenpäivän kukat. 😀

Vanhemmuuden tasa-arvo
Tällä viikolla saimme lukea Hesarin artikkelista, miten miehet kommentoivat sitä, miksi eivät pidä perhevapaita. Monet kommentit olivat täynnä naisvihaa ja melko huonoja perusteluja sille, miksi miehet eivät jää kotiin. Ihanteellisessa maailmassa kaikki saisivat päättää perhevapaistaan juuri niin, kuin heidän perheelleen on kaikkein parasta. Mutta niin kauan, kun naiset pitävät suurimman osan vapaista tasa-arvo ei toteudu. Tällä in esimerkiksi suora seuraus naisten eläkkeeseen ja urakehitykseen.
Lainaan nyt suoraan Irene Naakkaa:
”Hoitovastuun epätasa-arvo on kaikenlaista muuta epätasa-arvoa ruokkiva kehä: Sukupuolten epätasa-arvo on usein syy ja seuraus sukupuolten palkkaepätasa-arvosta, joka taas on osin seurausta naisvaltaisten hoitoalojen huonosta palkkauksesta, joka taas on seurausta siitä ikiaikaisesta olettamuksesta, että hoiva on biologinen kutsumus, jota halutaan tehdä vähäihäisellä korvauksella.”
Tätä vähäisellä korvauksella tehtävää hoitovastuuta on myös lapsen kanssa kotona oleminen. Tasa-arvon toteutuminen vaatii sen, että tasa-arvo toteutuu myös vanhemmuudessa.
Edelleen, ihanteellisessa maailmassa jokainen perhe saisi päättää perhevapaistaan haluamallaan tavalla. Mutta edistystä ei valitettavasti tapahdu ilman pakottamista. Joskus pakko on se paras muusa ja edistys tapahtuu sääntelyllä. Kuten jo sanottu, niin naisten ura- ja palkkakehityksen kannalta olisi todella tärkeää, että miehetkin jäisivät kotiin lapsen kanssa. Tapoja tähän on monia. Näissä keskusteluissa vain monesti unohdetaan se, että kaikki eivät tee töitä 8-16, viisi päivää viikossa. Tiedän myös, että se paperilla perinteinen malli ei välttämättä kerro koko tottuutta. Vaikka toinen olisikin virallisesti kotona, molemmat voivat tehdä töitä ja hoitaa lasta tasapuolisesti.
Me ei olla lyöty vielä lukkoon sitä, miten jaetaan perhevapaat vauvan synnyttyä. Varmaa on ainoastaan se, että minä pidän raskausvapaat. Kaikki muu riippuu oikeastaan siitä, miten tämä kevät menee minun töitteni osalta. Ollaan varauduttu oikeastaan kaikkiin vaihtoehtoihin ja myös siihen, että puoliso saattaa jäädä aika lennosta vauvan kanssa kotiin. Tämä selkeytyy kuitenkin tässä kevään aikana.
Ja terkut niille miehille, jotka sanoivat lasten olevan tylsiä ja töissä on kivempaa. Ei se kotona olo ole aina kaikkein mielnkiintoisinta ja antoisinta naisestakaan. Minä koin jaksavani vanhempien lasten kanssa hyvin, koska minulla oli jo silloin blogi ja omaa, mielekästä tekemistä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Onko kenenkään ulkonäköä oikeus kommentoida?
Arkikuva 9/52: Hampaanpoiston jälkeen

Minulta poistettiin tällä viikolla hammas, mihin tämänviikon kuva liittyy vahvasti. Kuva on napattu perjantaina päivällä hampaanpoiston jälkeen. Minulla käynnistyi loppuvuodesta opertaatio terve suu, vuosien vitkuttelun jälkeen. Kärsin todella monen muun tapaan kovasta hammaslääkäripelosta. Itse olen siitä onnekas, että pärjään itse hoitotuolissa ilman kovia lääkkeitä. Itsen ja puristan kaikkea mahdollista käteen osuvaa rystyset valkeina, mutta pärjään kuitenkin. Minulla paikalle pääseminen on sen kovimman työn ja tuskan takana, kun taistelen pakene ja taistele-reaktiota vastaan. Puoliso on luvannut tulle tuekseni jokaiselle käynnille varmistamaan, että pääsen paikalle.
Olen äärimmäisen kiitollinen, kahdelle minua hoitaneella lääkärille ja hoitajalle. Kaikki olivat hirmu empaattisia. Itse hampaan poistolla ollut hoitaja piti minua aina kädestä, kun vain pystyi työltään niin tekemään. Kun kirjoitan tätä, minulla tulee itku pelkästä asian muistamisesta. Hampaan poistanut lääkäri taas totesi aika alku vaiheessa: ”Se on sitten jätskipäivä. Onhan sulla jäätelöä kotona odottamassa?”
Tässä on siis muutama päivä mennyt jäätelökuurilla, kun olen odottanut, että suun haava on hiljalleen tervehtynyt. Tai smoothie ja jäätelökuurilla. Tämä tosin alkaa todella tökkimään ja parina viimeisenä päivänä olen kokeillut jo kiinteitä, mutta kuitenkin pehmeintä ruokia. Toivon todella, että ensi viikolla tilanne on jo sellainen, että jäätelöä ei enää tarvita. 😀
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Arkikuva 8/52: Hiihtolomaviikko


7